Going crazy

Käsittämätöntä miten väsynyt voi ihminen olla. Luulisi, että pysyisi vähän edes virkeänä kun tulee nukuttuakin. Viime yönäkin olen nukkunut arviolta kymmenen tuntia, eikä missään vaiheessa ole tuntunut siltä, että olisi oikeasti hereillä vaan vähän kuin sellaisessa unessa koko ajan. Viime päivinä olen käynyt sellaisia keskusteluja, joista en ole ollut aivan varma, että onko se tapahtunut oikeasti vai olenko nähnyt unta. Sellaista on saattanut käydä ihan puolen tunnin sisään, kun olen alkanut miettimään, että puhuttiinko me oikeasti tästä äsken vai kuvittelinko vaan.

Tänään olin kovin ahkerana ja päätin siivota oman kämppäni. Tiskasin, pesin kolme koneellista pyykkiä, siivosin vaatekaapin, vein roskat ja sitten olinkin jo aivan uuvuksissa. Piti mennä peiton alle turvaan pahaa maailmaa ja olisi tehnyt mieli vaan ruveta nukkumaan. Alkaa vähän tuntua, että tämä johtuu jostain puutostilasta, koska ei kai ole kovin normaalia olla koko ajan ihan uuvuksissa. Voisi varmaan tsekkailla hemoglobiinit tai jotain. Ja vetää vitamiiniähkyt.

Blah blah blah. Yada yada yada.

HO HO HO

Vissiin joku joulu ollut tässä meneillään, kuulin huhua. Itse olen ainakin ollut koko joulun töissä, toivottavasti teillä on ollut rauhallisempaa. Jouluaattokin meni aamuvuorossa josta sitten rättiväsyneenä kampesin itseni vanhempien tykö. Siinä sitten vähän jouluateriaa naamaan, lahjan vaihdot ja vähän joululauluja telkkarista. Kun mies kaarsi pihaan autollaan ja vei kotiin, olin ehkä tyytyväisin koko päivänä. Viime aikoina tuo lepo on ollut vähän kortilla. Tai sitten olen muuten vaan ollut koko ajan niin tajuttoman väsynyt. Mikähän lie. Ei vaan jaksa oikein tehdä mitään.

jouluinen kuva suoraan googlesta, olkaa hyvä

Totaalisen treenitauon olen aloittanut viikko sitten, koska selkä meinasi ottaa lopputilin. Hei kuulkaas, moni on kuollut kotiin, älkää olko kotona! Myöskin voin kertoa näin kokemuksen syvällä rintaäänellä, että suihkussa ei sitten kannata nostaa jalkaa, silloin saattaa selästä kuulua epämääräinen rusahdus ja jäätte niille sijoille. Jännitystä elämään, kyllähän te tiedätte.. Näillä mennään mitä on annettu - eli kipulääkkeillä. Lääkäritäti ei päästänyt kuvauksiin, joten voi vaan arvailla, onko selästä jotain mennyt oikeasti rikki.

Mä olen niin tajuttoman kateellinen niille, jotka pystyy treenaamaan normaalisti ja joilla riittää motivaatio. Itsellä se vaan ei ala löytyä. Ainoastaan leirin aikaan puolessa välissä kuuta, tuntui siltä että "hei, mä tykkään tästä!", mutta sen jälkeen ei ole huvittanut. Mistä sitä motivaatiota oikein saa kun se on kadonnut? Nyt tosin kun on ongelmaa selän kanssa, ei edes uskalla lähteä tekemään mitään, kun tuntuu että pitäisi välttää kaikkia repiviä ja kiertäviä liikkeitä. Pitäsköhän vaihtaa pilatekseen..?

Käytiinpäs muuten tyttöjen kanssa katsomassa mitä tapsalle kuuluu ja onko niitä tansseja... Tilasin baarissa yhden siiderin, joka päätyi suoraan minun ja ystäväni päälle, kun joku pienessä maistissa ollut neitokainen päätti lasin huitaista menemään, JEE! Pitää vissiin käydä kohta vielä puristelemassa laukkua, jos sieltä vielä muutama pisara tippuis, niin saattaisi pienen hiprakan napata ;) Otin lohdutussiiderin ja sen jälkeen lähdettiinkin kotiin. Ollaan tällaisia villejä bilehileitä ;)

On ilmoja pidellyt..

Viime aikoina postaustahti tässä blogissa on ollut näköjään aivan päätä huimaava! Pahoittelen asiaa, mutta en lupaa parannusta. Olen olevinaan niin kiireinen ihminen nykyään, etten ehdi kirjoittelemaan. Oikeassa elämässä suurin syy ehkä on se, ettei netti suostu toimimaan kunnolla (thank god for MOKKULAT) ja tietenkin illat on varattu parisuhteelle. En vieläkään voi uskoa, että MINÄ seurustelen.

Viime aikoina olen höllännyt treenitahtia huomattavasti ja tehnyt lähinnä omien tuntemusten mukaan - eli silloin kun huvittaa. Tämä tarkoittaa sellaista kevyttä kolmen-neljän treenin viikkoa keskimäärin. Ja kylläpä tuntuu lusmulta, ei mitään rajaa! Tällä viikolla oli tarkoitus jatkaa kovaa treeniä, mutta taidan tulla kipeäksi. Katsotaan miltä illalla tuntuu, saattaisihan sitä voida käydä vähän testailemassa.

Näillä näkymin kilpailen seuraavan kerran vasta tammi-helmikuun aikoihin, joten suurta kiirettä ei vielä ole. Ainoastaan itseä häiritsee lievä lihominen, mitä tämä treenaamattomuus ja ruokavalion muutos on saanut aikaan. Mies tuntuu olevan vaan tyytyväinen asiaan, eli meillä on hieman erilainen käsitys siitä millainen naisen vartalon kuuluu olla :D
Jos nyt järkevästi ajattelee, niin oikeasti täytyy nyt ottaa itseään niskasta kiinni, niin ei tee niin pirun tiukkaa taas repiä ylimääräisiä painoja pois ennen puntaria. Elämästään kun voi niin helposti tehdä todella vaikeaa ja vittumaista tai pienillä muutoksilla vähän helpompaa.

Käytiin muuten viikko sitten erään tytskän kanssa Naantalin kylpylässä vähän hermolomalla, oli kyllä kivaa! Ei varmaan missään hotellissa ole ollut niin hyvää palvelua, kuin mitä saatiin osaksemme heti kun sisään astuttiin. Otettiin rennosti ja lepäiltiin, käytiin vähän kasvohoidossa ja lepäiltiin lisää. Hyvä reissu. Suosittelen!

Talvijuttuja

Aloitin tänään valmistautumisen tulevaan talveen - nimittäin shoppailemalla! Tarkoitus oli löytää uusi talvitakki sekä kengät, jotka ovat lämpimät ja joissa ei ole korkoa. Suuntasin Ellokselle ja sieltähän löytyikin vaikka mitä kivaa ja osan jouduinkin vaan tallentamaan suosikkeihin odottamaan seuraavaa saumaa tilaamiselle. Ostoskoriin päätyi seuraavaa:

Tarkoitus on vielä etsiä jotain kivoja neuleita ja neuletakkeja lämmittämään talven pimeinä iltoina. Loppukesästä ostin pari kivaa neuletta Ginasta ja nekin ovat jo olleet kovassa käytössä. Kaikki vanhat kaapista löytyvät vaatteet taas tuntuvat tylsiltä ja käyttökelvottomilta, joten vaatekaappi on uudistuksen tarpeessa. Vieläköhän sitä jaksaisi pitää kirpparia..(?)

Elloksella on muuten nyt kampanja, jossa kalleimmasta tuotteesta saa alennusta -40% ja muista tuotteista -20%, joten kannattaa käydä vilkaisemassa ;)

P.S. Mikä siinä on, että aina tulee ostettua kaikkea mustaa..?

Träna, tränar, tränade, tränat

Tänään taas käytiin hyvässä seurassa salilla oppimassa uusia asioita. Olen tässä kahden päivän aikana oppinut ehkä enemmän kuin kokonaisen kuukauden aikana. Vaikka miten itse osaisi opettaa ja huomaisi muiden virheet ja osaisi neuvoa miten ne korjataan, tarvitaan silti omalle kohdalle joku, joka kertoo sen kaiken myös itselle. Olen tiedostanut paljonkin virheitä, mitä teen toistuvasti, mutten ole päässyt niistä virheistä eroon. Nyt kun on tehty erikseen harjoitteita juuri näitä virheitä (ja korjausta) ajatellen, on homma toiminut aivan eri tavalla. Toistoa toiston perään, niin alkaa jäädä selkäytimeen ja toimii vielä oikeassa paikassa oikeaan aikaan - eli kehässä. Olen todella tyytyväinen näihin kahteen päivään ja itseluottamus on noussut kohisten.

Enää ei tarvitse kuin leikata toinen käsi pois tai käydä rasvaimussa, niin olen valmis ottelemaan ;) Ei vaan, tänään pitää tuoda kaupasta kivennäisvettä, kananmunia, maitorahkaa, ananasta, omenoita ja sitten taas kiristellään lisää. Aloitin jopa uudestaan kahvinjuonninkin, jotta se nopeuttaisi aineenvaihduntaa..! Tässä tapani mukaan samalla haaveilen kaikesta, mitä aion syödä kunhan on kisoista selvitty. Listalla olisi kaikenlaisia leivonnaisia (voi, kun saisin täytekakkua extra-kermavaahdolla!), film townin irtokarkkeja ja kunnon ruokaa. Joku noutopöytä olisi just sopiva juttu. Jäätelökin kelpaisi.

Olenpa pudottanut kesän jälkeen sellaiset kivat 5-6 kiloa jo. Vissiin teki mieli syödä karkkia silloin.

Muodin mukana

Olen oppinut naisten suosimasta "laatu"-lehdestä, että nyt on muodissa toisiinsa tarttuneet hämähäkkiripset. Nyt voin kertoa teille hyvän vinkin, miten sellaiset saa hyvin helposti...

Salainen ase tähän kyseiseen tavoittelemisen arvoiseen tyylisuuntaukseen on Maybellinen One by one volum' express mascara. Epäonnisena menin ostamaan tämän tuotteen ja joka aamu saan vähintään toisen silmän ripset klimppiin ja joudun aloittamaan alusta. Tämä kuitenkin on sellainen kauneusjuttu, mitä en tavoittele. Havainnollistan suuren suurta ongelmaani epäselvällä kuvalla, olkaa hyvä:

Kävin tänään tekemässä harvinaisen hyvän ja silmiä avaavan aamutreenin. Korostui selkeästi se, mitä pitää korjata omassa tekemisessä ja mihin pitää ehdottomasti kiinnittää huomiota. Oli kuin lamppu olisi pään sisällä syttynyt, if you know what I mean. Todella hyvä fiilis jäi.

Olen myös kovin ylpeä itsestäni, sillä sain tänään varattua itselleni hierojan SEKÄ kampaajan. Nam.

Täs nyt on ollu vähän kaikenlaista

Pientä taukoa kirjoittamisessa havaittavissa, hupsista! Tauko alkoi siitä, kun lähdin viettämään kesälomaa Kreetalle (oli muuten aivan ihanaa, lämmintä ja rentouttavaa!) ja siitä suoraan leirille ja sitten alkoikin 10 päivän työputki. Lisäksi olen alkanut seurustelemaan. Joo, en minäkään voi uskoa sitä. Tuntuu epätodelliselta ja pelkään herääväni tästä unesta minä hetkenä hyvänsä. Onneksi niin ei ole vielä käynyt, koska olen äärimmäisen onnellinen.

Tällä hetkellä menossa on valmistautuminen ensimmäisiin kisoihin tällä kaudella. Painoja yritetään saada taas alas ja treeni on kovaa. Välillä olen rypenyt omassa epävarmuudessani siitä ettei aika riitä ja että tarvitsisin paljon paljon enemmän treeniä - ja aikaa. Parempina päivinä tiedän kuntoni olevan hyvä ja pärjääväni jo pelkällä tahdonvoimalla ja itseluottamuksella hyvin. Siitäkään huolimatta varmuus ei ole samaa luokkaa, kuin mitä se normaalisti on esimerkiksi kisakauden loppupuolella, kun on koko syksyn ja talven tehnyt töitä. Mutta eiköhän se sitten siellä kehän laidalla löydy sekin.

Olen niin kovin haaveillut jostain ylisuuresta hampurilaisateriasta kaikkine rasvamättösetteineen ja välillä tuntuu että mieluummin söisin kuin lähtisin ottelemaan. Syöminen on kivaa.

Feels like I'm 17 again

Sitten sen tytön sydän täyttyi unelmista ja toiveista ja hän oli taas kuin teini-ikäinen ensimmäisten treffejen jälkeen. Häntä pelotti ja silti yhtäaikaa hän oli toiveikas. Tällä kertaa hän oli kuitenkin rohkeampi, vapautuneempi, eikä ahdistunut edes sanoista, jotka olisivat ihan kenen tahansa muun sanomina saanut tytön juoksemaan karkuun. Ja kas, elämä oli yhtäkkiä täynnä hyvältä tuntuvaa jännitystä.

Relax!

Koko viikko tehty aamutreeniä nyrkkeilyvalmentajan valvovan silmän alla ja tänäänkin meinasin salille pyöräillä epähuomiossa, kun kotoa lähdin. Mutta enhän minä salille ollutkaan menossa vaan hierojalle!

Täytyy sanoa, että olen tykästynyt noihin aamutreeneihin yllättävän paljon. Siellä saa yksilöllisempää valmennusta, kommentit omasta osaamisesta ja kehittämisalueista ja muutenkin enemmän perään katsomista. Tämä siis johtuu täysin siitä, että aamutreeneissä ei ole ruuhkaa. Lisäksi on kiva käydä "heräämässä" salilla, hengailla kotona kaikessa rauhassa jonkun aikaa ja sitten vasta lähteä töihin. Piristää kummasti!

Hierojan varasin alkuviikosta, koska selkä iski itsensä ihan hullunmoiseen jumiin. Alaselkä oli aivan tukossa. Jatkoin kuitenkin treenaamista ja se onneksi vertyi hieman ennen tämän aamun hieronta-aikaa. Tuomio: Oikea pakara ja vasen hartia tosi kireät. Alaselän jumiminen useinmiten johtuu pakaroiden ja takareisien kireyksistä, eli jos alaselässä on lihaskipuja, niin tulisi kiinnittää huomiota näiden alueiden venyttelyyn. Tämän opin tänään. Eli huomisesta alkaen venytellään!

Muuten, googlasin noita hierontakuvia, niin KAIKISSA on hymyilevä ja tyytyväisen näköinen nainen. Voin kertoo, että kun minä käyn hierojalla, niin tasan tarkkaan näytän tyytyväiseltä ja hymyilevältä ennen ja jälkeen hieronnan, en todellakaan sen aikana. Ei tuo mitään rentouttavaa ja ihanaa settiä ole, vaan joutuu keskittymään koko ajan siihen, että muistaa hengittää, eikä jännitä jokaista lihasta koko ajan. Missä tuollaisia rentoutushierontoja edes on?

Nyt kun olen avautunut täällä ihanista asiakkaista, voin kertoa omasta tähtihetkestäni asiakkaan kanssa. Asiakas tuli siis minuuttia ennen sulkemisaikaa ja hoiti ostoksensa, jostain kumman syystä hän jäi seisoskelemaan myymälän puolelle vaikka tiesi että kello oli jo niin paljon. Samaan aikaan juuri ovesta sisään tulleet pomoni alkoivat vaihtaa mainoksia myymälään. Odottelin asiakkaan lähtöä ja katsoin häntä merkitsevästi ja hiippailin kohti ovea, jotta saisin sen heti lukkoon kun tämä mattimyöhänen tajuaisi lähteä. Sitten toinen pomoista huudahtaa minulle kauempaa: "Tuleeko tämä mainos ulko- vai sisäpuolelle?" Vilkaisen mainosta ja huudahdan samalla osoittaen ovea: "ULOS!" - - Mattimyöhänen lähtee kiireesti ovesta.
Kun tajuamme mitä on juuri tapahtunut, kaikki kolme nauramme vedet silmissä, että "hupsista, tulipas ystävällisesti ohjattua asiakas pihalle."

Tänään vielä iltavuoro ja sitten voin alkaa nauttia vapaasta viikonlopusta. Voi miten kiva!

Ihana joutilaisuus

Kevennetty työviikko meneillään; olen saanut junailtua itselleni tälle viikolle kolme vapaapäivää. Tuntuupa hyvältä! Tänään oli vapaista päivistä ensimmäinen ja tämä on ollut juuri sitä mitä olen tarvinnutkin. Olen tänään tehnyt kaksi treeniä, syönyt hyvin, lukenut kirjaa, viettänyt aikaa perheen parissa ja mikä parasta: varannut itselleni matkan Kreetalle. Niin vaan on käynyt, että tämän tytön loma alkaa jo ensi viikolla! Se on sitten vaan kuulkaas lepoa, rentoutumista ja omaa aikaa.

Eilisestä aamutreenistä lähtien selkä on vihoitellut, mikä lie sitäkin vituttaa... Sain varattua perjantaiaamuksi itselleni hierojan, joten toivottavasti tuota saisi vähän auki. Ei pidä pitempiä aikoja istuskella paikallaan, kun sitten ei meinaa pystyä kävelemään enää (ellei istu ihan lytyssä, sitten se ei mene lukkoon). Päättelin, että koska se ei haittaa treenaamista, kunhan vaan lämmitelee kunnolla, niin asia ei ole kovin vakava. Lopun alkua? ;) Joskus pari vuotta sitten pamahti selkä ihan samalla tavalla ensin jumiin ja sitten myöhemmässä vaiheessa en enää päässyt autosta ylös omin voimin. Kipupiikkien ja mukaan saadun kipulääkityksen voimilla lähdin silloin lomalle, joten samaa voisi testata tänäkin vuonna. (NOT)

Ja kaikille meille kiireisille ja töistä stressaantuneille oppia elämään: tarina kalastajasta ja liikemiehestä.

Elämä on lyhyt. Älä tee asioita joista et nauti.

Tämän viikon treenit onneksi paranivat loppua kohden ja alkuviikon tukkoisuudestakin pääsin eroon. Melkein jätin lepopäivänkin lauantailta välistä, kun tuntui niin hyvin kulkevan, mutta päädyin kuitenkin sen pitämään, ettei tukkoisuus iske taas päälle. Treenipäiväkirja näyttää tälle viikolle yhteensä 6 treenituntia. Vähemmän kuin viime viikolla, mutta kroppaansa on kuunneltava. Ensi viikolla olisi tarkoitus päästä taas tekemään kuuden treenipäivän viikkoa.

thesun.co.uk

Tällä viikolla olen todellakin huomannut sen, että pitäisi alkaa tehdä intervallitreeniä taas hirrrrrmuisesti. Kunto ei meinaa kestää kunnon sparrieriä. Tai kestää, mutta tuntuu normaalia pahemmalta. 6x2min jälkeen alkaa piiputtaa, eikä ole enää terävänä. Saatanallista treeniä siis on tehtävä, NYT, HETI. (no jos ensi viikolla) En malta odottaa!

Olen katsellut vaihtoehtojani ulkomaanmatkailulle ja näyttää siltä, että olen lähdössä Kreikkaan. Toivon mukaan siellä on lämmintä vielä syyskuussakin. Tosiaan ainoa tarkoitus on päästä rentoutumaan ja unohtaa kaikki muu, olla vaan, lukea kirjaa ja olla välittämättä mistään. Hermoloma, tiedättehän. Viime päivinä on ollut aika loppuunpalanut olo töissä, ei huvita, ei kiinnosta ja masentaa jo se tieto, että joutuu sinne lähtemään. Uusimmalla työpaikalla asiakkaat ovat hirveimpiä mihin olen koskaan missään törmännyt ja paskaa sataa niskaan enemmän kuin sinne mahtuu. Ensimmäiset 45min minuuttia jaksan töissä olla vilkuilematta kelloa ja siitä se sitten lähtee.. "Vielä ois 7,5h töitä... huh huh.."

Olen katsellut myös vaihtoehtoja tälle tilanteelleni ja aion hakea uutta työpaikkaa. Siihen on todennäköisesti melko vaikea päästä, mutta aina voi yrittää. Omiksi miinus-puoliksi laskisin ainoastaan sen, etten omista autoa ja "nuoren" ikäni. Jos pääsen haastatteluun, laitan vaatteet, jotka saa minut näyttämään vanhemmalta ja autonhan voi aina hankkia ;)

 Hieman todennäköisemmän vaihtoehdon olen myös itselleni löytänyt: nimittäin opiskelu. Oikeastaan mikä tahansa näyttää tällä hetkellä valoisammalta vaihtoehdolta kuin tuo myyjän/asiakaspalvelijan homma. Olen tullut siihen tulokseen, etten todellakaan sovellu tuollaiseen ammattiin. En yksinkertaisesti kestä kuunnella tunnista toiseen sitä valitusta ja kiukuttelua ja sitä, miten paska ihminen MINÄ olen kaikin puolin. Oikeasti leviää pää. Näillä näkymin Tampereella järjestettävä liikunnanohjauksen koulutus on aika vahvoilla. Katsellaan mitä tapahtuu :)

Muuten, löysin itselleni oikein sopivan artikkelin: Valittaja, hanki parempi elämä . Minäkin vihaan turhasta valittajia, vaikka minusta itsestäni onkin näköjään sellainen tässä viime aikoina tullut. Tuossapa siis vinkkejä minulle.


Lopeta valittaminen, ketään ei kiinnosta.
Eliminoi stressi. (Kertoisitko vielä kuinka tämä tapahtuu..?)
Jos haluat olla onnellinen, sinun pitää luopua kaikista niistä asioista, jotka tekevät sinusta onnettoman.
True dat.

Duunissatöissä

Irakilainen mies kävelee sisään ja sanoo jotain. En kuule, joten kysyn: "mitä?" Hän jupisee jotain itsekseen ja päättää sitten huutaa keuhkojensa täydeltä: "POSTIMERKI!!! (ja lisää jupinaa)" En vastaa mitään, hymyilen ja kaivan laatikosta postimerkin, ilmoitan sen hinnaksi 0,75e. Rahastan asiakkaan, annan vaihtorahat sanoen 'ole hyvä'. "En minä tätä halua, huono palvelu. Minä olen asiakas, sinun pitää kunnioittaa minua!!"
Tuijotan vaan ja ihmettelen.. Tyydyn sanomaan, että "sinähän se minulle siinä huusit eikä toisinpäin", asiakas katsoo minua vihaisesti ja huutaa: "SINÄ SANOIT MINULLE "MITÄ", ET SINÄ VOI NIIN SANOA MINULLE!! SINUN PITÄÄ KUNNIOITTAA MINUA!" Yritän selittää, että kysyin ihan siitä syystä, etten kuullut mitä hän sanoi ensimmäisellä kerralla. Ei onnistu. Mies lähtee ulos saatanoiden kera, huudelleen huonoa palvelua.

----
Nainen joka on edellisellä kerralla raivostunut, kun häneltä on kysytty ottaako hän lottoonsa lisävoittoluokkia (tavallista lottoa piti saamansa, "eikö sitä voi ymmärtää, jäkäjäkä"), astuu ovesta sisään. Huudahdan: "HEI!", hän sanoo vasta kohdallani minulle "huomenta", nyökkään ja odotan että tämä kertoisi mitä on tullut hakemaan. No ei, vaan hän raivostuu minulle nyt siitä, etten sanonut hänelle huomenta. Puuh. Noh, sitten pääsemme ostostapahtumaan. "Euron rivi lottoo!" En voi uskoa korviani, tästähän viimeksi juuri taisteltiin? (Euron rivi lottoa = tavallinen rivi + lisävoittoluokat)

---
Nainen saapuu tiskille. "Haluaisin ladata puhelimeen lisää aikaa." Hänellä ei tosin ole tiedossa, että mikä liittymä hänellä on. Hän etsii ja etsii laukustaan ja viimein löytää dna:n kuoret. "Laitetaanko suoralataus vai haluatko lataussetelin?", kysyn ja vaan vastaukseksi tyhjän tuijotuksen. Selitän hänelle, mitä eroa näillä vaihtoehdoilla on ja päädymme suoralataukseen. Rouva ei kuitenkaan tiedä puhelinnumeroaan ja se ilmeisesti olisi hänen puhelimessaan. Pyydän häntä etsimään sen puhelimesta. "Etkö sinä voisi tehdä sitä..?" Hän antaa minulle puhelimen joka on kiinni (!).
"Tämä on kiinni..?"
"Voisitko avata sen?"
"No itse teidän pitää se avata, enhän minä tiedä teidän PIN-koodiakaan"
"Minä kerron sen sinulle, voitko avata kun en minä osaa"
Avaan puhelimen, laitan pin-koodin ja rouva pyytää minua etsimään numeroa puhelimesta. En kuitenkaan ala tonkimaan kenenkään puhelinta, enhän tiedä edes millä nimellä se on tallentanut sen numeronsa sinne, eikä tiedä hänkään. Sitten rouva löytääkin oman numeronsa dnan aloituspakkauksessa olleesta kortista ja saan ladattua hänelle 10 eurolla puheaikaa. "Siinä menee n. 5 minuuttia ja sitten siitä tulee tekstiviesti että lataus on tullut teille", totean hänelle. Tästä huolimatta rouva yrittää heti alkaa soittelemaan. Yrittää ja yrittää. Yrittää ja yrittää. Kesken toisen asiakkaan palvelun rouva tunkee tiskille ja valittaa, ettei se lataus ole nyt onnistunut. Sanon hänelle uudestaan, että siinä menee n. 5 minuuttia ennen kuin lataus on suoritettu. Tästä huolimatta rouva jatkaa yrittämistä.
Hetken päästä rouva kysyy, että miksei puhelin toimi vaikka kuinka yrittää soittaa. Totean taas siihen menevän n. 5 minuuttia. Hän odottaa ehkä neljännesminuutin ja kysyy: "pitäisikö tämän puhelimen olla auki, että se viesti tulee?" Sitten käymme taas hirveän rumban läpi, jotta saamme puhelimen takaisin auki. Huomaan puhelimessa olevan yhden lukemattoman viestin ja ajattelen sen olevan latausviesti (ehkä se olisikin tullut aiemmin).
"Voitko avata sen, kun en minä osaa..?"
Avaan viestin ja luen, se on latausviesti ja kerron siitä asiakkaalle. Asiakas yrittää heti soittaa siinä kuitenkin onnistumatta. Katson viestiä uudestaan, se on viikon takainen viesti ja kerron siitä asiakkaalle. Hän yrittää taas soittaa, eikä tietenkään saa puhelua yhdistymään mihinkään.
"Sinä olet rikkonut tämän minun puhelimen!"
"???? eihän siinä ole mitään vikaakaan..?"
"Sinä olet rikkonut tämän, tämä toimi hyvin ennen kuin sinä rupesit tätä räpläämään!"
"Toimiihan se vieläkin"
"Aina ennen on toiminut tämä minun puhelimen ja nyt sinä olet rikkonut tämän! Tämä on sinun vastuulla ja sinun pitää tämä asia hoitaa!"
"En minä ole tehnyt sille puhelimelle yhtään mitään. Minä vain katsoin sen tekstiviestin."
"Kyllä minä näin!! Sinä painelit vaikka mitä nappeja! Sinun pitää nyt tämä hoitaa, tämä on sinun vika!"
(tätä jatkuu hyvän aikaa)
"Jos se lataus ei toimi, niin silloin täytyy ottaa yhteyttä asiakaspalveluun, koska minä en enää pysty mitään sille tekemään. Mutta puhelintasi en ole rikkonut, katsoin vaan sen tekstiviestin."
Jätän rouvan meuhkaamaan itsekseen ja alan palvella muita asiakkaita, sillä rouva on aiheuttanut taakseen jo kivan pikku jonon. Heti ensimmäisen asiakkaan kohdalla, rouvan puhelin piippaa tekstiviestiä ja kaikesta päätellen lataus on onnistunut. Rouva ei edes vaivaudu sanomaan asiasta mitään.

----
Mies ostaa lehden jonka haluaa pieneen pussiin. Lehti on sen kokoinen etten saa sitä sellaisenaan pussiin ja kysyn saako lehteä rullata. "Ei mielellään." Totean sitten siihen, että ehkäpä hän itse saa sen siihen pussiin, koska minä en rullaamatta sitä sinne saa mahtumaan. Mies ottaa pussin ja lehden ja rullaa lehden pussiin. Vaihdan hieman huvittuneita katseita seuraavan asiakkaan kanssa ja mies lähtee. Kohta hän tulee takaisin ja on kuin onkin saanut sen lehden siihen pieneen pussiin jotenkin pujoteltuna ihan sellaisenaan, hän tulee luokseni kuin mieltään osoittaen: "Kyllä tämä tänne menee, kun vähän viitsii nähdä vaivaa!"
Minä ja se tiskillä ollut seuraava asiakas melkein repeämme nauramaan. Olisiko minun siis pitänyt käyttää monta minuuttia aikaa siihen, että saan arvon herran lehden sinne pikkupussiin sullottua?? Se kun ei ihan oikeasti mennyt ihan tuosta vaan, minä kokeilin.

Peitto korviin ja nähdään ens viikolla..?

No niin! Tämä viikko on sitten täysin tuhoontuomittu näköjään! En kerennyt palautua ilmeisesti kunnolla sunnuntain juoksusta, totesin tiistaina kun tökki niin pirusti kevyt hölkkäily. Ei tuntunut mitenkään hyvältä, joten suosiolla jätin lenkin juoksuosuuden 35 minuutin pituiseksi. Mutta ei hätää: tämähän pystyi vielä huononemaan entisestään :D Nimittäin tänään aamutreenit meni ihan penkin alle. Joku penikkatauti kolkuttelee ovella ja ottelusilmäkin jäi narikkaan. Pistaria tuli sen verran ohimoon, että olisi voinut kuvitella minun tekevän väistöjä ensimmäistä kertaa elämässä. Voi helvetin helvetti. Ja huomenna oli tarkoitus tehdä kahden treenin päivä. Nyt jos olisi fiksu, pitäisi huomisen LEPOA, eikä ajattelisi kropan "vertyvän" jos "vähän" käy huhkimassa.

Ärsyttää.

Onneksi sentään nenä on parantunut ammattinyrkkeilijäpojan perjantaisen käsittelyn jäljiltä.

Changes

Tämä viikko oli ensimmäinen kokonainen viikko, jona olen noudattanut treeniohjelmaa (syyskauden sellaista). Päätin aloittaa mahdollisimman kevyellä variaatiolla, ettei kroppa joudu heti kauden alussa shokkitilaan ja pidin tällä viikolla kaksi lepopäivää. Treeniin sain aikaa kulumaan 7 tuntia. Todennäköisesti vedän ensi viikollakin vielä viiden päivän treeniviikkoa, koska olen nössö. ;)

Kävin tänään juoksemassa vähän yli tunnin lenkin pienellä intervalliharjoituksella ja sain etureiteni hienosti jumiin: en meinannut jaksaa polkea pyörällä töihin sen jälkeen. Onneksi töissä sain vähän venyteltyä kinttujani ja paluumatkalla ei ollut enää mitään ongelmia, eikä reidet tunnu yhtään kipeiltäkään.

Tämän vuoden puolella olen oppinut pitämään juoksemisesta. Aina ennen juokseminen on ollut välttämätön paha ja olen saanut houkutella itseäni jokaiselle lenkille. Monesti harjoitusohjelmaan kuuluva lenkki on myös korvattu lajitreenillä, koska se on tuntunut mielekkäämmältä. Mutta nyt ei ole enää ollut sitä ongelmaa, vaan olen lähtenyt juoksemaan hyvällä fiiliksellä. Ehkä se on tottumuskysymys tai ehkä olen vaan tsempannut itseäni tähän tarpeeksi. Tämä mielenmuutos voi toki myös johtua siitä, että juoksukunto on parantunut huomattavasti, eikä juokseminen tunnu niin raskaalta kuin ennen. Minulle ei tule enää sitä luovutusmielialaa 12 minuutin kohdalla, niin kuin on aina ennen tapahtunut.

Tämän vuoden puolella on tapahtunut muitakin muutoksia ihan huomaamatta, nimittäin ruokavaliossa. Olen vähentänyt kahvin juomista ja melkeinpä kokonaan korvannut sen teellä. Ennen tuli juotua helposti 5-7 kuppia kahvia päivässä ja nyt juon maksimissaan pari pientä kupillista viikossa. Olen myös vähentänyt punaisen lihan syöntiä, eikä välttämättä kuulu edes joka viikko ostoslistalle. Lisäksi suomen suosituin leipä on jäänyt kaupan hyllylle ja olen siirtynyt kokonaan 100% ruisleivän syöjäksi. Toiveissa on ollut myös löytää jotain millä korvata valion vähäkalorinen mehukeitto, jota tulee laitettua maitorahkaan. Mehukeittohan on sokeriton, mutta ne lisäaineet arveluttavat. Mitä siis tilalle?

Ruokavaliosta puheenollen, tämä viikko on vedetty kevennetyllä versiolla kesän syöminkeihin verrattuna ja hyvin on mennyt! Olin varma, että minulla olisi koko ajan nälkä kun teen paluuta normaaliannoskokoihin ja rytmiin, mutta hyvällä fiiliksellä ollaan menty ja helppoa on ollut. Kevyempi olo on ollut heti ensimmäisestä päivästä lähtien. En vaan jaksa ymmärtää, että miksi ne annoskoot suurenevat kesän aikana, kun ei kuitenkaan oikeasti tarvitse niin paljoa syödä... Hullun hommaa.

Töiden suhteen koko viikko on ollut hel-ve-til-li-nen ja mollin sivuilla on vierailtu ahkerasti. Toivottavasti ensi viikolla aurinko paistaisi risukasaankin ja tuo ylimääräinen elin lähtisi otsasta.

Muutosten kunniaksi teinivuosieni suurin rakkaus:

I choose to hate

"Hei!"
"Mmmhh. Vitosella viking lottoa."
"Laitetaanko siihen lisävoittoluokkia tai jokeria?"
"Tavallisia rivejä!"
"Ahaa, no 8 riviä maksaisi 4,80e laitetaanko semmonen?"
"Minä en ymmärrä tästä yhtään mitään."
"Niin, että jos laitetaan 8 riviä tähän, niin se maksaa 4,80. Onko se ok?"
"Minä haluan viisi riviä viking lottoa!!!!"
"Ahaa, anteeksi. Luulin että halusit viidellä eurolla"
"No niin niin, viidellä eurolla! On tämä kumma! Viisi riviä!"
"Viisi riviä maksaa kolme euroa, otatko sen?"
"No joo joo! Minua kyllä niin raivostuttaa että kysellään otatko sitä ja tätä tähän.. Kun ei halua muuta kuin tavalliset rivit, niin pitää saada pelkät tavalliset rivit, eikä mitään muuta!"

---
"Päivää!"
"Vino keno!"
"Selvennätkö vähän..?"
"Semmonen vino keno! Onko sulla semmosta?"
"Tarkoitatko jotain porukkapeliä?"
"No en, ota sieltä koneelta!"
"Täyskeno..?"
"No semmonen..!"
"Milläs panoksella laitetaan?"
"Eikö sulla ole valmiina?"
"Niin porukkapeliäkö tarkoitat?"
"Ei kun onko sulla valmiina siinä niitä? On tämä vaikeeta..."
"Minäpä teen tuohon täyskenoporukan, jako viiteen, sille jää hintaa 2e... *näpynäpy* käykö tällainen..?"
"No just tällainen."
--

Laitan lehtiä hyllyyn, toinen myyjä on kassalla. Asiakas tulee kympin setelin kanssa ja ojentaa sen minulle: "Annatko tuolla kolikoita?"

:DDDDD Luuletko perkele, että kannan kassaa mukana missä ikinä liikunkin?

---
Röökinmyynti on muuten yksi asia, mikä on välillä helkkarin vaikeaa, varsinkin, kun en ole vielä oppinut lukemaan ajatuksia. En mm. vieläkään tiedä, mitä tarkoitetaan kun minulle huudetaan: "RÖÖKIÄ!!" :D Minua myös katsotaan pahasti, kun esim. "chesterfield"-komennolla ei vielä tapahdu mitään, vaan kysyn vielä väriä. "No, sininen TIETYSTI". Oma lajinsa on myös tietää, mitä tarkoittaa sana toppa, sillä eri henkilöiden kohdalla se tarkoittaa eri asiaa. Kun, sanotaan vaikka, joukko A käyttää sanaa toppa, se tarkoittaa sitä pussissa olevaa kareksia mistä saa itse kiepata omat savukkeensa, kun taas joukko B käyttää sanaa toppa, se tarkoittaa sitä askia, valmistupakkaa. Ja auta armias kun veikkaat väärin, että kumpaan joukkoon asiakas kuuluu; taas olen tietämätön idiootti. Mutta hei, mähän olen vain myyjä. Se on minun osani tässä maailmassa.

zgeek.com

Ja kyllä, tänään oli taas niitä päiviä kun olisi tehnyt mieli ottaa useampaakin asiakasta niskan takaa kiinni ja hakata päätä lattiaan. FU aamuvuoroviikko.

P.S. Takareidet ja perse niin jumissa eilisistä etunojahypyistä (ja/tai potkimisista), että ei meinaa päästä kyykkyyn. Tervetuloa kova treenikausi! :D <3

Kesä on ohi - seuraavaksi rasvaimuun..?

Koska kesäkausi on treenien osalta kuitattu, teen vähän yhteenvetoa. Yleisesti ottaen täytyy sanoa, että tämä kesä on mennyt paremmin kuin moni muu, kun edellisiä vuosia muistelee. Olen treenannut joka viikko, en ole lusmunnut kuulatreenistä, enkä ole ollut hunningolla (ainakaan kovin pahasti). Koko kesänä (toukokuusta heinäkuuhun) olen ollut ryyppäämässäkin vain 5 kertaa. Tätä voikin verrata helposti viime kesään, jolloin nappasin tuon saman luvun jo yhdessä kuukaudessa. Piti olla villi ja vapaa ja tehdä kaikkea mitä kisakaudella ei voi tehdä. Nyt minusta onkin jo tullut vanha ja raihnainen ja "alkoholin huuruiset bileet eivät kiinnosta"* (*suora lainaus minusta kirjoitetusta lehtijutusta minun ollessani 17-vuotias). I feel like seventeen again!

Vähäisestä alkoholin käytöstä huolimatta, kiloja on tullut ihan entiseen malliin, joten älytön tappelu niitä vastaan pitäisi olla jo käynnissä. U know me: "mañana mañana". Tein tänään kahden tunnin treenin, jonka aloitin hyppimällä narua puoli tuntia: tätä pidän taisteluhuutona kesäkiloja vastaan. Täytyy sanoa, että oli muuten hyvä treenailla poikien kanssa ja tuli tehtyä aika kova setti. Hyvältä tuntuu!

Laskeskelin kesän treenikertoja yhteen ja keskimäärin 3,3 treeniä viikkoon tuli tehtyä. Paremmin kuin hyvin, sillä vastoin aikaisempaa käsitystä, tarkoitus oli tehdä max. 3 treeniä/vko. Kestoa treeneille tuli keskimäärin 4,37h/vko. Ei siis mitään tappotahtia ja kerkesi hyvin hengähtää. Nyt voi taas alkaa asumaan salilla ja unohtaa nämä lööbailut.

Mites teidän kesätreenit meni?

Terrrkkuja Tamperrreeelta!

Tänään aamulla, kun en saanut enää unta, päätin 25min varoitusajalla lähteä junalla Tampereelle. Ihan hieno idea. Tampere on kiva kesäkaupunki (talvesta en osaa sanoa, koska en kai ole koskaan eksynyt talvella kyseiseen kaupunkiin). Yritin kovasti etsiä itselleni mekkoa häihin, mutta valitettavasti en sitä löytänyt. Kaikkea muuta kivaa kyllä löytyi ja pakkohan ne oli kaupoista mukaan ottaa. Ihania uusia vaatteita! Toivottavasti Nellyn tilaus kerkeää tänne ennen viikonloppua, otherwise I'm screwed.

matkaseura

Nauratti ihan, kun mietin päivän ruokavaliota ja päätöksiä ruotuun palaamisesta: söin aamulla puoli kahdeksan aikaan maitorahkaa, seuraavan kerran kahdelta join kahvia, kolmelta lisää kahvia ja MUNKKI, puoli viiden aikaan vetäisin kesän ensimmäisen ja viimeisen pehmiksen, kuuden aikoja nappasin kaupasta välipalajuoman (kuitua ja hedelmää, blahblah). Tosi terveellistä, hei! Tästä voisi melkein esimerkillisen ruokapäiväkirjan kehitellä ;) Palkitsin itseni vielä salaatilla (ja leffalla) kymmeneltä.

Tämän päiväinen reissu herätti siinäkin mielessä vähän huvittuneisuutta omassa mielessä, koska tajusin vasta junan saavuttua Tampereelle, etten ole koskaan edes mennyt junalla sinne. Ei siis ollut minkäänlaista tietoa, että mihin kohtaan kaupunkia edes aion saapua. Onneksi kaupunki on kuin suunniteltu tällaiselle seikkailijatytölle, ei tarvitse osata muuta kuin kävellä suoraan. Eikä sitä olla Lontooseenkaan eksytty, niin miksipä Manseen?
Kävin testaamassa myös Pyynikin näkötornin munkit, joita on niin paljon kehuttu. Mielestäni ihan tavalliselta munkilta maistui, but I'm no expert. Matkalla näkötornille lähinnä kiinnitin huomiota siihen, että jengihän lenkkeilee tuolla ihan pirusti! Hyvät on maastot. Sinne vaan juoksentelemaan! Joku dude myös juoksenteli ylös-alas sitä mäkeä ja mä mietin, etten koskaan jaksaisi samaa tahtia.

Porrasjuoksutreeniä?

Mä oon pienestä pitäen aina miettinyt, että Tampereella ois kiva asua ja ei se pahalta näytä vieläkään. Tosin pikkutyttönä yks syistä (ja ehkä ainoa) oli se, että siellä on Särkänniemi. Mä olin niin kateellinen, että jotkut olivat etuoikeutettuja asumaan TAMPEREELLA, eli pystyivät käymään Särkänniemessä ihan milloin tahansa. Kuinka epäreilua! Enää mä en asuisi siellä ainoastaan huvipuiston takia vaan ehkäpä enemmänkin sen fiiliksen. Vai onko se fiilis sittenkin vain sitä, että on ihana päästä pois omista ympyröistä..? Tuntui nimittäin, että olisin päässyt lomalle ;)

Elokuun lomamatka Tre:
+ aurinkoinen sää
+ kivoja vaatteita löytyi
+ hyötyliikuntaa
+ vr ei ollut kuin pari minuuttia myöhässä aikataulusta
+ kerkesin ruskettua (ei siis tarvii ees yrittää ottaa enää aurinkoa)
+ lomafiilistä edes päiväksi
+ aikaa lukea kirja

- ei mekkoa vieläkään
- itkevät ja huutavat lapset junassa
- puhelimessa kovaan ääneen puhuvat ihmiset junassa
- epäterveellinen ruokavalio

Morjens!

The End

Niin vaan lopahti työsoppari tänään. Työt toki jatkuvat, eikä lomaa ole vieläkään tiedossa, mutta ainakin sijainti muuttuu paremmaksi. Ihan positiivista, että töihin pääsee 15 minuutissa pyörällä! Koska koko elokuukin on tyrkätty täyteen vuoroja, saa loma siirtyä syyskuulle, jos sitä edes silloin pääsisi pitämään. Toivossa on hyvä elää, niin olen kuullut sanottavan.

Tämän päiväisen sekopäätyövuoron jälkeen kyllä tekisi kovasti mieli lomailla. Sairas kiire koko päivän ja sata ja yksi dalmatialaista asiaa hoidettavana. Kuka keksi inventoinnin? Mii nou laik. Ai kun pääsisin jonnekin lomalle, missä ei tarvitsisi tehdä mitään, saisi vaan olla.. Haaveilen hiekkarannasta, rauhallisuudesta, kiireettömyydestä, omasta ajasta ja rentoutumisesta. Olisiko väärin lähteä jonnekin ja maata hotellin uima-altaalla kokonainen viikko? Missähän olisi syyskuussa vielä lämmintä..?

Tämän viikon liikunnat näytti tältä:
tiistai: kevyt lenkki 40min + lihaskunto 20min
keskiviikko: lajitreeni 1h 35min
torstai: lajitreeni 1h 45min

Soiteltiin valmentajan kanssa ja olin näköjään sitten koko kesän soveltanut ohjelmaa, sillä minun oli kuulemma pitänyt tehdä vain max. 3 treeniä viikkoon. No höh. Nyt on muuten kesäkausi taputeltu. Tästä eteenpäin en aio pitää täällä "viikon liikunnat"-osiota, koska en tarvitse enää tsemppausta kun kisakautta aletaan pistämään vireille; tästä eteenpäin pitäisi mennä ihan rutiinilla.

Tänään joku huvittava ulkomaalainen mies kävi ostelemassa arpoja ja palautti ne raaputettuaan aina tiskille: "win or no win?" Ilmeisesti ei mennyt ihan perille, että mitä niistä yritettiin raaputtaa, mutta kivaa näytti olevan. "I win everything!"

Living on the edge (vai miten se meni)

Ajattelin tässä huomisen vapaapäivän kunniaksi lähteä Tampereelle shoppailemaan. Tätä kuningasideaa hautoessani tänään töissä unohdin täysin, että suurin osa kavereistani on enemmän sellaisia "suunnitellaan tätä asiaa nyt pari kuukautta ensin ja tehdään vasta sitten", kun taas itse saan idean ja haluan toteuttaa sen heti. Minä olen se, joka varaa ulkomaanmatkatkin hetken huumassa: "kylläpä kaipaan lomaa, lähdenpä ensi viikolla jonnekin". Aina kun haluan tehdä jotain, yritän saada kavereita mukaan (yllätys yllätys), mutta sitten luonteiden erilaisuus tökkää kapuloita rattaisiin, kun en tosiaan jaksa suunnitella tuollaisia asioita ja ilmeisesti pitäisi. Mistä sitä spontaania asennetta voi ostaa ja saako sen hienoon lahjapaperiin..?

Saatan lähteä huomenna kapinahengellä ihan itsekseni sinne shoppailureissulle. Häät* on jo ovella, eikä vieläkään ole mekkoa. Pirun Nelly, lähettivät rumia mekkoja ja kengät jotka olivat molemmat vasempaan jalkaan kuuluvat. Ei onnannu.  --- *ei omat, damn

Viime aikoina olen koheltanut ihan kiitettävästi, mistä lie johtuu kun en turpaankaan ole saanut koko kesänä.. Tänäänkin töissä kerkesin hävittää avaimet n. kahdessa sekunnissa. Voi sitä epäuskon määrää, kun toistelee itselleen "justhan ne oli mulla kädessä..???", eikä avaimia näy missään. Onneksi löytyi. Olin nimittäin laittanut ne takaisin laatikkoon piiloon.

Maanantaina olin töissä paljastelutuulella ja vietin koko työpäivän haaroista revenneissä housuilla. Oli muuten mahtifiilis, kun tajusin housujeni revenneen kun töihin oli enää n.3minuutin matka ja työvuoro alkaisi 10 minuutin päästä. Kukaan lähellä asuva kaverikaan ei ollut kotona, joten niistäkään ollut mitään hyötyä. EI TEISTÄ KOSKAAN OLE! ;) Noh, tulipahan keksittyä uusi kävelytyyli.

Viikonloppuna taas kokeilin jotain todella hienoa juttua, nimittäin Veet:in kylmävahaliuskoja, jotka tulivat jonkun lehden mukana. "Tekee ihosta silkinpehmeän, sileän ja hyväntuoksuisen", lupaa mainos. "No ookoo, minäpä testaan", ajattelin ja iskin liuskan sääreen. Sitten repäisyvaiheen jälkeen huomasin, ettei se oikeasti toiminut taaskaan ja se saakelin mömmö jäi sääreen. Liuskojen mukana tuli kosteuspyyhe, jolla vaha on tarkoitus pyyhkiä pois ja tietenkin yritin sillä kovasti pyyhkiä nyt vaaleanpunaisen mömmön peitossa ollutta säärtäni, mutta vaha ei liikahtanut mihinkään. Eikä lähtenyt muuten suihkusaippuallakaan. Eikä rainbown sateen raikkaalla nestesaippualla. Kokeilin myös neuvokkaana tyttönä kuorintavoidetta... Ei lähtenyt, mutta se kuorintavoide jäi siihen kiinni. Kyllä hieman hymyilytti lähteä ulkotreeneihin vaaleanpunaisen säären kera. Perille päästyäni sääri olikin täynnä risuja, hiekkaa ja kaikkea mahdollista. Mitä muuta nyt voi odottaa, kun pyörällä ajelee shortsit jalassa..?

Onneksi ensihoitotäti näki tässä pelkästään positiivista ja nauraen iski täyden vesipullonsa sääreeni kiinni - JA PYSYI. Suunnittelin myös sääreni avulla nappaavani jonkun miehen mukaani, turha siitä olisi ollut yrittää karkuun. Olisihan tuo ollut helpompi kuin tuo normaali taktiikka (takasuoralla taju kankaalle ja sitten raahataan kotiin). Treenien jälkeen ensihoitotäti yritti auttaa ongelmassani pyyhkimällä vanulapulla desinfiointiainetta mömmöjalkaani: ei lähtenyt, mutta vanut jäi jalkaan. Toinen yritys tehtiin astianpesuaineella, mutta siitäkin jäi vaan vihreän pyyhkeen nukat kiinni sääreen. Oli muuten söpön näköinen sääri! Kotona sitten päätin vielä kokeilla viimeistä oljenkortta ja otin kynsilakanpoistoaineen käyttöön. Guess what? TOIMII!

Räjähtävyystreeni (kuula+loikka)

Kesäisin treeniohjelma itselläni on melkoisen vapaa; tarkoitus on treenata 3-4 kertaa viikossa, mutta ainoastaan yksi on pakollinen: kuulatreeni. Tarkoitus on muutenkin tehdä kaikkea muuta kuin treenata lajia, saada vähän irtiottoa kovaan ohjelmaan ja saada vaihtelua. Jos ei huvita urheilla, ei ole pakko. Sitä ehtii tehdä koko pitkän kauden ajan ihan tarpeeksi, välillä hampaat irvessä taistellen kun ei vaan millään huvittaisi.

Tämä kesä on ensimmäinen kahdeksaan vuoteen, kun en lusmuile kuulatreeneistä, siitä ainoasta pakollisesta treenistä. En ole koskaan oppinut tykkäämään siitä, joten olen aina keksinyt jotain "parempaa", kuten käynyt body pumpissa, spinningissä, body balancessa jne. Tänä kesänä taas en ole viihtynyt sisällä tekemässä minkäänlaista harjoittelua. Suurin osa lajitreeneistäkin on tehty ulkona, mikä on ollut todella tervetullutta vaihtelua. Lisäksi olen oppinut pitämään kuulatreeneistä. Oikeastaan vähän harmittaa, että kohta pitäisi aloittaa normitreenaus ja jättää kuula odottamaan ensi kesää.

Kuula- ja loikkatreeni, mikä on esiintynyt "viikon liikunnat" - otsikon alla melkoisen tunnollisesti tänä kesänä, tehdään kehittämään räjähtävyyttä. Mitä nopeammat ja räjähtävämmät lyönnit, sitä parempi (luonnollisesti). Treenissä jokaista heittoa tehdään niin kauan, että tulos ei enää parane/alkaa huonontua.

Ensiksi "lyödään suorat lyönnit", eli otteluasennosta tyrkätään kuulaa suoraan eteenpäin. Ensiksi väsytetään oikea käsi, sitten vasen. Tarkoitus ei ole käyttää oikeaoppista kuulantyöntötekniikkaa, ottaa askelia tai muutenkaan vauhtia kääntämällä kroppaa vaan tehdä puhdas suoritus paikaltaan lyönninomaisesti. Vastaavaa harjoitusta teen melko usein kisakaudella heittelemällä kuntopalloa seinään.

Suorien jälkeen siirrytään tekemään "koukkuja" jotka tehdään vuorokäsin. Aloitusasennossa ollaan sivuttain heittosuuntaan nähden, käsi koukussa käsi samalla korkeudella olkapään kanssa (koukunomaisesti), yläkroppa kiertää ja tässä saa hakea vauhtia siitä kierrosta ihan kunnolla, liike lähtee tietenkin jaloista samalla tavalla kuin lyötäessä.

Viimeisimpänä haetaan räjähtävyyttä uppareihin eli kohokoukkuihin. Sitä tehdään kahdella eri liikkeellä. Ensiksi seistään selkä heittosuuntaan päin, kuula pään yllä, haetaan vauhtia alhaalta edestä ja ponnistetaan kuula liikkeelle pään yli taaksepäin.
Toinen liike tehdään juuri päinvastoin, eli kasvot heittosuuntaan päin, haetaan alhaalta edestä vauhtia kuulalle ja tyrkätään eteenpäin.
Kahdesta viimeisestä löytyy havainnollistavat kuvat aiheesta kysyneen omasta blogista PTY ja JVE hakusanoilla ;)

Heittelyiden jälkeen tähdään samalla periaatteella hyppyjä. Eli heti kun tulokset huononevat, vaihdetaan seuraavaan.
Aluksi tehdään vauhditonta tasajalkahyppyä, josta siirrytään vauhdittomaan tasajalkahyppyyn x3. Ilman taukoa, kolme hyppyä eteenpäin, niin pitkälle kuin pääsee. Ylimääräisenä tehdään myös vauhditon kolmiloikka.

Treeniin kuuluu tietenkin myös hyvät lämmittelyt ja loppuverryttelyt.

Asiakaspalvelun helmiä

Veikkauspisteellä:

Asiakas huutaa jo ovelta: "Yks rivi lottoo!"
Kiirehdin tiskin taakse ja kysyn: "laitetaanko siihen lisävoittoluokat?"
"Ei kun yks rivi lottoo!"
"Jaahas.." *näpynäpynäpy*
"VIKING LOTTOO!"
"Ai otat pelkästään viking lottoo vai molempia sen yhden rivin?"
*muminaa*
"Eli yks rivi pelkästään vikinkiä?"
"TULOKSET!!!"
"Otat sen rivin lisäksi tulokset? Vai otat pelkästään tulokset?"
"ÄLÄ NYT ALA PURKAMAAN MINUUN PAHAA OLOASI VAAN ANNA MULLE NE TULOKSET! EI TÄÄ NYT NIIN VAIKEETA VOI OLLA???"
"Minulla on ihan hyvä olla, kiitos vain. Halusin vaan tietää että otatko nyt oikeasti rivin viking lottoa vai otatko pelkästään tulokset"

----

Myyn asiakkaalle ja hänen tyttärelleen latauslipukkeen prepaid-liittymään. He eivät ole ennen sitä käyttäneet, mutta lipukkeessa lukee selvästi "Lähetä 'LATAA 12345678' numeroon 12345". He eivät kuitenkaan osaa sitä käyttää ja nainen tulee raivostuneena valittamaan siitä minulle.

"TÄMÄ EI TOIMI!! EN MINÄ HALUA TÄTÄ, KUN TÄMÄ EI TOIMI!!"
Katson lappua ja tiedustelen muistiko asiakas kirjoittaa kaikki tekstiviestiin, mitä lapussa pyydetään.. (virhe)
"TOTTAKAI MINÄ OLEN KIRJOITTANUT! NYT PERUT TÄMÄN KOKO HOMMAN KUN TÄMÄ EI TOIMI!! ON TÄMÄ KUMMA ETTÄ TÄLLAISTA PASKAA TÄÄLLÄ MYYDÄÄN!"
Lapussa lukee, että jos siinä on jotain häiriötä tai vikaa, niin on otettava yhteys operaattorin asiakaspalveluun, koska meidän kassalta niitä vikoja ei voi korjata. Pyydän asiakasta kirjoittamaan tekstin uudestaan, sanomalla taikasanan "LATAA", jota asiakas ei ole kirjoittanut viestiin.
Tytär asiakkaalle: "No nyt tämä toimii"
Asiakas: "NO ALKAAHAN TÄMÄ TOIMIA, MUTTA SINUN PITÄISI OPETELLA ASIAKASPALVELUA!! EI TUOLLA TAVALLA VOI ASIAKKAITA KOHDELLA! TODELLA ALA-ARVOISTA TUOLLAINEN KÄYTÖS! SINUN PITÄISI VAIHTAA ALAA!! (olen alanvaihdosta täysin samaa mieltä)

Seuraavana päivänä asiakas palaa pyytämään anteeksi, mutta sanoo että hänestä tuntui, että minun olisi pitänyt antaa hänelle ekalla kerralla paremmat ohjeet. Siis mitähän helvettiä?! Sen parempia ohjeita kun ei voi olla, kuin mitä siinä lipukkeessa jo lukee?! Olisi ilmeisesti pitänyt kirjoittaa se koko tekstiviesti rouvan puolesta.

