No niin! Tämä viikko on sitten täysin tuhoontuomittu näköjään! En kerennyt palautua ilmeisesti kunnolla sunnuntain juoksusta, totesin tiistaina kun tökki niin pirusti kevyt hölkkäily. Ei tuntunut mitenkään hyvältä, joten suosiolla jätin lenkin juoksuosuuden 35 minuutin pituiseksi. Mutta ei hätää: tämähän pystyi vielä huononemaan entisestään :D Nimittäin tänään aamutreenit meni ihan penkin alle. Joku penikkatauti kolkuttelee ovella ja ottelusilmäkin jäi narikkaan. Pistaria tuli sen verran ohimoon, että olisi voinut kuvitella minun tekevän väistöjä ensimmäistä kertaa elämässä. Voi helvetin helvetti. Ja huomenna oli tarkoitus tehdä kahden treenin päivä. Nyt jos olisi fiksu, pitäisi huomisen LEPOA, eikä ajattelisi kropan "vertyvän" jos "vähän" käy huhkimassa.
Ärsyttää.
Onneksi sentään nenä on parantunut ammattinyrkkeilijäpojan perjantaisen käsittelyn jäljiltä.
keskiviikko 17. elokuuta 2011
sunnuntai 14. elokuuta 2011
Changes
Tämä viikko oli ensimmäinen kokonainen viikko, jona olen noudattanut treeniohjelmaa (syyskauden sellaista). Päätin aloittaa mahdollisimman kevyellä variaatiolla, ettei kroppa joudu heti kauden alussa shokkitilaan ja pidin tällä viikolla kaksi lepopäivää. Treeniin sain aikaa kulumaan 7 tuntia. Todennäköisesti vedän ensi viikollakin vielä viiden päivän treeniviikkoa, koska olen nössö. ;)
Kävin tänään juoksemassa vähän yli tunnin lenkin pienellä intervalliharjoituksella ja sain etureiteni hienosti jumiin: en meinannut jaksaa polkea pyörällä töihin sen jälkeen. Onneksi töissä sain vähän venyteltyä kinttujani ja paluumatkalla ei ollut enää mitään ongelmia, eikä reidet tunnu yhtään kipeiltäkään.
Tämän vuoden puolella olen oppinut pitämään juoksemisesta. Aina ennen juokseminen on ollut välttämätön paha ja olen saanut houkutella itseäni jokaiselle lenkille. Monesti harjoitusohjelmaan kuuluva lenkki on myös korvattu lajitreenillä, koska se on tuntunut mielekkäämmältä. Mutta nyt ei ole enää ollut sitä ongelmaa, vaan olen lähtenyt juoksemaan hyvällä fiiliksellä. Ehkä se on tottumuskysymys tai ehkä olen vaan tsempannut itseäni tähän tarpeeksi. Tämä mielenmuutos voi toki myös johtua siitä, että juoksukunto on parantunut huomattavasti, eikä juokseminen tunnu niin raskaalta kuin ennen. Minulle ei tule enää sitä luovutusmielialaa 12 minuutin kohdalla, niin kuin on aina ennen tapahtunut.
Tämän vuoden puolella on tapahtunut muitakin muutoksia ihan huomaamatta, nimittäin ruokavaliossa. Olen vähentänyt kahvin juomista ja melkeinpä kokonaan korvannut sen teellä. Ennen tuli juotua helposti 5-7 kuppia kahvia päivässä ja nyt juon maksimissaan pari pientä kupillista viikossa. Olen myös vähentänyt punaisen lihan syöntiä, eikä välttämättä kuulu edes joka viikko ostoslistalle. Lisäksi suomen suosituin leipä on jäänyt kaupan hyllylle ja olen siirtynyt kokonaan 100% ruisleivän syöjäksi. Toiveissa on ollut myös löytää jotain millä korvata valion vähäkalorinen mehukeitto, jota tulee laitettua maitorahkaan. Mehukeittohan on sokeriton, mutta ne lisäaineet arveluttavat. Mitä siis tilalle?
Ruokavaliosta puheenollen, tämä viikko on vedetty kevennetyllä versiolla kesän syöminkeihin verrattuna ja hyvin on mennyt! Olin varma, että minulla olisi koko ajan nälkä kun teen paluuta normaaliannoskokoihin ja rytmiin, mutta hyvällä fiiliksellä ollaan menty ja helppoa on ollut. Kevyempi olo on ollut heti ensimmäisestä päivästä lähtien. En vaan jaksa ymmärtää, että miksi ne annoskoot suurenevat kesän aikana, kun ei kuitenkaan oikeasti tarvitse niin paljoa syödä... Hullun hommaa.
Töiden suhteen koko viikko on ollut hel-ve-til-li-nen ja mollin sivuilla on vierailtu ahkerasti. Toivottavasti ensi viikolla aurinko paistaisi risukasaankin ja tuo ylimääräinen elin lähtisi otsasta.
Muutosten kunniaksi teinivuosieni suurin rakkaus:
Kävin tänään juoksemassa vähän yli tunnin lenkin pienellä intervalliharjoituksella ja sain etureiteni hienosti jumiin: en meinannut jaksaa polkea pyörällä töihin sen jälkeen. Onneksi töissä sain vähän venyteltyä kinttujani ja paluumatkalla ei ollut enää mitään ongelmia, eikä reidet tunnu yhtään kipeiltäkään.
Tämän vuoden puolella olen oppinut pitämään juoksemisesta. Aina ennen juokseminen on ollut välttämätön paha ja olen saanut houkutella itseäni jokaiselle lenkille. Monesti harjoitusohjelmaan kuuluva lenkki on myös korvattu lajitreenillä, koska se on tuntunut mielekkäämmältä. Mutta nyt ei ole enää ollut sitä ongelmaa, vaan olen lähtenyt juoksemaan hyvällä fiiliksellä. Ehkä se on tottumuskysymys tai ehkä olen vaan tsempannut itseäni tähän tarpeeksi. Tämä mielenmuutos voi toki myös johtua siitä, että juoksukunto on parantunut huomattavasti, eikä juokseminen tunnu niin raskaalta kuin ennen. Minulle ei tule enää sitä luovutusmielialaa 12 minuutin kohdalla, niin kuin on aina ennen tapahtunut.
Tämän vuoden puolella on tapahtunut muitakin muutoksia ihan huomaamatta, nimittäin ruokavaliossa. Olen vähentänyt kahvin juomista ja melkeinpä kokonaan korvannut sen teellä. Ennen tuli juotua helposti 5-7 kuppia kahvia päivässä ja nyt juon maksimissaan pari pientä kupillista viikossa. Olen myös vähentänyt punaisen lihan syöntiä, eikä välttämättä kuulu edes joka viikko ostoslistalle. Lisäksi suomen suosituin leipä on jäänyt kaupan hyllylle ja olen siirtynyt kokonaan 100% ruisleivän syöjäksi. Toiveissa on ollut myös löytää jotain millä korvata valion vähäkalorinen mehukeitto, jota tulee laitettua maitorahkaan. Mehukeittohan on sokeriton, mutta ne lisäaineet arveluttavat. Mitä siis tilalle?
Ruokavaliosta puheenollen, tämä viikko on vedetty kevennetyllä versiolla kesän syöminkeihin verrattuna ja hyvin on mennyt! Olin varma, että minulla olisi koko ajan nälkä kun teen paluuta normaaliannoskokoihin ja rytmiin, mutta hyvällä fiiliksellä ollaan menty ja helppoa on ollut. Kevyempi olo on ollut heti ensimmäisestä päivästä lähtien. En vaan jaksa ymmärtää, että miksi ne annoskoot suurenevat kesän aikana, kun ei kuitenkaan oikeasti tarvitse niin paljoa syödä... Hullun hommaa.
Töiden suhteen koko viikko on ollut hel-ve-til-li-nen ja mollin sivuilla on vierailtu ahkerasti. Toivottavasti ensi viikolla aurinko paistaisi risukasaankin ja tuo ylimääräinen elin lähtisi otsasta.
Muutosten kunniaksi teinivuosieni suurin rakkaus:
maanantai 8. elokuuta 2011
I choose to hate
"Hei!"
"Mmmhh. Vitosella viking lottoa."
"Laitetaanko siihen lisävoittoluokkia tai jokeria?"
"Tavallisia rivejä!"
"Ahaa, no 8 riviä maksaisi 4,80e laitetaanko semmonen?"
"Minä en ymmärrä tästä yhtään mitään."
"Niin, että jos laitetaan 8 riviä tähän, niin se maksaa 4,80. Onko se ok?"
"Minä haluan viisi riviä viking lottoa!!!!"
"Ahaa, anteeksi. Luulin että halusit viidellä eurolla"
"No niin niin, viidellä eurolla! On tämä kumma! Viisi riviä!"
"Viisi riviä maksaa kolme euroa, otatko sen?"
"No joo joo! Minua kyllä niin raivostuttaa että kysellään otatko sitä ja tätä tähän.. Kun ei halua muuta kuin tavalliset rivit, niin pitää saada pelkät tavalliset rivit, eikä mitään muuta!"
---
"Päivää!"
"Vino keno!"
"Selvennätkö vähän..?"
"Semmonen vino keno! Onko sulla semmosta?"
"Tarkoitatko jotain porukkapeliä?"
"No en, ota sieltä koneelta!"
"Täyskeno..?"
"No semmonen..!"
"Milläs panoksella laitetaan?"
"Eikö sulla ole valmiina?"
"Niin porukkapeliäkö tarkoitat?"
"Ei kun onko sulla valmiina siinä niitä? On tämä vaikeeta..."
"Minäpä teen tuohon täyskenoporukan, jako viiteen, sille jää hintaa 2e... *näpynäpy* käykö tällainen..?"
"No just tällainen."
--
Laitan lehtiä hyllyyn, toinen myyjä on kassalla. Asiakas tulee kympin setelin kanssa ja ojentaa sen minulle: "Annatko tuolla kolikoita?"
:DDDDD Luuletko perkele, että kannan kassaa mukana missä ikinä liikunkin?
---
Röökinmyynti on muuten yksi asia, mikä on välillä helkkarin vaikeaa, varsinkin, kun en ole vielä oppinut lukemaan ajatuksia. En mm. vieläkään tiedä, mitä tarkoitetaan kun minulle huudetaan: "RÖÖKIÄ!!" :D Minua myös katsotaan pahasti, kun esim. "chesterfield"-komennolla ei vielä tapahdu mitään, vaan kysyn vielä väriä. "No, sininen TIETYSTI". Oma lajinsa on myös tietää, mitä tarkoittaa sana toppa, sillä eri henkilöiden kohdalla se tarkoittaa eri asiaa. Kun, sanotaan vaikka, joukko A käyttää sanaa toppa, se tarkoittaa sitä pussissa olevaa kareksia mistä saa itse kiepata omat savukkeensa, kun taas joukko B käyttää sanaa toppa, se tarkoittaa sitä askia, valmistupakkaa. Ja auta armias kun veikkaat väärin, että kumpaan joukkoon asiakas kuuluu; taas olen tietämätön idiootti. Mutta hei, mähän olen vain myyjä. Se on minun osani tässä maailmassa.
Ja kyllä, tänään oli taas niitä päiviä kun olisi tehnyt mieli ottaa useampaakin asiakasta niskan takaa kiinni ja hakata päätä lattiaan. FU aamuvuoroviikko.
P.S. Takareidet ja perse niin jumissa eilisistä etunojahypyistä (ja/tai potkimisista), että ei meinaa päästä kyykkyyn. Tervetuloa kova treenikausi! :D <3
"Mmmhh. Vitosella viking lottoa."
"Laitetaanko siihen lisävoittoluokkia tai jokeria?"
"Tavallisia rivejä!"
"Ahaa, no 8 riviä maksaisi 4,80e laitetaanko semmonen?"
"Minä en ymmärrä tästä yhtään mitään."
"Niin, että jos laitetaan 8 riviä tähän, niin se maksaa 4,80. Onko se ok?"
"Minä haluan viisi riviä viking lottoa!!!!"
"Ahaa, anteeksi. Luulin että halusit viidellä eurolla"
"No niin niin, viidellä eurolla! On tämä kumma! Viisi riviä!"
"Viisi riviä maksaa kolme euroa, otatko sen?"
"No joo joo! Minua kyllä niin raivostuttaa että kysellään otatko sitä ja tätä tähän.. Kun ei halua muuta kuin tavalliset rivit, niin pitää saada pelkät tavalliset rivit, eikä mitään muuta!"
---
"Päivää!"
"Vino keno!"
"Selvennätkö vähän..?"
"Semmonen vino keno! Onko sulla semmosta?"
"Tarkoitatko jotain porukkapeliä?"
"No en, ota sieltä koneelta!"
"Täyskeno..?"
"No semmonen..!"
"Milläs panoksella laitetaan?"
"Eikö sulla ole valmiina?"
"Niin porukkapeliäkö tarkoitat?"
"Ei kun onko sulla valmiina siinä niitä? On tämä vaikeeta..."
"Minäpä teen tuohon täyskenoporukan, jako viiteen, sille jää hintaa 2e... *näpynäpy* käykö tällainen..?"
"No just tällainen."
--
Laitan lehtiä hyllyyn, toinen myyjä on kassalla. Asiakas tulee kympin setelin kanssa ja ojentaa sen minulle: "Annatko tuolla kolikoita?"
:DDDDD Luuletko perkele, että kannan kassaa mukana missä ikinä liikunkin?
---
Röökinmyynti on muuten yksi asia, mikä on välillä helkkarin vaikeaa, varsinkin, kun en ole vielä oppinut lukemaan ajatuksia. En mm. vieläkään tiedä, mitä tarkoitetaan kun minulle huudetaan: "RÖÖKIÄ!!" :D Minua myös katsotaan pahasti, kun esim. "chesterfield"-komennolla ei vielä tapahdu mitään, vaan kysyn vielä väriä. "No, sininen TIETYSTI". Oma lajinsa on myös tietää, mitä tarkoittaa sana toppa, sillä eri henkilöiden kohdalla se tarkoittaa eri asiaa. Kun, sanotaan vaikka, joukko A käyttää sanaa toppa, se tarkoittaa sitä pussissa olevaa kareksia mistä saa itse kiepata omat savukkeensa, kun taas joukko B käyttää sanaa toppa, se tarkoittaa sitä askia, valmistupakkaa. Ja auta armias kun veikkaat väärin, että kumpaan joukkoon asiakas kuuluu; taas olen tietämätön idiootti. Mutta hei, mähän olen vain myyjä. Se on minun osani tässä maailmassa.
 |
| zgeek.com |
P.S. Takareidet ja perse niin jumissa eilisistä etunojahypyistä (ja/tai potkimisista), että ei meinaa päästä kyykkyyn. Tervetuloa kova treenikausi! :D <3
sunnuntai 7. elokuuta 2011
Kesä on ohi - seuraavaksi rasvaimuun..?
Koska kesäkausi on treenien osalta kuitattu, teen vähän yhteenvetoa. Yleisesti ottaen täytyy sanoa, että tämä kesä on mennyt paremmin kuin moni muu, kun edellisiä vuosia muistelee. Olen treenannut joka viikko, en ole lusmunnut kuulatreenistä, enkä ole ollut hunningolla (ainakaan kovin pahasti). Koko kesänä (toukokuusta heinäkuuhun) olen ollut ryyppäämässäkin vain 5 kertaa. Tätä voikin verrata helposti viime kesään, jolloin nappasin tuon saman luvun jo yhdessä kuukaudessa. Piti olla villi ja vapaa ja tehdä kaikkea mitä kisakaudella ei voi tehdä. Nyt minusta onkin jo tullut vanha ja raihnainen ja "alkoholin huuruiset bileet eivät kiinnosta"* (*suora lainaus minusta kirjoitetusta lehtijutusta minun ollessani 17-vuotias). I feel like seventeen again!
Vähäisestä alkoholin käytöstä huolimatta, kiloja on tullut ihan entiseen malliin, joten älytön tappelu niitä vastaan pitäisi olla jo käynnissä. U know me: "mañana mañana". Tein tänään kahden tunnin treenin, jonka aloitin hyppimällä narua puoli tuntia: tätä pidän taisteluhuutona kesäkiloja vastaan. Täytyy sanoa, että oli muuten hyvä treenailla poikien kanssa ja tuli tehtyä aika kova setti. Hyvältä tuntuu!
Laskeskelin kesän treenikertoja yhteen ja keskimäärin 3,3 treeniä viikkoon tuli tehtyä. Paremmin kuin hyvin, sillä vastoin aikaisempaa käsitystä, tarkoitus oli tehdä max. 3 treeniä/vko. Kestoa treeneille tuli keskimäärin 4,37h/vko. Ei siis mitään tappotahtia ja kerkesi hyvin hengähtää. Nyt voi taas alkaa asumaan salilla ja unohtaa nämä lööbailut.
Mites teidän kesätreenit meni?
Vähäisestä alkoholin käytöstä huolimatta, kiloja on tullut ihan entiseen malliin, joten älytön tappelu niitä vastaan pitäisi olla jo käynnissä. U know me: "mañana mañana". Tein tänään kahden tunnin treenin, jonka aloitin hyppimällä narua puoli tuntia: tätä pidän taisteluhuutona kesäkiloja vastaan. Täytyy sanoa, että oli muuten hyvä treenailla poikien kanssa ja tuli tehtyä aika kova setti. Hyvältä tuntuu!
Laskeskelin kesän treenikertoja yhteen ja keskimäärin 3,3 treeniä viikkoon tuli tehtyä. Paremmin kuin hyvin, sillä vastoin aikaisempaa käsitystä, tarkoitus oli tehdä max. 3 treeniä/vko. Kestoa treeneille tuli keskimäärin 4,37h/vko. Ei siis mitään tappotahtia ja kerkesi hyvin hengähtää. Nyt voi taas alkaa asumaan salilla ja unohtaa nämä lööbailut.
Mites teidän kesätreenit meni?
torstai 4. elokuuta 2011
Terrrkkuja Tamperrreeelta!
Tänään aamulla, kun en saanut enää unta, päätin 25min varoitusajalla lähteä junalla Tampereelle. Ihan hieno idea. Tampere on kiva kesäkaupunki (talvesta en osaa sanoa, koska en kai ole koskaan eksynyt talvella kyseiseen kaupunkiin). Yritin kovasti etsiä itselleni mekkoa häihin, mutta valitettavasti en sitä löytänyt. Kaikkea muuta kivaa kyllä löytyi ja pakkohan ne oli kaupoista mukaan ottaa. Ihania uusia vaatteita! Toivottavasti Nellyn tilaus kerkeää tänne ennen viikonloppua, otherwise I'm screwed.
Nauratti ihan, kun mietin päivän ruokavaliota ja päätöksiä ruotuun palaamisesta: söin aamulla puoli kahdeksan aikaan maitorahkaa, seuraavan kerran kahdelta join kahvia, kolmelta lisää kahvia ja MUNKKI, puoli viiden aikaan vetäisin kesän ensimmäisen ja viimeisen pehmiksen, kuuden aikoja nappasin kaupasta välipalajuoman (kuitua ja hedelmää, blahblah). Tosi terveellistä, hei! Tästä voisi melkein esimerkillisen ruokapäiväkirjan kehitellä ;) Palkitsin itseni vielä salaatilla (ja leffalla) kymmeneltä.
Tämän päiväinen reissu herätti siinäkin mielessä vähän huvittuneisuutta omassa mielessä, koska tajusin vasta junan saavuttua Tampereelle, etten ole koskaan edes mennyt junalla sinne. Ei siis ollut minkäänlaista tietoa, että mihin kohtaan kaupunkia edes aion saapua. Onneksi kaupunki on kuin suunniteltu tällaiselle seikkailijatytölle, ei tarvitse osata muuta kuin kävellä suoraan. Eikä sitä olla Lontooseenkaan eksytty, niin miksipä Manseen?
Kävin testaamassa myös Pyynikin näkötornin munkit, joita on niin paljon kehuttu. Mielestäni ihan tavalliselta munkilta maistui, but I'm no expert. Matkalla näkötornille lähinnä kiinnitin huomiota siihen, että jengihän lenkkeilee tuolla ihan pirusti! Hyvät on maastot. Sinne vaan juoksentelemaan! Joku dude myös juoksenteli ylös-alas sitä mäkeä ja mä mietin, etten koskaan jaksaisi samaa tahtia.
Mä oon pienestä pitäen aina miettinyt, että Tampereella ois kiva asua ja ei se pahalta näytä vieläkään. Tosin pikkutyttönä yks syistä (ja ehkä ainoa) oli se, että siellä on Särkänniemi. Mä olin niin kateellinen, että jotkut olivat etuoikeutettuja asumaan TAMPEREELLA, eli pystyivät käymään Särkänniemessä ihan milloin tahansa. Kuinka epäreilua! Enää mä en asuisi siellä ainoastaan huvipuiston takia vaan ehkäpä enemmänkin sen fiiliksen. Vai onko se fiilis sittenkin vain sitä, että on ihana päästä pois omista ympyröistä..? Tuntui nimittäin, että olisin päässyt lomalle ;)
Elokuun lomamatka Tre:
+ aurinkoinen sää
+ kivoja vaatteita löytyi
+ hyötyliikuntaa
+ vr ei ollut kuin pari minuuttia myöhässä aikataulusta
+ kerkesin ruskettua (ei siis tarvii ees yrittää ottaa enää aurinkoa)
+ lomafiilistä edes päiväksi
+ aikaa lukea kirja
- ei mekkoa vieläkään
- itkevät ja huutavat lapset junassa
- puhelimessa kovaan ääneen puhuvat ihmiset junassa
- epäterveellinen ruokavalio
Morjens!
 |
| matkaseura |
Nauratti ihan, kun mietin päivän ruokavaliota ja päätöksiä ruotuun palaamisesta: söin aamulla puoli kahdeksan aikaan maitorahkaa, seuraavan kerran kahdelta join kahvia, kolmelta lisää kahvia ja MUNKKI, puoli viiden aikaan vetäisin kesän ensimmäisen ja viimeisen pehmiksen, kuuden aikoja nappasin kaupasta välipalajuoman (kuitua ja hedelmää, blahblah). Tosi terveellistä, hei! Tästä voisi melkein esimerkillisen ruokapäiväkirjan kehitellä ;) Palkitsin itseni vielä salaatilla (ja leffalla) kymmeneltä.
Tämän päiväinen reissu herätti siinäkin mielessä vähän huvittuneisuutta omassa mielessä, koska tajusin vasta junan saavuttua Tampereelle, etten ole koskaan edes mennyt junalla sinne. Ei siis ollut minkäänlaista tietoa, että mihin kohtaan kaupunkia edes aion saapua. Onneksi kaupunki on kuin suunniteltu tällaiselle seikkailijatytölle, ei tarvitse osata muuta kuin kävellä suoraan. Eikä sitä olla Lontooseenkaan eksytty, niin miksipä Manseen?
Kävin testaamassa myös Pyynikin näkötornin munkit, joita on niin paljon kehuttu. Mielestäni ihan tavalliselta munkilta maistui, but I'm no expert. Matkalla näkötornille lähinnä kiinnitin huomiota siihen, että jengihän lenkkeilee tuolla ihan pirusti! Hyvät on maastot. Sinne vaan juoksentelemaan! Joku dude myös juoksenteli ylös-alas sitä mäkeä ja mä mietin, etten koskaan jaksaisi samaa tahtia.
 |
| Porrasjuoksutreeniä? |
Elokuun lomamatka Tre:
+ aurinkoinen sää
+ kivoja vaatteita löytyi
+ hyötyliikuntaa
+ vr ei ollut kuin pari minuuttia myöhässä aikataulusta
+ kerkesin ruskettua (ei siis tarvii ees yrittää ottaa enää aurinkoa)
+ lomafiilistä edes päiväksi
+ aikaa lukea kirja
- ei mekkoa vieläkään
- itkevät ja huutavat lapset junassa
- puhelimessa kovaan ääneen puhuvat ihmiset junassa
- epäterveellinen ruokavalio
Morjens!
maanantai 1. elokuuta 2011
The End
Niin vaan lopahti työsoppari tänään. Työt toki jatkuvat, eikä lomaa ole vieläkään tiedossa, mutta ainakin sijainti muuttuu paremmaksi. Ihan positiivista, että töihin pääsee 15 minuutissa pyörällä! Koska koko elokuukin on tyrkätty täyteen vuoroja, saa loma siirtyä syyskuulle, jos sitä edes silloin pääsisi pitämään. Toivossa on hyvä elää, niin olen kuullut sanottavan.
Tämän päiväisen sekopäätyövuoron jälkeen kyllä tekisi kovasti mieli lomailla. Sairas kiire koko päivän ja sata ja yksidalmatialaista asiaa hoidettavana. Kuka keksi inventoinnin? Mii nou laik. Ai kun pääsisin jonnekin lomalle, missä ei tarvitsisi tehdä mitään, saisi vaan olla.. Haaveilen hiekkarannasta, rauhallisuudesta, kiireettömyydestä, omasta ajasta ja rentoutumisesta. Olisiko väärin lähteä jonnekin ja maata hotellin uima-altaalla kokonainen viikko? Missähän olisi syyskuussa vielä lämmintä..?
Tämän viikon liikunnat näytti tältä:
tiistai: kevyt lenkki 40min + lihaskunto 20min
keskiviikko: lajitreeni 1h 35min
torstai: lajitreeni 1h 45min
Soiteltiin valmentajan kanssa ja olin näköjään sitten koko kesän soveltanut ohjelmaa, sillä minun oli kuulemma pitänyt tehdä vain max. 3 treeniä viikkoon. No höh. Nyt on muuten kesäkausi taputeltu. Tästä eteenpäin en aio pitää täällä "viikon liikunnat"-osiota, koska en tarvitse enää tsemppausta kun kisakautta aletaan pistämään vireille; tästä eteenpäin pitäisi mennä ihan rutiinilla.
Tänään joku huvittava ulkomaalainen mies kävi ostelemassa arpoja ja palautti ne raaputettuaan aina tiskille: "win or no win?" Ilmeisesti ei mennyt ihan perille, että mitä niistä yritettiin raaputtaa, mutta kivaa näytti olevan. "I win everything!"
Tämän päiväisen sekopäätyövuoron jälkeen kyllä tekisi kovasti mieli lomailla. Sairas kiire koko päivän ja sata ja yksi
Tämän viikon liikunnat näytti tältä:
tiistai: kevyt lenkki 40min + lihaskunto 20min
keskiviikko: lajitreeni 1h 35min
torstai: lajitreeni 1h 45min
Soiteltiin valmentajan kanssa ja olin näköjään sitten koko kesän soveltanut ohjelmaa, sillä minun oli kuulemma pitänyt tehdä vain max. 3 treeniä viikkoon. No höh. Nyt on muuten kesäkausi taputeltu. Tästä eteenpäin en aio pitää täällä "viikon liikunnat"-osiota, koska en tarvitse enää tsemppausta kun kisakautta aletaan pistämään vireille; tästä eteenpäin pitäisi mennä ihan rutiinilla.
Tänään joku huvittava ulkomaalainen mies kävi ostelemassa arpoja ja palautti ne raaputettuaan aina tiskille: "win or no win?" Ilmeisesti ei mennyt ihan perille, että mitä niistä yritettiin raaputtaa, mutta kivaa näytti olevan. "I win everything!"
keskiviikko 27. heinäkuuta 2011
Living on the edge (vai miten se meni)
Ajattelin tässä huomisen vapaapäivän kunniaksi lähteä Tampereelle shoppailemaan. Tätä kuningasideaa hautoessani tänään töissä unohdin täysin, että suurin osa kavereistani on enemmän sellaisia "suunnitellaan tätä asiaa nyt pari kuukautta ensin ja tehdään vasta sitten", kun taas itse saan idean ja haluan toteuttaa sen heti. Minä olen se, joka varaa ulkomaanmatkatkin hetken huumassa: "kylläpä kaipaan lomaa, lähdenpä ensi viikolla jonnekin". Aina kun haluan tehdä jotain, yritän saada kavereita mukaan (yllätys yllätys), mutta sitten luonteiden erilaisuus tökkää kapuloita rattaisiin, kun en tosiaan jaksa suunnitella tuollaisia asioita ja ilmeisesti pitäisi. Mistä sitä spontaania asennetta voi ostaa ja saako sen hienoon lahjapaperiin..?
Saatan lähteä huomenna kapinahengellä ihan itsekseni sinne shoppailureissulle. Häät* on jo ovella, eikä vieläkään ole mekkoa. Pirun Nelly, lähettivät rumia mekkoja ja kengät jotka olivat molemmat vasempaan jalkaan kuuluvat. Ei onnannu. --- *ei omat, damn
Viime aikoina olen koheltanut ihan kiitettävästi, mistä lie johtuu kun en turpaankaan ole saanut koko kesänä.. Tänäänkin töissä kerkesin hävittää avaimet n. kahdessa sekunnissa. Voi sitä epäuskon määrää, kun toistelee itselleen "justhan ne oli mulla kädessä..???", eikä avaimia näy missään. Onneksi löytyi. Olin nimittäin laittanut ne takaisin laatikkoon piiloon.
Maanantaina olin töissä paljastelutuulella ja vietin koko työpäivän haaroista revenneissä housuilla. Oli muuten mahtifiilis, kun tajusin housujeni revenneen kun töihin oli enää n.3minuutin matka ja työvuoro alkaisi 10 minuutin päästä. Kukaan lähellä asuva kaverikaan ei ollut kotona, joten niistäkään ollut mitään hyötyä. EI TEISTÄ KOSKAAN OLE! ;) Noh, tulipahan keksittyä uusi kävelytyyli.
Viikonloppuna taas kokeilin jotain todella hienoa juttua, nimittäin Veet:in kylmävahaliuskoja, jotka tulivat jonkun lehden mukana. "Tekee ihosta silkinpehmeän, sileän ja hyväntuoksuisen", lupaa mainos. "No ookoo, minäpä testaan", ajattelin ja iskin liuskan sääreen. Sitten repäisyvaiheen jälkeen huomasin, ettei se oikeasti toiminut taaskaan ja se saakelin mömmö jäi sääreen. Liuskojen mukana tuli kosteuspyyhe, jolla vaha on tarkoitus pyyhkiä pois ja tietenkin yritin sillä kovasti pyyhkiä nyt vaaleanpunaisen mömmön peitossa ollutta säärtäni, mutta vaha ei liikahtanut mihinkään. Eikä lähtenyt muuten suihkusaippuallakaan. Eikä rainbown sateen raikkaalla nestesaippualla. Kokeilin myös neuvokkaana tyttönä kuorintavoidetta... Ei lähtenyt, mutta se kuorintavoide jäi siihen kiinni. Kyllä hieman hymyilytti lähteä ulkotreeneihin vaaleanpunaisen säären kera. Perille päästyäni sääri olikin täynnä risuja, hiekkaa ja kaikkea mahdollista. Mitä muuta nyt voi odottaa, kun pyörällä ajelee shortsit jalassa..?
Onneksi ensihoitotäti näki tässä pelkästään positiivista ja nauraen iski täyden vesipullonsa sääreeni kiinni - JA PYSYI. Suunnittelin myös sääreni avulla nappaavani jonkun miehen mukaani, turha siitä olisi ollut yrittää karkuun. Olisihan tuo ollut helpompi kuin tuo normaali taktiikka (takasuoralla taju kankaalle ja sitten raahataan kotiin). Treenien jälkeen ensihoitotäti yritti auttaa ongelmassani pyyhkimällä vanulapulla desinfiointiainetta mömmöjalkaani: ei lähtenyt, mutta vanut jäi jalkaan. Toinen yritys tehtiin astianpesuaineella, mutta siitäkin jäi vaan vihreän pyyhkeen nukat kiinni sääreen. Oli muuten söpön näköinen sääri! Kotona sitten päätin vielä kokeilla viimeistä oljenkortta ja otin kynsilakanpoistoaineen käyttöön. Guess what? TOIMII!
Saatan lähteä huomenna kapinahengellä ihan itsekseni sinne shoppailureissulle. Häät* on jo ovella, eikä vieläkään ole mekkoa. Pirun Nelly, lähettivät rumia mekkoja ja kengät jotka olivat molemmat vasempaan jalkaan kuuluvat. Ei onnannu. --- *ei omat, damn
Viime aikoina olen koheltanut ihan kiitettävästi, mistä lie johtuu kun en turpaankaan ole saanut koko kesänä.. Tänäänkin töissä kerkesin hävittää avaimet n. kahdessa sekunnissa. Voi sitä epäuskon määrää, kun toistelee itselleen "justhan ne oli mulla kädessä..???", eikä avaimia näy missään. Onneksi löytyi. Olin nimittäin laittanut ne takaisin laatikkoon piiloon.
Maanantaina olin töissä paljastelutuulella ja vietin koko työpäivän haaroista revenneissä housuilla. Oli muuten mahtifiilis, kun tajusin housujeni revenneen kun töihin oli enää n.3minuutin matka ja työvuoro alkaisi 10 minuutin päästä. Kukaan lähellä asuva kaverikaan ei ollut kotona, joten niistäkään ollut mitään hyötyä. EI TEISTÄ KOSKAAN OLE! ;) Noh, tulipahan keksittyä uusi kävelytyyli.
Viikonloppuna taas kokeilin jotain todella hienoa juttua, nimittäin Veet:in kylmävahaliuskoja, jotka tulivat jonkun lehden mukana. "Tekee ihosta silkinpehmeän, sileän ja hyväntuoksuisen", lupaa mainos. "No ookoo, minäpä testaan", ajattelin ja iskin liuskan sääreen. Sitten repäisyvaiheen jälkeen huomasin, ettei se oikeasti toiminut taaskaan ja se saakelin mömmö jäi sääreen. Liuskojen mukana tuli kosteuspyyhe, jolla vaha on tarkoitus pyyhkiä pois ja tietenkin yritin sillä kovasti pyyhkiä nyt vaaleanpunaisen mömmön peitossa ollutta säärtäni, mutta vaha ei liikahtanut mihinkään. Eikä lähtenyt muuten suihkusaippuallakaan. Eikä rainbown sateen raikkaalla nestesaippualla. Kokeilin myös neuvokkaana tyttönä kuorintavoidetta... Ei lähtenyt, mutta se kuorintavoide jäi siihen kiinni. Kyllä hieman hymyilytti lähteä ulkotreeneihin vaaleanpunaisen säären kera. Perille päästyäni sääri olikin täynnä risuja, hiekkaa ja kaikkea mahdollista. Mitä muuta nyt voi odottaa, kun pyörällä ajelee shortsit jalassa..?
Onneksi ensihoitotäti näki tässä pelkästään positiivista ja nauraen iski täyden vesipullonsa sääreeni kiinni - JA PYSYI. Suunnittelin myös sääreni avulla nappaavani jonkun miehen mukaani, turha siitä olisi ollut yrittää karkuun. Olisihan tuo ollut helpompi kuin tuo normaali taktiikka (takasuoralla taju kankaalle ja sitten raahataan kotiin). Treenien jälkeen ensihoitotäti yritti auttaa ongelmassani pyyhkimällä vanulapulla desinfiointiainetta mömmöjalkaani: ei lähtenyt, mutta vanut jäi jalkaan. Toinen yritys tehtiin astianpesuaineella, mutta siitäkin jäi vaan vihreän pyyhkeen nukat kiinni sääreen. Oli muuten söpön näköinen sääri! Kotona sitten päätin vielä kokeilla viimeistä oljenkortta ja otin kynsilakanpoistoaineen käyttöön. Guess what? TOIMII!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)