lauantai 25. lokakuuta 2014

Ethän sekaannu lapseni kasvatukseen, kiitos.

Näin lapsettomana on tosi helppo arvostella toisten kasvatustapoja. Ja muiden arvosteluhan on mukavaa ja kehittävää. Luin juuri iltalehden sivuilta jotain kasvatusohjeita otsikolla "Miten saan lapseni koneen ääreltä nukkumaan?" - Siis anteeks mitä? Are you fucking kidding me?! Kukahan tuollaisessa perheessä oikein määrää..? Ei luulis olevan kovin vaikeaa sanoa lapselle, että nyt loppu pelaaminen ja passittaa nukkumaan. Tuntuis vähän, että kasvatus on mennyt vähän perseelleen jos lapsi on se, joka määrää.

Töissä olen huomannut myös kasvatuksen puutteen monien lapsien kohdalla. Lapset juoksentelevat miten sattuu, heittelevät pöydiltä tavarat lattialle ja vaatteita revitään tarkoituksella hengareista lattioille. Ja mikä parasta - vanhemmat eivät reagoi mitenkään. Se kai on sitä kuuluisaa vapaata kasvatusta. Muutaman kerran olen pyytänyt myymälässä potkulautailevia (onko sen härvelin nimi edes potkulauta vai keksinkö sen juuri itse?) lapsia lopettamaan ihan heidän oman ja muiden turvallisuuden vuoksi. Vanhempia ei ole kiinnostanut.

Kerran yksi asiakas koki mielestään hirveää vääryyttä, kun pyysin hänen arviolta kaksivuotiasta lastaan lopettamaan painavien sukkakorien työntelyn. Tein sen oikein ystävälliseen sävyyn, mutta sillä ei ollut merkitystä asiakkaalle. "Ei lasta saa rajoittaa", minua ohjeistettiin. Entäs jos se kori olisi kipannut ja lapsi olisi vaikka jäänyt alle? Entäs jos korin helposti irtoavat jalat olisivat tehneet tepposet? Ja muutenkin, eikö kannattaisi opettaa lapselle jo alkuunsa, ettei jokapaikassa voi tehdä ihan mitä huvittaa? "Lapsi laittoi teidän sisustuksen uusiksi, ei kai haittaa.. Lasta ei sovi rajoittaa, tiedäthän."

Tämä asiakas päätti sitten naama punaisena huutaa minulle miten kamala ihminen minä olen ja miten törkeää kohtelua hän on saanut osakseen. "En tule tänne enää ikinä jos sinä olet töissä!" - - "Tästä laitan kyllä palautetta esimiehellesi!" Totesin vaan, että "ole hyvä vaan, mitään pahaa en ole tarkoittanut ja pahoittelen jos tuntuu että olen loukannut", samalla toivoin että myymäläpäällikkö olisi ollut paikalla ja saanut tuon punaisena huutavan asiakkaan huolekseen. Kuulemma minun naamasta näkyi, että haluan olla vain ilkeä ja mitä kaikkea siitä nyt näkyikään... "Sinä et tajua mitään koska sinulla ei ole lapsia" - - ehkä, mutta jos joskus lapsia saan, niin satavarmaan eivät elä kuin pellossa.

Huonolla kasvatuksella saadaan aikaan muunmuassa ne ihanat teinit, joita myymälässä käy myös pudottelemassa vaatteita lattialle ja pelaamassa jonkinmoista "vaatejalkapalloa". Vapaa kasvatus, motherfuckers!

Sitten ihmetellään kun tekee harkkaa työkkärin kautta 18-vuotiaana puoli-ilmaiseksi monta kuukautta, eikä työllisty. Mutta kun on tottunut siihen, ettei vaadita paljoa ja mihinkään ei kannusteta, niin ei kai sitä tajuakaan miten työyhteisössä kuuluisi olla. Tai sitten se on luonnekysymys, mistä minä tiedän. Mua vaan ärsyttää laiskat ihmiset.

Lasten kasvatuksesta puheenollen, tulee aina kuunneltua erään ystävän tarinoita elämästä kahden tyttären äitinä. Siis jotkin ekaluokkalaiset on niin pelottavaa sakkia! Järkyttävää kiusaamista, johon vanhemmat ei puutu mitenkään. Sitten ystäväni tytär tulee kotiin ja kertoo et pelottaa kun kaverille kävi näin ja näin. Ja sitten kiusaajan vanhemmat kieltävät asian täysin, että "ei meidän lapsi nyt semmosta.." ja aletaan syyttää kiusattua valehtelemisesta. Tulee sellainen turvallinen fiilis tästä maailmasta, että tänne vois alkaa puskemaan tuota jälkikasvua noin niin kuin heti.

Että silleen. Ja sitä paitsi oonhan minä lapsenkasvatuksessa ihan mestari - mä oon katsonu Supernannya!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti