Happyhappyjoyjoy

Tänään aloitin päiväni aamulenkillä tuon ihanan keväisen ilman kunniaksi. Voi tätä onnea ja ihanuutta! Toivottavasti pakkaset pysyvät nyt poissa ja tuo kiva leuto ilma jatkuu. Heti paljon piristävämpää, kun ei tarvitse vyöryä pitkin katuja pukeutuneena Michelin Maniksi ja voi ajaa pyörällä ilman että paleltuu kuoliaaksi. Tinde tykkää.

Michelin Man

Tuo aamun juokseminen oli taas kyllä jotain perus-Tindeä parhaimmillaan; ensiksi houkuttelin itseäni puoli tuntia lähtemään lenkille, sitten kun sain vaatteet päälle meinasin heti luovuttaa, kun kuitenkin pääsin juoksemaan niin jossain 12 minuutin kohdalla olisi tehnyt mieli kävellä (en kävellyt), juoksin erään ylämäen ja meinasin taas luovuttaa (juoksin silti).. Mietin siinä samassa, että minä tarvitsisin personal trainerin juoksemaan siihen viereen (tai ajamaan pyörällä tai vaikka golf-kärryllä) ja kannustamaan minua, ettei koko ajan tekisi mieli lopettaa kesken. Olen aina välillä haaveillut juoksevani puolimaratonin, mutta enpä usko että tuollaisella motivaatiolla sitä on järkevää lähteä tavoittelemaan. Toisaalta harmittelen, ettei minulla oikein ole urheilullisia kavereita, jotka voisivat minun kanssa lenkkeillä, mutta toisaalta en varmaan edes kehtaisi lenkkeillä jonkun kanssa. Minusta tuntuu jo muutenkin, että olen niin huonossa juoksukunnossa että pilaisin sen toisen treenit siinä samalla. Toisaalta ehkä viitsisin juosta pitempään, jos joku juoksisi siinä mukana.

OSTETAAN URHEILULLISIA KAVEREITA! Salihan niitä on täynnä, mutta ne on melkein kaikki miehiä. Ei niitä viitsi ainakaan ottaa lenkkikaveriksi, nehän menee yhdellä askeleella yhtä pitkän matkan kuin minä kolmella. Eihän siinä mukana pysyisi. Pitäiskö ruveta seurustelemaan, hommata jäbän kanssa mätsäävät tuulipuvut ja kävelysauvat ja viipotella yhdessä pitkin kyliä, sauvoja perässä raahaten..? Oisko ideaa?
Olisi muuten kiva myös pelata sulkapalloa ja lentopalloa ja korista ja ja ja... Taas mä rupesin haaveilemaan.

Haaveista puheenollen; olen tässä viime aikoina odottanut innolla kisakauden päättymistä ja sitä, että pääsen käymään taas pumpissa ja balancessa! Hieno ajankohta tietysti alkaa miettimään kauden päättymistä, kun tärkeimmät kisatkin ovat vielä edessäpäin, mutta minkäs teet. Nuo ovat kuitenkin noista tarjolla olevista ryhmäliikuntatunneista kuntosalillani parhaimmat ja tykkään käydä peruskuntokaudella niitä ohjelmia jyystämässä.

BodyBalance on täysi vastakohta kaikelle hektisyydelle elämässäni. Tunti on rauhallinen ja kehittää kehon ja mielen tasapainoa. Tunti yhdistelee taijia, joogaa ja pilatesta ja kaikesta rauhallisuudesta huolimatta saa lihakset hapottumaan niin, etten ainakaan minä pysty lähtemään esimerkiksi lenkille siltä tunnilta suoraan (olen nimittäin kokeillut). Tunti päättyy loppurentoutukseen, mikä oli aivan hurja "kulttuurishokki" minulle, kun kävin ensimmäisiä kertoja. Opin silloin, etten osaa rentoutua ja siihen piti oikeasti keskittyä. Vaikka miten olisi ollut rentouttava ympäristö ja musiikki, minun päässäni pyöri sata asiaa mitä vielä piti tehdä sinä päivänä ja tunsin kuinka pieni stressi kiristi koko ajan mieltä.

Body Pumpissa soitetaan musiikkia kovempaa kuin teinibaarissa ja pumpataan rautaa sen jytkeen tahtiin. Olen ihan messissä! Tietenkin yritän todistella itselleni olevani vahvempi ja kovakuntoisempi kuin kukaan ja laitan
isoja painoja ja lopulta olen se, joka tekee kuolemaa tanko rinnalla. Mii laiks!

Näistä haaveillaan sitten tuonne toukokuuhun asti ja sitten vaan pumppaamaan ja rauhoittumaan! Nyt unta palloon ja aamulla kovaakin kovemmat aamutreenit. Onhan tässä jo tarpeeksi levättykin.

Ugh, olen puhunut.