--
"Minulle on nyt käynyt niin, että olen hukannut lotto-kuponkini ja se on tällä veikkauskortilla. Se on 10 viikon lotto ja haluaisin nyt tietää, että mihin asti se on voimassa."
"Valitettavasti en voi nähdä sitä tästä."
"No uusi se kuponki siitä, mihin asti se on voimassa."
"En voi nähdä tästä, että mihin asti se on voimassa, enkä myöskään sitä itse kuponkia."
"No miten sen sitten voi uusia?"
"Se kuponki pitäisi olla mukana, jos sen haluaa uusia..."
"NO EI MINULLA OLE SITÄ KUPONKIA, KUN SE ON HÄVINNYT!!!"
"Minä en voi asialle mitään. Voittehan te täyttää uuden kupongin ja laittaa sen voimaan."
"MISTÄ MINÄ TIEDÄN MIHIN ASTI SE ON VOIMASSA?! MINÄ HALUAN NE SAMAT NUMEROT!!"
"Sitä minäkään en näe täältä, enkä myöskään niitä numeroita."
"SINÄ ET KYLLÄ TIEDÄ MISTÄÄN MITÄÄN! ONKO TÄÄLLÄ JOKU MUU JOKA TIETÄÄ PAREMMIN??? TUOLLANEN TYHMÄ PIKKUPENTU, ET TIEDÄ MISTÄÄN MITÄÄN!"
"Kiitos vaan arviosta. Ei ole muita. Oikein hyvää päivän jatkoa."

--
Asiakas tekee lottoa, kenoa ja viking lottoa, tarkistettavassa kupongissa on myös euron voitto. Rahastan asiakkaan normaalisti, hän näyttää epäröivältä ja pyytää kuitin, jonka annan hänelle. Hän ottaa muutaman askeleen ovelle päin, kääntyy takaisin ja huudahtaa: "MISSÄ SE MUN EURO ON?!"
"Se tuli hyvityksenä suoraan siihen teidän loppusummaan. Kone tekee sen automaattisesti."
Asiakas lähtee, mutta katsoo minua vielä ilmeellä, joka kertoo hänen epäilevän minun vieneen hänen euronsa. Oisit rakas tarkistanut siitä kuitista ;)

Sitten vaan töihin nauttimaan :D

Sokeritonta, kiitos.

Viimeisintä sokeritonta ruokavaliota kesti komeat 9 päivää ja sitten se haudattiinkin täysin miss timbalandin synttäreiden kunniaksi. Juhlistimme molempien hienoja saavutuksia tyttöjen kesken Fransmannissa. Voi terve, että söin maailman parasta ruokaa; härän rintaa ja perunamuussia ja jälkiruuaksi suklaakakkua vaniljajäätelöllä. Huh, olin taivaissa.

Tuo sokerittomuus on ehkä parhaita juttuja mitä olen koskaan tehnyt; olo helpottui kummasti ja pahin turvotuskin hävisi. Kun vetää joka päivä jotain karkkia ja muuta sokeria, alkaa olo tuntua raskaalta, eikä oikein jaksa liikkua, tai näin minulle ainakin käy. Tästäkin huolimatta palasin heti neitokaisen synttäreiden jälkeen pahoille teille ja se amerikan pastillien napostelu sai jatkua, ja hei - kahvin kanssa on kiva mässätä maitosuklaamuffinssia ;)

Tajuan kyllä, että aika alkaa olla lopussa tämän "villin ja vapaan" elämän suhteen ja viimeiset päivät alkaa olla käsillä. Kohta pitää unohtaa tämä ja palata ruotuun. Jatkan tästä eteenpäin normirytmillä, eli yksi karkkipäivä viikossa, muuten olen kohta pulassa sokeririippuvuuden kanssa. Valmentajakin soitteli tänään ja kyseli PAINOA, onnekseni en kuitenkaan tiedä tämän hetkistä painoani.

"Mites painot?"
"En oo mitannu, ihan vitusti..."
"Hehhehe..No tuo ei oo kyllä mikään uus juttu. Tuon saman määritelmän oon kuullu joskus pari päivää ennen kisojakin."
"No joo.. Ei kyllä oikeesti mitään tietoo, mut läski oon."
"Hahaha, no katellaan sitä painoo sitten tuossa syksymmällä."

Tää on tätä. ;)


Ja sittenpä tämän viikon liikunnat:
Lauantai: lajitreeni 1h 45min
              kuula + loikka 1h 25min
Sunnuntai: lajitreeni 1h 20min

viime viikon liikunnat:
maanantai: kevyt lenkki 40min
tiistai: lajitreeni 1h 30min
torstai: kuula + loikka 1h 45min
perjantai: lajitreeni 2h
sunnuntai: lajitreeni 1h 45min

(huijasin treeniohjelmaa ja tein yhden treenin liikaa)

Jatkan paremmalla ajalla!

PS. Jo toinen vapaa viikonloppu putkeen, tää on jotain aivan ihmeellistä. Viimeksi ollut vapaa viikonloppu 11 viikkoa sitten ja 25 viikkoa sitten sellainen vapaa viikonloppu, kun en ole ollut missään urheilutapahtumassa. Tämä, jos mikä, on luksusta.

R.I.P Amy Winehouse.

Day 4

Lopetin sokerit ja mätöt (= kaikki paska vaaleasta leivästä hampurilaisiin ja muuhun rasvasettiin). Olen taas saattanut itseni sellaiseen kesäkuntoon, ettei huonompaa heti tule vastaan. Normaalisti ihmiset ovat timmeimmillään kesäisin, mutta eipä toimi minun kohdallani. Olen viimeisen kuukauden syönyt päivittäin vähintään yhden suklaapatukan (sokeriaddiktio??) ja välillä vähän enemmänkin. Ei saakeli. Kuka pystyy tähän muu kuin minä..? Niinpä päätin sitten aloittaa uuden elämän ja jättää sokerit ja muut pois, sillä eihän tästä tule mitään, jos ällöttää katsoa itseään peilistä. Yritän muistaa jossain vaiheessa laittaa "ennen ja jälkeen"-kuvia, niin minulla on sitten todistusaineistoa tästä, ettei jengi nyt kuvittele että kitisen turhasta (kuten jotkut ystävistäni kuvittelevat :D). Harmi, ettei ole kuvia kisakunnosta, niin olisi vielä enemmän vertailupohjaa tähän muodonmuutokseen. Maybe next time.

Tämä "treenaat vähintään kerran viikkoon"- treeniohjelma ei välttämättä ole minulle se kaikista sopivin.

Tämän viikon liikunnnat:
keskiviikko: kuula+loikka 1h 40min
torstai: lajitreeni 1h 40min
lauantai: lajitreeni 2h

edellisen viikon liikunnat:
tiistai: kuula+loikka 1h 40min
torstai: lajitreeni 1h 30min

ja sitä edeltävä viikko:
torstai: kuula+loikka 1h 45min

Käytiin muuten eilen mukiloimassa toisiamme ulkona, uimarannan läheisyydessä. Toiset otti arskaa ja me taisteltiin. Kerättiin hieman katseita. Cat fight! Oli muuten mukavaa ja erilaista. Tietenkin aivan pirun kuuma, vaikka illasta vasta mentiinkin, mutta kiva oli kun ei tarvinnut painua maan alle kesäiltana. Tykkään!

Kuten näistä liikuntamerkinnöistä on saattanut huomata, en ole paljoakaan jaksanut vaivautua venyttelemään viime aikoina. En ole myöskään käynyt hierojalla ja sen kyllä huomaa. Selkä on alkanut vaivata ja on melkoisen jumissa koko ajan. Eilisen repimisen jälkeen sain myös hartiat, kädet ja kyljet sellaiseen jumiin, ettei ole aikoihin nähty. En pysty nostamaan käsiä pään yläpuolelle! Yritin tänään vaivoin saada yläkroppaa vähän liikkeelle, pyöritellä ja muuta, mutta aika kivuliasta meinasi olla. Jospa se huomenna alkaisi jo vähän vetristyä. Täytyy ehdottomasti alkaa venyttelemään taas, tämä ei oikein toimi näin. Pitäs kai tuo jo tajuta.

Shopaholics Anonymous

Minä en ainakaan opi koskaan mitään: juuri kun olen päässyt isosta kasasta vaatteita eroon, menen ja tilaan lisää :D Ilmeisesti tarvitsen ehdottomasti uuden (uusia) mekon (mekkoja), kun ystäväni menee naimisiin ja pitäähän minulla olla jotain kivaa vaatetta. Ja samalla ostin tietysti kaikkea muutakin tarpeellista. Klikkailin ensiksi ostoskoriin aimo kasan tavaraa ja loppusumma alkoi uhkaavasti lähennellä viittäsataa euroa, niin piti sitten siirtää suurin osa talteen odottelemaan (mahdollista) seuraavaa tilauskertaa :D Oh dear dog god.

Olen ollut olevinaan tänään kovinkin ahkera ja olen pessyt kolme koneellista pyykkiä ja tiskannut. Tarkoitus oli siivota oikeasti enemmänkin, mutta jonkinlainen kooma iski päälle. Tämän viikon ainoa vapaapäivä oli sitten tässä, enkä jaksanut tehdä oikein mitään. Välillä on kai hyvä vähän ladata akkuja ja olla tekemättä mitään, jospa sitä jaksaisi sitten uudella innolla painaa töitä.

Viime päivinä töissä on ollut aika rentoa, eikä mikään ole erityisemmin kiristellyt hermoja. Hullut ovat lähteneet liikkeelle, mutta muuten ihan okei. On ollut hiljaisia päiviä ja olen kerennyt lukea kirjaakin. Mielestäni asiat ovat aika hyvin, jos työn lomassa kerkeää syventymään Helsingin mallitoimiston arkeen kirjan muodossa (fiktiiviseen arkeen tottakai). Kivaa, ettei tarvitse juosta pää kolmantena jalkana joka suuntaan keretäkseen tekemään kaikki päivän työt vaan kaiken voi hoitaa rauhassa, ilman minkäänlaista kiirettä ja sen lisäksi kerkeää pitää taukoakin. Mii laiks.

Ihmissuhteita ja kirppuja

Terkkuja kirpparilta! Hyvin on tavara käynyt kaupaksi, eikä ihmekään niillä hinnoilla. Pitäisiköhän oppia olemaan ostamatta kaikkea mahdollista vaatetta itselleen vaikkei oikeasti tarvitsekaan? Osa myydyistä vaatteista kun oli sellaisia yksilöitä, joita olen pitänyt korkeintaan kerran, jos sitäkään. Onneksi en ole ehtinyt vielä alennusmyynteihin, siellä se järki taas olisi jo lähtenyt ja tullut ostettua kaikenlaista settiä, mitä ei välttämättä tule koskaan pidettyä.

Päädyin muuten pitämään tuota kirpparia yksin, vaikka oltiin sovittu kaverin kanssa pitävämme yhdessä. Oharit, thank you very much. Harmi juttu, laitoin nimittäin parina ekana päivänä tavaraakin siihen malliin, että siihen olisi sen toisen tavarat vielä mahtuneet, enkä siis laittanut täyteen. Mutta kun ei minulle voi ilmoittaa edes silleen btw, että "hei, mä en nyt pidäkään sun kans sitä kirpparia", vaan se pitää itse huomata parin päivän jälkeen, että eipä ole muita kamoja tähän ilmaantunut. Arvostan juuri tällaista.

