Muodin mukana

Olen oppinut naisten suosimasta "laatu"-lehdestä, että nyt on muodissa toisiinsa tarttuneet hämähäkkiripset. Nyt voin kertoa teille hyvän vinkin, miten sellaiset saa hyvin helposti...

Salainen ase tähän kyseiseen tavoittelemisen arvoiseen tyylisuuntaukseen on Maybellinen One by one volum' express mascara. Epäonnisena menin ostamaan tämän tuotteen ja joka aamu saan vähintään toisen silmän ripset klimppiin ja joudun aloittamaan alusta. Tämä kuitenkin on sellainen kauneusjuttu, mitä en tavoittele. Havainnollistan suuren suurta ongelmaani epäselvällä kuvalla, olkaa hyvä:

Kävin tänään tekemässä harvinaisen hyvän ja silmiä avaavan aamutreenin. Korostui selkeästi se, mitä pitää korjata omassa tekemisessä ja mihin pitää ehdottomasti kiinnittää huomiota. Oli kuin lamppu olisi pään sisällä syttynyt, if you know what I mean. Todella hyvä fiilis jäi.

Olen myös kovin ylpeä itsestäni, sillä sain tänään varattua itselleni hierojan SEKÄ kampaajan. Nam.

Täs nyt on ollu vähän kaikenlaista

Pientä taukoa kirjoittamisessa havaittavissa, hupsista! Tauko alkoi siitä, kun lähdin viettämään kesälomaa Kreetalle (oli muuten aivan ihanaa, lämmintä ja rentouttavaa!) ja siitä suoraan leirille ja sitten alkoikin 10 päivän työputki. Lisäksi olen alkanut seurustelemaan. Joo, en minäkään voi uskoa sitä. Tuntuu epätodelliselta ja pelkään herääväni tästä unesta minä hetkenä hyvänsä. Onneksi niin ei ole vielä käynyt, koska olen äärimmäisen onnellinen.

Tällä hetkellä menossa on valmistautuminen ensimmäisiin kisoihin tällä kaudella. Painoja yritetään saada taas alas ja treeni on kovaa. Välillä olen rypenyt omassa epävarmuudessani siitä ettei aika riitä ja että tarvitsisin paljon paljon enemmän treeniä - ja aikaa. Parempina päivinä tiedän kuntoni olevan hyvä ja pärjääväni jo pelkällä tahdonvoimalla ja itseluottamuksella hyvin. Siitäkään huolimatta varmuus ei ole samaa luokkaa, kuin mitä se normaalisti on esimerkiksi kisakauden loppupuolella, kun on koko syksyn ja talven tehnyt töitä. Mutta eiköhän se sitten siellä kehän laidalla löydy sekin.

Olen niin kovin haaveillut jostain ylisuuresta hampurilaisateriasta kaikkine rasvamättösetteineen ja välillä tuntuu että mieluummin söisin kuin lähtisin ottelemaan. Syöminen on kivaa.

Feels like I'm 17 again

Sitten sen tytön sydän täyttyi unelmista ja toiveista ja hän oli taas kuin teini-ikäinen ensimmäisten treffejen jälkeen. Häntä pelotti ja silti yhtäaikaa hän oli toiveikas. Tällä kertaa hän oli kuitenkin rohkeampi, vapautuneempi, eikä ahdistunut edes sanoista, jotka olisivat ihan kenen tahansa muun sanomina saanut tytön juoksemaan karkuun. Ja kas, elämä oli yhtäkkiä täynnä hyvältä tuntuvaa jännitystä.

Relax!

Koko viikko tehty aamutreeniä nyrkkeilyvalmentajan valvovan silmän alla ja tänäänkin meinasin salille pyöräillä epähuomiossa, kun kotoa lähdin. Mutta enhän minä salille ollutkaan menossa vaan hierojalle!

Täytyy sanoa, että olen tykästynyt noihin aamutreeneihin yllättävän paljon. Siellä saa yksilöllisempää valmennusta, kommentit omasta osaamisesta ja kehittämisalueista ja muutenkin enemmän perään katsomista. Tämä siis johtuu täysin siitä, että aamutreeneissä ei ole ruuhkaa. Lisäksi on kiva käydä "heräämässä" salilla, hengailla kotona kaikessa rauhassa jonkun aikaa ja sitten vasta lähteä töihin. Piristää kummasti!

Hierojan varasin alkuviikosta, koska selkä iski itsensä ihan hullunmoiseen jumiin. Alaselkä oli aivan tukossa. Jatkoin kuitenkin treenaamista ja se onneksi vertyi hieman ennen tämän aamun hieronta-aikaa. Tuomio: Oikea pakara ja vasen hartia tosi kireät. Alaselän jumiminen useinmiten johtuu pakaroiden ja takareisien kireyksistä, eli jos alaselässä on lihaskipuja, niin tulisi kiinnittää huomiota näiden alueiden venyttelyyn. Tämän opin tänään. Eli huomisesta alkaen venytellään!

Muuten, googlasin noita hierontakuvia, niin KAIKISSA on hymyilevä ja tyytyväisen näköinen nainen. Voin kertoo, että kun minä käyn hierojalla, niin tasan tarkkaan näytän tyytyväiseltä ja hymyilevältä ennen ja jälkeen hieronnan, en todellakaan sen aikana. Ei tuo mitään rentouttavaa ja ihanaa settiä ole, vaan joutuu keskittymään koko ajan siihen, että muistaa hengittää, eikä jännitä jokaista lihasta koko ajan. Missä tuollaisia rentoutushierontoja edes on?

Nyt kun olen avautunut täällä ihanista asiakkaista, voin kertoa omasta tähtihetkestäni asiakkaan kanssa. Asiakas tuli siis minuuttia ennen sulkemisaikaa ja hoiti ostoksensa, jostain kumman syystä hän jäi seisoskelemaan myymälän puolelle vaikka tiesi että kello oli jo niin paljon. Samaan aikaan juuri ovesta sisään tulleet pomoni alkoivat vaihtaa mainoksia myymälään. Odottelin asiakkaan lähtöä ja katsoin häntä merkitsevästi ja hiippailin kohti ovea, jotta saisin sen heti lukkoon kun tämä mattimyöhänen tajuaisi lähteä. Sitten toinen pomoista huudahtaa minulle kauempaa: "Tuleeko tämä mainos ulko- vai sisäpuolelle?" Vilkaisen mainosta ja huudahdan samalla osoittaen ovea: "ULOS!" - - Mattimyöhänen lähtee kiireesti ovesta.
Kun tajuamme mitä on juuri tapahtunut, kaikki kolme nauramme vedet silmissä, että "hupsista, tulipas ystävällisesti ohjattua asiakas pihalle."

Tänään vielä iltavuoro ja sitten voin alkaa nauttia vapaasta viikonlopusta. Voi miten kiva!

Ihana joutilaisuus

Kevennetty työviikko meneillään; olen saanut junailtua itselleni tälle viikolle kolme vapaapäivää. Tuntuupa hyvältä! Tänään oli vapaista päivistä ensimmäinen ja tämä on ollut juuri sitä mitä olen tarvinnutkin. Olen tänään tehnyt kaksi treeniä, syönyt hyvin, lukenut kirjaa, viettänyt aikaa perheen parissa ja mikä parasta: varannut itselleni matkan Kreetalle. Niin vaan on käynyt, että tämän tytön loma alkaa jo ensi viikolla! Se on sitten vaan kuulkaas lepoa, rentoutumista ja omaa aikaa.

Eilisestä aamutreenistä lähtien selkä on vihoitellut, mikä lie sitäkin vituttaa... Sain varattua perjantaiaamuksi itselleni hierojan, joten toivottavasti tuota saisi vähän auki. Ei pidä pitempiä aikoja istuskella paikallaan, kun sitten ei meinaa pystyä kävelemään enää (ellei istu ihan lytyssä, sitten se ei mene lukkoon). Päättelin, että koska se ei haittaa treenaamista, kunhan vaan lämmitelee kunnolla, niin asia ei ole kovin vakava. Lopun alkua? ;) Joskus pari vuotta sitten pamahti selkä ihan samalla tavalla ensin jumiin ja sitten myöhemmässä vaiheessa en enää päässyt autosta ylös omin voimin. Kipupiikkien ja mukaan saadun kipulääkityksen voimilla lähdin silloin lomalle, joten samaa voisi testata tänäkin vuonna. (NOT)

Ja kaikille meille kiireisille ja töistä stressaantuneille oppia elämään: tarina kalastajasta ja liikemiehestä.

