Terrrkkuja Tamperrreeelta!

Tänään aamulla, kun en saanut enää unta, päätin 25min varoitusajalla lähteä junalla Tampereelle. Ihan hieno idea. Tampere on kiva kesäkaupunki (talvesta en osaa sanoa, koska en kai ole koskaan eksynyt talvella kyseiseen kaupunkiin). Yritin kovasti etsiä itselleni mekkoa häihin, mutta valitettavasti en sitä löytänyt. Kaikkea muuta kivaa kyllä löytyi ja pakkohan ne oli kaupoista mukaan ottaa. Ihania uusia vaatteita! Toivottavasti Nellyn tilaus kerkeää tänne ennen viikonloppua, otherwise I'm screwed.

matkaseura

Nauratti ihan, kun mietin päivän ruokavaliota ja päätöksiä ruotuun palaamisesta: söin aamulla puoli kahdeksan aikaan maitorahkaa, seuraavan kerran kahdelta join kahvia, kolmelta lisää kahvia ja MUNKKI, puoli viiden aikaan vetäisin kesän ensimmäisen ja viimeisen pehmiksen, kuuden aikoja nappasin kaupasta välipalajuoman (kuitua ja hedelmää, blahblah). Tosi terveellistä, hei! Tästä voisi melkein esimerkillisen ruokapäiväkirjan kehitellä ;) Palkitsin itseni vielä salaatilla (ja leffalla) kymmeneltä.

Tämän päiväinen reissu herätti siinäkin mielessä vähän huvittuneisuutta omassa mielessä, koska tajusin vasta junan saavuttua Tampereelle, etten ole koskaan edes mennyt junalla sinne. Ei siis ollut minkäänlaista tietoa, että mihin kohtaan kaupunkia edes aion saapua. Onneksi kaupunki on kuin suunniteltu tällaiselle seikkailijatytölle, ei tarvitse osata muuta kuin kävellä suoraan. Eikä sitä olla Lontooseenkaan eksytty, niin miksipä Manseen?
Kävin testaamassa myös Pyynikin näkötornin munkit, joita on niin paljon kehuttu. Mielestäni ihan tavalliselta munkilta maistui, but I'm no expert. Matkalla näkötornille lähinnä kiinnitin huomiota siihen, että jengihän lenkkeilee tuolla ihan pirusti! Hyvät on maastot. Sinne vaan juoksentelemaan! Joku dude myös juoksenteli ylös-alas sitä mäkeä ja mä mietin, etten koskaan jaksaisi samaa tahtia.

Porrasjuoksutreeniä?

Mä oon pienestä pitäen aina miettinyt, että Tampereella ois kiva asua ja ei se pahalta näytä vieläkään. Tosin pikkutyttönä yks syistä (ja ehkä ainoa) oli se, että siellä on Särkänniemi. Mä olin niin kateellinen, että jotkut olivat etuoikeutettuja asumaan TAMPEREELLA, eli pystyivät käymään Särkänniemessä ihan milloin tahansa. Kuinka epäreilua! Enää mä en asuisi siellä ainoastaan huvipuiston takia vaan ehkäpä enemmänkin sen fiiliksen. Vai onko se fiilis sittenkin vain sitä, että on ihana päästä pois omista ympyröistä..? Tuntui nimittäin, että olisin päässyt lomalle ;)

Elokuun lomamatka Tre:
+ aurinkoinen sää
+ kivoja vaatteita löytyi
+ hyötyliikuntaa
+ vr ei ollut kuin pari minuuttia myöhässä aikataulusta
+ kerkesin ruskettua (ei siis tarvii ees yrittää ottaa enää aurinkoa)
+ lomafiilistä edes päiväksi
+ aikaa lukea kirja

- ei mekkoa vieläkään
- itkevät ja huutavat lapset junassa
- puhelimessa kovaan ääneen puhuvat ihmiset junassa
- epäterveellinen ruokavalio

Morjens!