Olen viime aikoina vähän mietiskellyt muutenkin omia kaverisuhteita ja tullut tulokseen, että ei kukoista ei. Joku aika sitten huomasin, että tietyt ihmiset eivät koskaan edes ota minuun yhteyttä, vaan se olen minä joka sen tekee. Testasin asiaa sitten, (en tiedä kuinka reilua on testailla omia kavereitaan/ystäväksi luultuja, mutta teinpä näin silti) enkä ottanutkaan muutamaan viikkoon mitään yhteyttä, en ehdottanut että nähtäisiin tai lähdettäisi jonnekin, pari sanaa saatoin omasta aloitteesta vaihtaa lärvikirjassa, mutta siinä se. Ja eipä muuten mimmit ottaneet yhteyttä ;D Siinä voi taas miettiä, että millaisilla ihmisillä sitä onkaan itsensä ympäröinyt. Too bad. Ja ei - en ole täynnä itsesääliä ja murhetta asian suhteen, totesin vaan.

Nyt minä lähden töihin.

Kirppuja torilla

Kuvittelin, että ihmiset viettäisivät aikaa ulkona tällaisella helteellä. Naureskelin veljelleni, että tulipa "hyvään" aikaan laitettua tavarat kirpparille, kun on tällaiset ilmat. Kävin sitten tänään täydentämässä kirppisrekkiä ja koko paikka oli tyhjentynyt! Kirppisaikani alkoi eilen ja vein sinne neljä muovikassillista tavaraa ja jopa kalliimmaksi hinnoitellut mekot olivat menneet (nepä olikin oikeasti laatutavaraa). Kuitenkin löytyvät jostain sovituskopin nurkasta huomenna kaikki kamat, kengistä lähtien.

Pitäneekin tänään valmistella loput kamat myyntiin, jotta olisi loppuun asti jotain mitä myydä. Jos olisin oikein viitseliäs (ja fiksu), kävisin noita kaappeja erityisen huolella läpi vielä kertaalleen ja unohtaisin taravoiden ja vaatteiden TUNNEARVON ja iskisin kaikki vaan myyntiin. "Ei tätä voi laittaa myyntiin, tämä paita on minulle niin tärkeä." Muutenkin minulla on enemmän tavaraa, kuin kenelläkään ketä tunnen. En ole edes varma, mitä kaikkea lipastoni laatikoista löytyy; eli varmasti jotain todella tärkeää ja tarpeellista. Jos joku kävisi tyhjentämässä lipaston, en todennäköisesti edes huomaisi minkään puuttuvan.

Iltalehden sivuilta opin taas jotain todella hienoa: shoppailu auttaa suruun! Eli ei kun vaan shoppailemaan, niin pysyy mieli virkeänä ja endorfiinit jyllää :D Suosittelen ehdottomasti shoppailemaan kirpparilla - minun vaatteitani.

Olen tehnyt koko viikon aamuvuoroa ja se ei sovi minulle sitten yhtään. Olen töiden jälkeen ihan rättiväsynyt ja jumitan, eikä oikein jaksa tehdä mitään. Olen kuitannut sen nukkumalla päikkärit, joka omalta osaltaan myös vähentää tätä "aktiivisuusaikaa" vapaa-ajalla. Eilen nukuin kolmen ja puolen tunnin päikkärit töiden päätteeksi ja siitä lähdinkin sitten treeneihin. Treeneistä tultua pitikin taas ruveta nukkumaan, jotta jaksaa aamulla herätä. Nice.

Tämä viikonloppu oli minulla alunperin vapaa - kokonaan vapaa, mutta mitä teki Tinde? Hän päätti että kolme vapaapäivää viikossa on liikaa ja tyrkytti itseään sunnuntain iltavuoroon ;) Tuplapalkka, here I come! Minulle oli myös tarjolla mökkiviikonloppu, oli tarkoitus lähteä tänään ja tulla takaisin sunnuntaina... Peräännyin koska alkoi pelottaa. Miehet nimittäin. Olen kyllä harvinaisen häiriintynyt persoona, täytyy myöntää. Toisaalta toivon löytäväni miehen joka on kunnollinen ja seurustelevaa tyyppiä - sitten sellainen kiinnostuu minusta ja minulle iskee pakokauhu.. Näin ollen voin sanoa, että tarvitsenkin todella kärsivällisen miehen, joka jaksaa odottaa että pääsen siitä pakokauhuvaiheesta yli. :D (ja sitäkään ei aina edes tapahdu)

Morjens.

I'd like some more of this, please

Mulla oli elämäni paras juhannus! Olin toki koko viikonlopun töissä ja siellä oli aivan tajuttoman tylsää, koska sain olla oikeastaan koko ajan vain itsekseni. Vietin koko perjantain ja lauantain työvuorot lukien kirjaa, jottei aika kävisi pitkäksi. Perjantaina pääsin onnekseni lähtemään kotiin aikaisemmin kuin koskaan ennen ja pienen meikin korjailun ja vaatemetsästyksen jälkeen päädyin ystävien kanssa satamaan kuuntelemaan livebändiä ja voi kun oli niin mukavaa! Kreisibailausta hei!

Itsehän en oikein tykkää viettää iltoja alkoholin avustamana, mutta tällä kertaa sekin toimi (eikä muuten tullut darraa tai darramasista seuraavana päivänä). Hyvällä jengillä jammailtiin live-esityksen ajan ja sitten vaihdettiin baaria ja päästiin kreisibailaamaan vähän uudempien biisien tahtiin. Tuolla jengillä pitäisi lähteä useamminkin valloittamaan lavoja.

Tapasin myös erään POJAN :D Semmonen äärettömän söpö mukava poika joka muuttui tajuttoman kuumaksi, kun laittoi takin päälle, hehheh. Vai ei muka ole pukeutumisella väliä ;) No joo, päästin sen käsistäni illan päätteeksi,sillä poika särki sydämeni kertoessaan että asuu sellaisen kivan pikku 5h (juna-) matkan päässä. Goodbye.

Lauantain työpäivä oli ehkä hieman väsynyt, vaikka iltavuoroon vasta meninkin (nimimerkillä söin pitsaa vielä aamuviideltä). Olin siltikin vielä niin hehkeä (=minut juotiin kauniiksi), että eräs poika yritti kovasti saada minua mukaansa "juomaan pepsiä". Ihan jees. I feel like a beauty queen.

Olen muuten viime aikoina katsonut tuhottomasti leffoja. Tänäänkin kaksi. Kaikki ilmainen on otettava vastaan, eikös joo? Täytyy sanoa, että olen oppinut itsestäni tässä jotain: en tykkää komedioista! Aina se, joka on olevinaan hauska hahmo ja plaaplaa, niin onnistuu vaan ärsyttämään minua. PAITSI poikkeuksena: Brad Pitt leffassa "Burn after reading", koko leffan parasta antia! Leffa ei ollut mistään kotoisin mutta Brad pelasti koko setin. Katsoin tällä viikolla esim. "Katastrofikytät" ja minua lähinnä ärsytti koko ajan. Komediat = not my cup of tea. Toisaalta "The ugly truth" taas oli ihan kelpo pätkä.

Noh, anyway.. Parhaat leffat mitä olen katsonut viime päivinä: 127 tuntia, Up in the air (tekeekö George Clooney nykyään koko ajan leffoja, jossa pelimies "aikuistuu"?) sekä Slummien miljonääri. Jeps, mulla ei ole minkäänlaista elämää ;)

Juhannuksen ajanviete

Don't feel so good...

Niin joo, kumma kun väsyttää. Eilen alkoi tuntua vähän tukkoiselta ja muutenkin puhti alkoi olla pois, tulin iltavuoron jälkeen kotiin ja olinkin napannut hieman lämpöä, 37,1. Mahtavaa! Tuskin se tuosta nousee, mutta tunnen kyllä selvästi, ettei ole ihan satasella mukana tässä. Eipähän tarvitse taas urheillakaan. Oli tarkoitus tehdä tänään räjähtävyystreeniä, mutta eipä se nyt onnistukaan. Yritän ottaa suht rauhallisesti ettei tuosta tule mitään pitkittynyttä riesaa. Vaikka miten lääkäri sanoisi, että kuume on vasta kuumetta kun lämpöä on yli 38 ja ennen kuin se nousee siihen, voi treenata, niin minä kyllä jätän suosiolla välistä. Omien tuntemusten mukaan, right?

viime viikon liikunnat:
tiistaina kevyttäkin kevyempi lajitreeni 1h 20min
keskiviikkona kiertoharjoittelua 1h 20min
perjantaina kuula+loikkatreeni  1h 30min

sitä edellisen viikon liikunnat:
maanantaina lenkki 40min (intervalli)
keskiviikkona lenkki 40min (kevyt)
torstaina lenkki 40min (kevyt)

Aloitin alunperin merkitsemään näitä liikuntamääriä tänne ihan siitä syystä, etten fuskaisi kesän treenejä, en ole varma onko tuo nyt auttanut yhtään :D On niin kevyttä settiä, että hirvittää. Tämän viikon saldo jääkin varmaan aika surkeaksi, jos meinaa olla tällainen olo, mutta ensi viikolla sitten taas!

Nice one!

Ihana päivä tänään! Heräsin vasta puoli yhdeltä ;) Olen ollut koko viime viikon aivan tajuttoman väsynyt, vaikkei pitäisi olla mitään syytäkään. Perjantaina kävin kaverin luona kahvittelemassa ja olin niinkin mahtavaa seuraa, että haukottelin vaan koko ajan, enkä oikein jaksanut pitää yllä keskustelua. Mutta nyt! Nukuin 12,5 tunnin yöunet ja voi, että tuntuu virkeältä! Onpa nyt hyvä olla. Pitäisi kai opetella tuota nukkumisen taitoa, niin ei tarvitsisi nukkua kellon ympäri tunteakseen itsensä pirteäksi. Voisi myös stressata vähän vähemmän ja saada rytminsä kuntoon.

Tulevaisuuden suunnitelmia ihmetellessä olen saanut taas palon lähteä ulkomaille töihin. Vuodeksi tai puoleksi lähtisi ihmettelemään jonnekin uusia tuulia, mikäs siinä. Eipä minua ole mikään estämässä. Ainoa asia mikä vähän mietityttää, on syksyllä alkava kisakausi. Jos olisin ulkomailla vain puoli vuotta, kerkeisin vielä loppukauden rähinöihin, jos olisin vuoden niin tulisi tietenkin kokonaisen vuoden tauko. Mutta olisiko tuosta nyt haittaakaan? Pitäisikö koko elämä rakentaa vain kilpailemisen ehdoilla? Tästä en enää nuorru, joten nyt olisi aika kokea ja nähdä maailmaa, tehdä kaikkea mitä olen aina halunnut. We'll see what happens.. Onhan minulla toki sitovaa työsopimustakin vielä jäljellä heinäkuun loppuun, joten ihan heti en pääse mihinkään.

Lomamatkakin olisi ihan jees, eikä kukaan tunnu olevan samaan aikaan lomalla. Saattaa käydä niin, että lähden ihan itsekseni rentoilemaan johonkin.

Mikä musta tulee isona?

Olen tämän illan selaillut netistä erilaisia opiskeluvaihtoehtoja ja ammatteja toiveissa löytää se oma juttu. En tajua sitten yhtään, että miten normaalit ihmiset ovat päätyneet opiskelemaan sitä mitä opiskelevat tai tekemään työtä mitä tekevät. Mistä se inspis oikein lähtee? Mistä tietää että tykkää tehdä juuri sitä, minkä alan on itselleen valinnut? Ja miksi ihmeessä minä en tiedä VIELÄKÄÄN mitä haluan tehdä?