Elämä on lyhyt. Älä tee asioita joista et nauti.

Tämän viikon treenit onneksi paranivat loppua kohden ja alkuviikon tukkoisuudestakin pääsin eroon. Melkein jätin lepopäivänkin lauantailta välistä, kun tuntui niin hyvin kulkevan, mutta päädyin kuitenkin sen pitämään, ettei tukkoisuus iske taas päälle. Treenipäiväkirja näyttää tälle viikolle yhteensä 6 treenituntia. Vähemmän kuin viime viikolla, mutta kroppaansa on kuunneltava. Ensi viikolla olisi tarkoitus päästä taas tekemään kuuden treenipäivän viikkoa.

thesun.co.uk

Tällä viikolla olen todellakin huomannut sen, että pitäisi alkaa tehdä intervallitreeniä taas hirrrrrmuisesti. Kunto ei meinaa kestää kunnon sparrieriä. Tai kestää, mutta tuntuu normaalia pahemmalta. 6x2min jälkeen alkaa piiputtaa, eikä ole enää terävänä. Saatanallista treeniä siis on tehtävä, NYT, HETI. (no jos ensi viikolla) En malta odottaa!

Olen katsellut vaihtoehtojani ulkomaanmatkailulle ja näyttää siltä, että olen lähdössä Kreikkaan. Toivon mukaan siellä on lämmintä vielä syyskuussakin. Tosiaan ainoa tarkoitus on päästä rentoutumaan ja unohtaa kaikki muu, olla vaan, lukea kirjaa ja olla välittämättä mistään. Hermoloma, tiedättehän. Viime päivinä on ollut aika loppuunpalanut olo töissä, ei huvita, ei kiinnosta ja masentaa jo se tieto, että joutuu sinne lähtemään. Uusimmalla työpaikalla asiakkaat ovat hirveimpiä mihin olen koskaan missään törmännyt ja paskaa sataa niskaan enemmän kuin sinne mahtuu. Ensimmäiset 45min minuuttia jaksan töissä olla vilkuilematta kelloa ja siitä se sitten lähtee.. "Vielä ois 7,5h töitä... huh huh.."

Olen katsellut myös vaihtoehtoja tälle tilanteelleni ja aion hakea uutta työpaikkaa. Siihen on todennäköisesti melko vaikea päästä, mutta aina voi yrittää. Omiksi miinus-puoliksi laskisin ainoastaan sen, etten omista autoa ja "nuoren" ikäni. Jos pääsen haastatteluun, laitan vaatteet, jotka saa minut näyttämään vanhemmalta ja autonhan voi aina hankkia ;)

 Hieman todennäköisemmän vaihtoehdon olen myös itselleni löytänyt: nimittäin opiskelu. Oikeastaan mikä tahansa näyttää tällä hetkellä valoisammalta vaihtoehdolta kuin tuo myyjän/asiakaspalvelijan homma. Olen tullut siihen tulokseen, etten todellakaan sovellu tuollaiseen ammattiin. En yksinkertaisesti kestä kuunnella tunnista toiseen sitä valitusta ja kiukuttelua ja sitä, miten paska ihminen MINÄ olen kaikin puolin. Oikeasti leviää pää. Näillä näkymin Tampereella järjestettävä liikunnanohjauksen koulutus on aika vahvoilla. Katsellaan mitä tapahtuu :)

Muuten, löysin itselleni oikein sopivan artikkelin: Valittaja, hanki parempi elämä . Minäkin vihaan turhasta valittajia, vaikka minusta itsestäni onkin näköjään sellainen tässä viime aikoina tullut. Tuossapa siis vinkkejä minulle.


