Going crazy

Käsittämätöntä miten väsynyt voi ihminen olla. Luulisi, että pysyisi vähän edes virkeänä kun tulee nukuttuakin. Viime yönäkin olen nukkunut arviolta kymmenen tuntia, eikä missään vaiheessa ole tuntunut siltä, että olisi oikeasti hereillä vaan vähän kuin sellaisessa unessa koko ajan. Viime päivinä olen käynyt sellaisia keskusteluja, joista en ole ollut aivan varma, että onko se tapahtunut oikeasti vai olenko nähnyt unta. Sellaista on saattanut käydä ihan puolen tunnin sisään, kun olen alkanut miettimään, että puhuttiinko me oikeasti tästä äsken vai kuvittelinko vaan.

Tänään olin kovin ahkerana ja päätin siivota oman kämppäni. Tiskasin, pesin kolme koneellista pyykkiä, siivosin vaatekaapin, vein roskat ja sitten olinkin jo aivan uuvuksissa. Piti mennä peiton alle turvaan pahaa maailmaa ja olisi tehnyt mieli vaan ruveta nukkumaan. Alkaa vähän tuntua, että tämä johtuu jostain puutostilasta, koska ei kai ole kovin normaalia olla koko ajan ihan uuvuksissa. Voisi varmaan tsekkailla hemoglobiinit tai jotain. Ja vetää vitamiiniähkyt.

Blah blah blah. Yada yada yada.

HO HO HO

Vissiin joku joulu ollut tässä meneillään, kuulin huhua. Itse olen ainakin ollut koko joulun töissä, toivottavasti teillä on ollut rauhallisempaa. Jouluaattokin meni aamuvuorossa josta sitten rättiväsyneenä kampesin itseni vanhempien tykö. Siinä sitten vähän jouluateriaa naamaan, lahjan vaihdot ja vähän joululauluja telkkarista. Kun mies kaarsi pihaan autollaan ja vei kotiin, olin ehkä tyytyväisin koko päivänä. Viime aikoina tuo lepo on ollut vähän kortilla. Tai sitten olen muuten vaan ollut koko ajan niin tajuttoman väsynyt. Mikähän lie. Ei vaan jaksa oikein tehdä mitään.

jouluinen kuva suoraan googlesta, olkaa hyvä

Totaalisen treenitauon olen aloittanut viikko sitten, koska selkä meinasi ottaa lopputilin. Hei kuulkaas, moni on kuollut kotiin, älkää olko kotona! Myöskin voin kertoa näin kokemuksen syvällä rintaäänellä, että suihkussa ei sitten kannata nostaa jalkaa, silloin saattaa selästä kuulua epämääräinen rusahdus ja jäätte niille sijoille. Jännitystä elämään, kyllähän te tiedätte.. Näillä mennään mitä on annettu - eli kipulääkkeillä. Lääkäritäti ei päästänyt kuvauksiin, joten voi vaan arvailla, onko selästä jotain mennyt oikeasti rikki.

Mä olen niin tajuttoman kateellinen niille, jotka pystyy treenaamaan normaalisti ja joilla riittää motivaatio. Itsellä se vaan ei ala löytyä. Ainoastaan leirin aikaan puolessa välissä kuuta, tuntui siltä että "hei, mä tykkään tästä!", mutta sen jälkeen ei ole huvittanut. Mistä sitä motivaatiota oikein saa kun se on kadonnut? Nyt tosin kun on ongelmaa selän kanssa, ei edes uskalla lähteä tekemään mitään, kun tuntuu että pitäisi välttää kaikkia repiviä ja kiertäviä liikkeitä. Pitäsköhän vaihtaa pilatekseen..?

Käytiinpäs muuten tyttöjen kanssa katsomassa mitä tapsalle kuuluu ja onko niitä tansseja... Tilasin baarissa yhden siiderin, joka päätyi suoraan minun ja ystäväni päälle, kun joku pienessä maistissa ollut neitokainen päätti lasin huitaista menemään, JEE! Pitää vissiin käydä kohta vielä puristelemassa laukkua, jos sieltä vielä muutama pisara tippuis, niin saattaisi pienen hiprakan napata ;) Otin lohdutussiiderin ja sen jälkeen lähdettiinkin kotiin. Ollaan tällaisia villejä bilehileitä ;)