Olen kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 2006, enkä sen jälkeen ole opiskellut päivääkään jollei erinäisiä koulutuspäiviä töiden puolesta lasketa (ja niitä on muuten kertynyt rutkasti). Työkokemusta olen toki kerännyt paljon erilaisista tehtävistä ja työelämä on tullut hyvinkin tutuksi. Viimeisimmässä työhaastattelussa haastattelija oli hyvinkin yllättynyt työhistoriastani ja siitä, miten paljon olen kerennyt tekemään töitä tähän ikään mennessä. Olen aikoinaan aloittanut mainostenjaolla ollessani 12-vuotias - ja jo silloin kaikki rahani menivät vaatteisiin.

Kun olin eskarissa/ala-asteella, päätin että minusta tulee kampaaja sekä Koti Pizza -yrittäjä. Jälkimmäinen siitä syystä, että vanhempani omistivat parikin sellaista ja ensimmäinen luultavasti siksi, että pizzerian vieressä oli kampaamo ja kampaamon täti oli niin mukava. Muutama vuosi kului ja minä halusin ruveta opettajaksi. Tämä tarkentui kolmannella luokalla jolloin aloitin englannin opiskelun - halusin olla englannin opettaja. Se oli unelmissa monta vuotta. Siinä samassa halusin myös olla toimittaja ja kirjoittaa sanomalehteen artikkeleita. Toteutin unelmaani tekemällä omaa lehteä vanhemmilleni joululahjaksi muutaman vuoden; meitä on aina kannustettu antamaan lahjaksi jotain omatekemää.

Ala-asteen unelmiin kuului myös laulaja/näyttelijä-haaveet. Olen lapsesta saakka ollut "esiintyvä" ja tykännyt olla huomion keskipisteenä. Isällä on edelleen monta kasetillista videokuvaa lapsuudestani, jossa joko laulan tai esittelen "hienoja akrobaattisia temppuja" (kuten nostan toisen jalan ylös ja olevinaan seison käsillä ;D). Olin pentuna myös saamarin ärsyttävä bussimatkustaja, koska lauleskelin kaikki välimatkat jotain itsekeksimiäni lauluja. Yleensä lauloin leppäkertuista ja muista ötököistä. Minulla on myös ollut oma show särkänniemessä; kapusin tyhjälle lavalle laulamaan omia laulujani ja sain jopa yleisöä. Isin oma pikku sankari.

Yläasteella tajusin, ettei minusta voi tulla englanninopettajaa koska ruotsi ei sujunut yhtä hyvin. Kieltenopettajan kuitenkin on osattava mielellään ainakin kahta kieltä. Lukiossa tosin aloin ymmärtämään myös ruotsia, joten sekin jäi vielä kummittelemaan mieleen. Yläaste meni lähinnä haahuillessa ja oman itsensä etsimisessä. Olin ihan hukassa ysillä, joten päädyin lukioon; halusin miettiä vielä kolme vuotta mitä tekisin elämälläni.

Lukiossa päätin, että minusta tulee liikunnanopettaja. Kävin jopa liikuntadiplomikurssia, jotta saisin pääsykokeissa siitä lisäpisteitä. Sekin jäi jossain vaiheessa, unohtui jonnekin. Ehkä ajattelin enemmän sitä työtä ja mitä se pitää sisällään. Haluanko oikeasti loppuelämäni vihellellä pilliin ja katsella kun tytöt pelaa pesistä tai vaihtoehtoisesti sählyä? Jaksanko kannustaa elämäänsä vihaavia teinejä taiteilemaan telineissä, kun he vain haluaisivat mennä nurkan taakse polttamaan salaa röökiä? Ja muutenkin.. teinit eivät välttämättä ole muutenkaan se helpoin ikäryhmä.

Samaa mietin kieltenopettajan työssä. Jaksaako sitä vuodesta toiseen opettaa samoja kappaleita, pitää samoja sanakokeita ja pitää samoja kalvosulkeisia oppilaille? Varsinkin jos vaikka olisi opettaja lukiossa, miltä tuntuisi opettaa samana päivänä samat asiat eri ihmisille? Lukiossa sama kurssi voi olla käynnissä samassa jaksossa useaan kertaan, jos huonosti käy. Vetäisinkö sitä samaa settiä monta tuntia? Jag heter Kalle och jag har en bil. Min mamma heter Anna och min pappa heter Peter. Jag har en hund.

Lukion kolmen vuoden miettimisen jälkeen hain läpällä fysioterapeutiksi, vaikka eihän se edes enää itse pääsykokeissa paljoakaan kiinnostanut ja olin päättänyt pitää välivuoden sen "hurjan" opiskelun jälkeen. Niinpä asuin ulkomailla ja elin elämääni. Enkä edelleenkään tiennyt mitä elämällä tekisin.

Viime vuosina olen ollut kiinnostunut kauppatieteistä ja kävin viime vuonna pääsykokeissakin. Shokkiylläri: en päässyt sisään. Hain kauppatieteisiin myös tänä vuonna, mutta kiinnostus lopahti täysin: en edes ottanut selvää mitä kirjoja pääsykokeisiin piti lukea tai milloin pääsykokeet olivat. En siis ole aloittamassa opiskeluja tänäkään syksynä. Kauppatieteisiin tuskin enää haen.

Kävin viime vuonna ammatinvalintapsykologilla, siitä ei valitettavasti ollut minkäänlaista apua. Sain vahvistusta toki omasta minäkuvastani, omista kyvyistä, kiinnostuksen kohteista ja luonteesta, mutta ne kaikki minä jo itsestäni tiesinkin. Psykologi sanoi, että minun kannattaisi hakea kauppatieteisiin tai liikunta-alalle (juuri ne kaksi mitä olin miettinytkin). "Sinä olet liian kunnianhimoinen opettajaksi, etenemismahdollisuuksia ei ole tarpeeksi ja luultavasti kyllästyt nopeasti."

Opintoluotsin sivuilta olen tutkaillut eri aloja ja mietiskellyt, että mitähän sitä elämällään tekisi. Oikeastaan minua kiinnostaa aika monikin ala opiskelun suhteen, mm. psykologia olisi hyvinkin mielenkiintoista, mutten todellakaan halua olla psykologi. En halua missään vaiheessa joutua kuuntelemaan ihmisten huonoista elämäntilanteista tai joutua auttamaan teiniä ongelmissaan. Olen siihen aivan liian empaattinen ja pystyn tuntemaan ihmisen pahan olon itselläni. Miten hienoa olisikaan teinin tulla valittamaan koulupsykologille elämän pahuutta, kun tämä tirauttaisi kyyneleitä siinä kuunnellessaan?

Anyhow, listaan tähän kaikki vähänkin kiinnostavat:

Humanistinen ja kasvatusala
-humanistiset tieteet:
*vieraat kielet
*äidinkieli
-psykologia
Yhteiskuntatieteiden liiketalouden ja hallinnon ala
-kauppatieteet
-oikeustiede
-pk-yrittäjyyden koulutusohjelma (amk)
Sosiaali- terveys- ja liikunta-ala
-liikunnanohjaus
-terveystieteet:
*ravitsemustiede
-toimintaterapia
-fysioterapia
-liikunnan ja vapaa-ajankoulutusohjelma
Kulttuuriala
-journalismin koulutusohjelma
Matkailu-, ravitsemis- ja talousala
-matkailun liikkeenjohdon koulutusohjelma

(tähdellä merkityt ovat edellisen otsikon alaotsikoita, en saanut muokattua järkeväksi)

Näissäpä pähkäiltävää ensi yöksi taas. Lauantain kunniaksi voisi tehdä vaikka 11,75h töitä. Rahan tuloa ei voi estää ;)

----
Postaus on kuvaton siitä syystä, ettei blogger suostu toimimaan kuten haluan.

Melkein kuin elokuvissa

Katsoin eilen teinileffaa nimeltä Easy A. Komedia nääs. Jäin miettimään, että miksi leffoissa aina kaikesta paskasta huolimatta se päähenkilö saa aina jonkun komean ja muutenkin täydellisen kundin itselleen..? Onko tuo nyt ihan reilua ja realistista? Tosielämässä miehet haluavat vain löytää seksisuhteen - tai joillekin sekin on jo liian sitoutuvaa. Helpompi siis lentää kukasta kukkaan mahdollisimman nopealla tahdilla. Näin siis minun elämässäni ainakin tapahtuu. Luultavimmin otsassani lukee jollain pleijerikielellä, että "helppo", koska niin monet kuvittelevat minun ryhtyvän seksisuhteeseen (ja niitähän en tietääkseni harrasta).

En ole ikuisuuksiin tavannut sellaista miestä, joka ei töksäyttäisi minulle tutustumisen alkumetreillä "mä en sitten etsi mitään vakavaa", tai että "mä en ole seurustelevaa tyyppiä" tai "sinkkuelämä toimii mulle tosi hyvin". Jos tutustun johonkin mieheen ja satun juttelemaan hänen kanssaan facebookissa (kuten nykyään tuntuu tapahtuvan melko usein), päädyn aina jostain kumman syystä aiheeseen "pitäisikö meidän viettää yö yhdessä". Taidan alkaa pukeutua johonkin kaapuun ja pitää huivia päässä ja ruveta hiljaiseksi tytöksi, ehkä sitten en viestitä halusta viettää kiihkeitä hetkiä jokaisen kaksilahkeisen kanssa.

Easy A-leffassa tyttö menettää maineensa ja kaikki hyljeksivät häntä, mutta sitten tuleekin tämä hurmuripoika ja vie häneltä jalat alta. Hurmuripoika, jota ei kiinnosta tytön maine. Hurmuripoika, joka on aivan tajuttoman seksikäs ja kuuma, muttei kuitenkaan kuulu playerijengiin. Hurmuripoika, joka kaiken seksikkyyden lisäksi on kunnollinen, välittävä, suloinen ja turvallinen. Hurmuripoika, jonka kainaloon tekee mieli mennä. Hurmuripoika, joka lohduttaa ja on tukena. Epistä. Minäkin haluan oman hurmuripojan, joka vie jalat alta ja on komea eikä siltikään yhtään täynnä itseään. (naurua) Ei sellaisia oikeasti olekaan. Jos joku on to-del-la hyvännäköinen, hän luultavasti tietää sen itsekin ja se on jo kerennyt nousta hattuun ja se myös näkyy käytöksessä. Ne miehet on luotu vain katselemista varten.

Joo hei, tummat silmät ja ruskea tukka - meitsi on sulaa vahaa.

Ihan typerää, että elämä ei ole kuin elokuvaa. Tai no, onhan se. Minun elämäni on jonkin sortin tragikomedia, jossa minä olen se antisankari joka taistelee ihmissuhteiden tuulimyllyjä vastaan. Helluntaikin meni taas ilman heilaa, joten tämäkin kesä on sitä myöten selvä ja sinkkuilut jatkuu ;)

Siispä pieni kuvapostaus kuumista miehistä:

James Franco

Colin Farrel

Ryan Reynolds

Jude Law

Johnny Depp

Benjamin Bratt

Minähän olen ihan oikeassa elämässä juuri sen takia sinkku, että pidän juuri niistä "vaikeista" miehistä, joissa on haastetta. Eli niistä, jotka eivät halua missään tapauksessa koskaan seurustella, mutta toivon silti muuttavani heidän käsityksen aiheesta. Tinde tykkää rentuista. Kiinnostus aina loppuu sillä sekunnilla, kun tajuan miehen olevan liian helppo, liian kiinnostunut heti alkuun. Myöskin liika kiltteys on miinusta, täytyy olla luonnetta. En halua mitään koiranpentua talutushihnaan. Niinpä tykkäänkin kusipäistä ja vietän iltani yksin. Suosittelen. ;)

Nämä on kai niitä päiviä, kun ei jaksaisi sinkkuilla enää.