Lopeta valittaminen, ketään ei kiinnosta.
Eliminoi stressi. (Kertoisitko vielä kuinka tämä tapahtuu..?)
Jos haluat olla onnellinen, sinun pitää luopua kaikista niistä asioista, jotka tekevät sinusta onnettoman.
True dat.

Duunissatöissä

Irakilainen mies kävelee sisään ja sanoo jotain. En kuule, joten kysyn: "mitä?" Hän jupisee jotain itsekseen ja päättää sitten huutaa keuhkojensa täydeltä: "POSTIMERKI!!! (ja lisää jupinaa)" En vastaa mitään, hymyilen ja kaivan laatikosta postimerkin, ilmoitan sen hinnaksi 0,75e. Rahastan asiakkaan, annan vaihtorahat sanoen 'ole hyvä'. "En minä tätä halua, huono palvelu. Minä olen asiakas, sinun pitää kunnioittaa minua!!"
Tuijotan vaan ja ihmettelen.. Tyydyn sanomaan, että "sinähän se minulle siinä huusit eikä toisinpäin", asiakas katsoo minua vihaisesti ja huutaa: "SINÄ SANOIT MINULLE "MITÄ", ET SINÄ VOI NIIN SANOA MINULLE!! SINUN PITÄÄ KUNNIOITTAA MINUA!" Yritän selittää, että kysyin ihan siitä syystä, etten kuullut mitä hän sanoi ensimmäisellä kerralla. Ei onnistu. Mies lähtee ulos saatanoiden kera, huudelleen huonoa palvelua.

----
Nainen joka on edellisellä kerralla raivostunut, kun häneltä on kysytty ottaako hän lottoonsa lisävoittoluokkia (tavallista lottoa piti saamansa, "eikö sitä voi ymmärtää, jäkäjäkä"), astuu ovesta sisään. Huudahdan: "HEI!", hän sanoo vasta kohdallani minulle "huomenta", nyökkään ja odotan että tämä kertoisi mitä on tullut hakemaan. No ei, vaan hän raivostuu minulle nyt siitä, etten sanonut hänelle huomenta. Puuh. Noh, sitten pääsemme ostostapahtumaan. "Euron rivi lottoo!" En voi uskoa korviani, tästähän viimeksi juuri taisteltiin? (Euron rivi lottoa = tavallinen rivi + lisävoittoluokat)

