Sitten sen tytön sydän täyttyi unelmista ja toiveista ja hän oli taas kuin teini-ikäinen ensimmäisten treffejen jälkeen. Häntä pelotti ja silti yhtäaikaa hän oli toiveikas. Tällä kertaa hän oli kuitenkin rohkeampi, vapautuneempi, eikä ahdistunut edes sanoista, jotka olisivat ihan kenen tahansa muun sanomina saanut tytön juoksemaan karkuun. Ja kas, elämä oli yhtäkkiä täynnä hyvältä tuntuvaa jännitystä.
sunnuntai 28. elokuuta 2011
perjantai 26. elokuuta 2011
Relax!
Koko viikko tehty aamutreeniä nyrkkeilyvalmentajan valvovan silmän alla ja tänäänkin meinasin salille pyöräillä epähuomiossa, kun kotoa lähdin. Mutta enhän minä salille ollutkaan menossa vaan hierojalle!
Täytyy sanoa, että olen tykästynyt noihin aamutreeneihin yllättävän paljon. Siellä saa yksilöllisempää valmennusta, kommentit omasta osaamisesta ja kehittämisalueista ja muutenkin enemmän perään katsomista. Tämä siis johtuu täysin siitä, että aamutreeneissä ei ole ruuhkaa. Lisäksi on kiva käydä "heräämässä" salilla, hengailla kotona kaikessa rauhassa jonkun aikaa ja sitten vasta lähteä töihin. Piristää kummasti!
Hierojan varasin alkuviikosta, koska selkä iski itsensä ihan hullunmoiseen jumiin. Alaselkä oli aivan tukossa. Jatkoin kuitenkin treenaamista ja se onneksi vertyi hieman ennen tämän aamun hieronta-aikaa. Tuomio: Oikea pakara ja vasen hartia tosi kireät. Alaselän jumiminen useinmiten johtuu pakaroiden ja takareisien kireyksistä, eli jos alaselässä on lihaskipuja, niin tulisi kiinnittää huomiota näiden alueiden venyttelyyn. Tämän opin tänään. Eli huomisesta alkaen venytellään!
Muuten, googlasin noita hierontakuvia, niin KAIKISSA on hymyilevä ja tyytyväisen näköinen nainen. Voin kertoo, että kun minä käyn hierojalla, niin tasan tarkkaan näytän tyytyväiseltä ja hymyilevältä ennen ja jälkeen hieronnan, en todellakaan sen aikana. Ei tuo mitään rentouttavaa ja ihanaa settiä ole, vaan joutuu keskittymään koko ajan siihen, että muistaa hengittää, eikä jännitä jokaista lihasta koko ajan. Missä tuollaisia rentoutushierontoja edes on?
Nyt kun olen avautunut täällä ihanista asiakkaista, voin kertoa omasta tähtihetkestäni asiakkaan kanssa. Asiakas tuli siis minuuttia ennen sulkemisaikaa ja hoiti ostoksensa, jostain kumman syystä hän jäi seisoskelemaan myymälän puolelle vaikka tiesi että kello oli jo niin paljon. Samaan aikaan juuri ovesta sisään tulleet pomoni alkoivat vaihtaa mainoksia myymälään. Odottelin asiakkaan lähtöä ja katsoin häntä merkitsevästi ja hiippailin kohti ovea, jotta saisin sen heti lukkoon kun tämä mattimyöhänen tajuaisi lähteä. Sitten toinen pomoista huudahtaa minulle kauempaa: "Tuleeko tämä mainos ulko- vai sisäpuolelle?" Vilkaisen mainosta ja huudahdan samalla osoittaen ovea: "ULOS!" - - Mattimyöhänen lähtee kiireesti ovesta.
Kun tajuamme mitä on juuri tapahtunut, kaikki kolme nauramme vedet silmissä, että "hupsista, tulipas ystävällisesti ohjattua asiakas pihalle."
Tänään vielä iltavuoro ja sitten voin alkaa nauttia vapaasta viikonlopusta. Voi miten kiva!
Hierojan varasin alkuviikosta, koska selkä iski itsensä ihan hullunmoiseen jumiin. Alaselkä oli aivan tukossa. Jatkoin kuitenkin treenaamista ja se onneksi vertyi hieman ennen tämän aamun hieronta-aikaa. Tuomio: Oikea pakara ja vasen hartia tosi kireät. Alaselän jumiminen useinmiten johtuu pakaroiden ja takareisien kireyksistä, eli jos alaselässä on lihaskipuja, niin tulisi kiinnittää huomiota näiden alueiden venyttelyyn. Tämän opin tänään. Eli huomisesta alkaen venytellään!
Muuten, googlasin noita hierontakuvia, niin KAIKISSA on hymyilevä ja tyytyväisen näköinen nainen. Voin kertoo, että kun minä käyn hierojalla, niin tasan tarkkaan näytän tyytyväiseltä ja hymyilevältä ennen ja jälkeen hieronnan, en todellakaan sen aikana. Ei tuo mitään rentouttavaa ja ihanaa settiä ole, vaan joutuu keskittymään koko ajan siihen, että muistaa hengittää, eikä jännitä jokaista lihasta koko ajan. Missä tuollaisia rentoutushierontoja edes on?
Nyt kun olen avautunut täällä ihanista asiakkaista, voin kertoa omasta tähtihetkestäni asiakkaan kanssa. Asiakas tuli siis minuuttia ennen sulkemisaikaa ja hoiti ostoksensa, jostain kumman syystä hän jäi seisoskelemaan myymälän puolelle vaikka tiesi että kello oli jo niin paljon. Samaan aikaan juuri ovesta sisään tulleet pomoni alkoivat vaihtaa mainoksia myymälään. Odottelin asiakkaan lähtöä ja katsoin häntä merkitsevästi ja hiippailin kohti ovea, jotta saisin sen heti lukkoon kun tämä mattimyöhänen tajuaisi lähteä. Sitten toinen pomoista huudahtaa minulle kauempaa: "Tuleeko tämä mainos ulko- vai sisäpuolelle?" Vilkaisen mainosta ja huudahdan samalla osoittaen ovea: "ULOS!" - - Mattimyöhänen lähtee kiireesti ovesta.
Kun tajuamme mitä on juuri tapahtunut, kaikki kolme nauramme vedet silmissä, että "hupsista, tulipas ystävällisesti ohjattua asiakas pihalle."
Tänään vielä iltavuoro ja sitten voin alkaa nauttia vapaasta viikonlopusta. Voi miten kiva!
tiistai 23. elokuuta 2011
Ihana joutilaisuus
Kevennetty työviikko meneillään; olen saanut junailtua itselleni tälle viikolle kolme vapaapäivää. Tuntuupa hyvältä! Tänään oli vapaista päivistä ensimmäinen ja tämä on ollut juuri sitä mitä olen tarvinnutkin. Olen tänään tehnyt kaksi treeniä, syönyt hyvin, lukenut kirjaa, viettänyt aikaa perheen parissa ja mikä parasta: varannut itselleni matkan Kreetalle. Niin vaan on käynyt, että tämän tytön loma alkaa jo ensi viikolla! Se on sitten vaan kuulkaas lepoa, rentoutumista ja omaa aikaa.
Eilisestä aamutreenistä lähtien selkä on vihoitellut, mikä lie sitäkin vituttaa... Sain varattua perjantaiaamuksi itselleni hierojan, joten toivottavasti tuota saisi vähän auki. Ei pidä pitempiä aikoja istuskella paikallaan, kun sitten ei meinaa pystyä kävelemään enää (ellei istu ihan lytyssä, sitten se ei mene lukkoon). Päättelin, että koska se ei haittaa treenaamista, kunhan vaan lämmitelee kunnolla, niin asia ei ole kovin vakava. Lopun alkua? ;) Joskus pari vuotta sitten pamahti selkä ihan samalla tavalla ensin jumiin ja sitten myöhemmässä vaiheessa en enää päässyt autosta ylös omin voimin. Kipupiikkien ja mukaan saadun kipulääkityksen voimilla lähdin silloin lomalle, joten samaa voisi testata tänäkin vuonna. (NOT)
Ja kaikille meille kiireisille ja töistä stressaantuneille oppia elämään: tarina kalastajasta ja liikemiehestä.
Eilisestä aamutreenistä lähtien selkä on vihoitellut, mikä lie sitäkin vituttaa... Sain varattua perjantaiaamuksi itselleni hierojan, joten toivottavasti tuota saisi vähän auki. Ei pidä pitempiä aikoja istuskella paikallaan, kun sitten ei meinaa pystyä kävelemään enää (ellei istu ihan lytyssä, sitten se ei mene lukkoon). Päättelin, että koska se ei haittaa treenaamista, kunhan vaan lämmitelee kunnolla, niin asia ei ole kovin vakava. Lopun alkua? ;) Joskus pari vuotta sitten pamahti selkä ihan samalla tavalla ensin jumiin ja sitten myöhemmässä vaiheessa en enää päässyt autosta ylös omin voimin. Kipupiikkien ja mukaan saadun kipulääkityksen voimilla lähdin silloin lomalle, joten samaa voisi testata tänäkin vuonna. (NOT)
Ja kaikille meille kiireisille ja töistä stressaantuneille oppia elämään: tarina kalastajasta ja liikemiehestä.
sunnuntai 21. elokuuta 2011
Elämä on lyhyt. Älä tee asioita joista et nauti.
Tämän viikon treenit onneksi paranivat loppua kohden ja alkuviikon tukkoisuudestakin pääsin eroon. Melkein jätin lepopäivänkin lauantailta välistä, kun tuntui niin hyvin kulkevan, mutta päädyin kuitenkin sen pitämään, ettei tukkoisuus iske taas päälle. Treenipäiväkirja näyttää tälle viikolle yhteensä 6 treenituntia. Vähemmän kuin viime viikolla, mutta kroppaansa on kuunneltava. Ensi viikolla olisi tarkoitus päästä taas tekemään kuuden treenipäivän viikkoa.
Tällä viikolla olen todellakin huomannut sen, että pitäisi alkaa tehdä intervallitreeniä taas hirrrrrmuisesti. Kunto ei meinaa kestää kunnon sparrieriä. Tai kestää, mutta tuntuu normaalia pahemmalta. 6x2min jälkeen alkaa piiputtaa, eikä ole enää terävänä. Saatanallista treeniä siis on tehtävä, NYT, HETI. (no jos ensi viikolla) En malta odottaa!
Olen katsellut vaihtoehtojani ulkomaanmatkailulle ja näyttää siltä, että olen lähdössä Kreikkaan. Toivon mukaan siellä on lämmintä vielä syyskuussakin. Tosiaan ainoa tarkoitus on päästä rentoutumaan ja unohtaa kaikki muu, olla vaan, lukea kirjaa ja olla välittämättä mistään. Hermoloma, tiedättehän. Viime päivinä on ollut aika loppuunpalanut olo töissä, ei huvita, ei kiinnosta ja masentaa jo se tieto, että joutuu sinne lähtemään. Uusimmalla työpaikalla asiakkaat ovat hirveimpiä mihin olen koskaan missään törmännyt ja paskaa sataa niskaan enemmän kuin sinne mahtuu. Ensimmäiset 45min minuuttia jaksan töissä olla vilkuilematta kelloa ja siitä se sitten lähtee.. "Vielä ois 7,5h töitä... huh huh.."
Olen katsellut myös vaihtoehtoja tälle tilanteelleni ja aion hakea uutta työpaikkaa. Siihen on todennäköisesti melko vaikea päästä, mutta aina voi yrittää. Omiksi miinus-puoliksi laskisin ainoastaan sen, etten omista autoa ja "nuoren" ikäni. Jos pääsen haastatteluun, laitan vaatteet, jotka saa minut näyttämään vanhemmalta ja autonhan voi aina hankkia ;)
Hieman todennäköisemmän vaihtoehdon olen myös itselleni löytänyt: nimittäin opiskelu. Oikeastaan mikä tahansa näyttää tällä hetkellä valoisammalta vaihtoehdolta kuin tuo myyjän/asiakaspalvelijan homma. Olen tullut siihen tulokseen, etten todellakaan sovellu tuollaiseen ammattiin. En yksinkertaisesti kestä kuunnella tunnista toiseen sitä valitusta ja kiukuttelua ja sitä, miten paska ihminen MINÄ olen kaikin puolin. Oikeasti leviää pää. Näillä näkymin Tampereella järjestettävä liikunnanohjauksen koulutus on aika vahvoilla. Katsellaan mitä tapahtuu :)
Muuten, löysin itselleni oikein sopivan artikkelin: Valittaja, hanki parempi elämä . Minäkin vihaan turhasta valittajia, vaikka minusta itsestäni onkin näköjään sellainen tässä viime aikoina tullut. Tuossapa siis vinkkejä minulle.
Lopeta valittaminen, ketään ei kiinnosta.
Eliminoi stressi. (Kertoisitko vielä kuinka tämä tapahtuu..?)
Jos haluat olla onnellinen, sinun pitää luopua kaikista niistä asioista, jotka tekevät sinusta onnettoman.
True dat.
 |
| thesun.co.uk |
Olen katsellut vaihtoehtojani ulkomaanmatkailulle ja näyttää siltä, että olen lähdössä Kreikkaan. Toivon mukaan siellä on lämmintä vielä syyskuussakin. Tosiaan ainoa tarkoitus on päästä rentoutumaan ja unohtaa kaikki muu, olla vaan, lukea kirjaa ja olla välittämättä mistään. Hermoloma, tiedättehän. Viime päivinä on ollut aika loppuunpalanut olo töissä, ei huvita, ei kiinnosta ja masentaa jo se tieto, että joutuu sinne lähtemään. Uusimmalla työpaikalla asiakkaat ovat hirveimpiä mihin olen koskaan missään törmännyt ja paskaa sataa niskaan enemmän kuin sinne mahtuu. Ensimmäiset 45min minuuttia jaksan töissä olla vilkuilematta kelloa ja siitä se sitten lähtee.. "Vielä ois 7,5h töitä... huh huh.."