---
Nainen saapuu tiskille. "Haluaisin ladata puhelimeen lisää aikaa." Hänellä ei tosin ole tiedossa, että mikä liittymä hänellä on. Hän etsii ja etsii laukustaan ja viimein löytää dna:n kuoret. "Laitetaanko suoralataus vai haluatko lataussetelin?", kysyn ja vaan vastaukseksi tyhjän tuijotuksen. Selitän hänelle, mitä eroa näillä vaihtoehdoilla on ja päädymme suoralataukseen. Rouva ei kuitenkaan tiedä puhelinnumeroaan ja se ilmeisesti olisi hänen puhelimessaan. Pyydän häntä etsimään sen puhelimesta. "Etkö sinä voisi tehdä sitä..?" Hän antaa minulle puhelimen joka on kiinni (!).
"Tämä on kiinni..?"
"Voisitko avata sen?"
"No itse teidän pitää se avata, enhän minä tiedä teidän PIN-koodiakaan"
"Minä kerron sen sinulle, voitko avata kun en minä osaa"
Avaan puhelimen, laitan pin-koodin ja rouva pyytää minua etsimään numeroa puhelimesta. En kuitenkaan ala tonkimaan kenenkään puhelinta, enhän tiedä edes millä nimellä se on tallentanut sen numeronsa sinne, eikä tiedä hänkään. Sitten rouva löytääkin oman numeronsa dnan aloituspakkauksessa olleesta kortista ja saan ladattua hänelle 10 eurolla puheaikaa. "Siinä menee n. 5 minuuttia ja sitten siitä tulee tekstiviesti että lataus on tullut teille", totean hänelle. Tästä huolimatta rouva yrittää heti alkaa soittelemaan. Yrittää ja yrittää. Yrittää ja yrittää. Kesken toisen asiakkaan palvelun rouva tunkee tiskille ja valittaa, ettei se lataus ole nyt onnistunut. Sanon hänelle uudestaan, että siinä menee n. 5 minuuttia ennen kuin lataus on suoritettu. Tästä huolimatta rouva jatkaa yrittämistä.
Hetken päästä rouva kysyy, että miksei puhelin toimi vaikka kuinka yrittää soittaa. Totean taas siihen menevän n. 5 minuuttia. Hän odottaa ehkä neljännesminuutin ja kysyy: "pitäisikö tämän puhelimen olla auki, että se viesti tulee?" Sitten käymme taas hirveän rumban läpi, jotta saamme puhelimen takaisin auki. Huomaan puhelimessa olevan yhden lukemattoman viestin ja ajattelen sen olevan latausviesti (ehkä se olisikin tullut aiemmin).
"Voitko avata sen, kun en minä osaa..?"
Avaan viestin ja luen, se on latausviesti ja kerron siitä asiakkaalle. Asiakas yrittää heti soittaa siinä kuitenkin onnistumatta. Katson viestiä uudestaan, se on viikon takainen viesti ja kerron siitä asiakkaalle. Hän yrittää taas soittaa, eikä tietenkään saa puhelua yhdistymään mihinkään.
"Sinä olet rikkonut tämän minun puhelimen!"
"???? eihän siinä ole mitään vikaakaan..?"
"Sinä olet rikkonut tämän, tämä toimi hyvin ennen kuin sinä rupesit tätä räpläämään!"
"Toimiihan se vieläkin"
"Aina ennen on toiminut tämä minun puhelimen ja nyt sinä olet rikkonut tämän! Tämä on sinun vastuulla ja sinun pitää tämä asia hoitaa!"
"En minä ole tehnyt sille puhelimelle yhtään mitään. Minä vain katsoin sen tekstiviestin."
"Kyllä minä näin!! Sinä painelit vaikka mitä nappeja! Sinun pitää nyt tämä hoitaa, tämä on sinun vika!"
(tätä jatkuu hyvän aikaa)
"Jos se lataus ei toimi, niin silloin täytyy ottaa yhteyttä asiakaspalveluun, koska minä en enää pysty mitään sille tekemään. Mutta puhelintasi en ole rikkonut, katsoin vaan sen tekstiviestin."
Jätän rouvan meuhkaamaan itsekseen ja alan palvella muita asiakkaita, sillä rouva on aiheuttanut taakseen jo kivan pikku jonon. Heti ensimmäisen asiakkaan kohdalla, rouvan puhelin piippaa tekstiviestiä ja kaikesta päätellen lataus on onnistunut. Rouva ei edes vaivaudu sanomaan asiasta mitään.

----
Mies ostaa lehden jonka haluaa pieneen pussiin. Lehti on sen kokoinen etten saa sitä sellaisenaan pussiin ja kysyn saako lehteä rullata. "Ei mielellään." Totean sitten siihen, että ehkäpä hän itse saa sen siihen pussiin, koska minä en rullaamatta sitä sinne saa mahtumaan. Mies ottaa pussin ja lehden ja rullaa lehden pussiin. Vaihdan hieman huvittuneita katseita seuraavan asiakkaan kanssa ja mies lähtee. Kohta hän tulee takaisin ja on kuin onkin saanut sen lehden siihen pieneen pussiin jotenkin pujoteltuna ihan sellaisenaan, hän tulee luokseni kuin mieltään osoittaen: "Kyllä tämä tänne menee, kun vähän viitsii nähdä vaivaa!"
Minä ja se tiskillä ollut seuraava asiakas melkein repeämme nauramaan. Olisiko minun siis pitänyt käyttää monta minuuttia aikaa siihen, että saan arvon herran lehden sinne pikkupussiin sullottua?? Se kun ei ihan oikeasti mennyt ihan tuosta vaan, minä kokeilin.