Olen katsellut myös vaihtoehtoja tälle tilanteelleni ja aion hakea uutta työpaikkaa. Siihen on todennäköisesti melko vaikea päästä, mutta aina voi yrittää. Omiksi miinus-puoliksi laskisin ainoastaan sen, etten omista autoa ja "nuoren" ikäni. Jos pääsen haastatteluun, laitan vaatteet, jotka saa minut näyttämään vanhemmalta ja autonhan voi aina hankkia ;)
Muuten, löysin itselleni oikein sopivan artikkelin: Valittaja, hanki parempi elämä . Minäkin vihaan turhasta valittajia, vaikka minusta itsestäni onkin näköjään sellainen tässä viime aikoina tullut. Tuossapa siis vinkkejä minulle.
Lopeta valittaminen, ketään ei kiinnosta.
Eliminoi stressi. (Kertoisitko vielä kuinka tämä tapahtuu..?)
Jos haluat olla onnellinen, sinun pitää luopua kaikista niistä asioista, jotka tekevät sinusta onnettoman.
True dat.
Duunissatöissä
Irakilainen mies kävelee sisään ja sanoo jotain. En kuule, joten kysyn: "mitä?" Hän jupisee jotain itsekseen ja päättää sitten huutaa keuhkojensa täydeltä: "POSTIMERKI!!! (ja lisää jupinaa)" En vastaa mitään, hymyilen ja kaivan laatikosta postimerkin, ilmoitan sen hinnaksi 0,75e. Rahastan asiakkaan, annan vaihtorahat sanoen 'ole hyvä'. "En minä tätä halua, huono palvelu. Minä olen asiakas, sinun pitää kunnioittaa minua!!"
Tuijotan vaan ja ihmettelen.. Tyydyn sanomaan, että "sinähän se minulle siinä huusit eikä toisinpäin", asiakas katsoo minua vihaisesti ja huutaa: "SINÄ SANOIT MINULLE "MITÄ", ET SINÄ VOI NIIN SANOA MINULLE!! SINUN PITÄÄ KUNNIOITTAA MINUA!" Yritän selittää, että kysyin ihan siitä syystä, etten kuullut mitä hän sanoi ensimmäisellä kerralla. Ei onnistu. Mies lähtee ulos saatanoiden kera, huudelleen huonoa palvelua.
----
Nainen joka on edellisellä kerralla raivostunut, kun häneltä on kysytty ottaako hän lottoonsa lisävoittoluokkia (tavallista lottoa piti saamansa, "eikö sitä voi ymmärtää, jäkäjäkä"), astuu ovesta sisään. Huudahdan: "HEI!", hän sanoo vasta kohdallani minulle "huomenta", nyökkään ja odotan että tämä kertoisi mitä on tullut hakemaan. No ei, vaan hän raivostuu minulle nyt siitä, etten sanonut hänelle huomenta. Puuh. Noh, sitten pääsemme ostostapahtumaan. "Euron rivi lottoo!" En voi uskoa korviani, tästähän viimeksi juuri taisteltiin? (Euron rivi lottoa = tavallinen rivi + lisävoittoluokat)
---
Nainen saapuu tiskille. "Haluaisin ladata puhelimeen lisää aikaa." Hänellä ei tosin ole tiedossa, että mikä liittymä hänellä on. Hän etsii ja etsii laukustaan ja viimein löytää dna:n kuoret. "Laitetaanko suoralataus vai haluatko lataussetelin?", kysyn ja vaan vastaukseksi tyhjän tuijotuksen. Selitän hänelle, mitä eroa näillä vaihtoehdoilla on ja päädymme suoralataukseen. Rouva ei kuitenkaan tiedä puhelinnumeroaan ja se ilmeisesti olisi hänen puhelimessaan. Pyydän häntä etsimään sen puhelimesta. "Etkö sinä voisi tehdä sitä..?" Hän antaa minulle puhelimen joka on kiinni (!).
"Tämä on kiinni..?"
"Voisitko avata sen?"
"No itse teidän pitää se avata, enhän minä tiedä teidän PIN-koodiakaan"
"Minä kerron sen sinulle, voitko avata kun en minä osaa"
Avaan puhelimen, laitan pin-koodin ja rouva pyytää minua etsimään numeroa puhelimesta. En kuitenkaan ala tonkimaan kenenkään puhelinta, enhän tiedä edes millä nimellä se on tallentanut sen numeronsa sinne, eikä tiedä hänkään. Sitten rouva löytääkin oman numeronsa dnan aloituspakkauksessa olleesta kortista ja saan ladattua hänelle 10 eurolla puheaikaa. "Siinä menee n. 5 minuuttia ja sitten siitä tulee tekstiviesti että lataus on tullut teille", totean hänelle. Tästä huolimatta rouva yrittää heti alkaa soittelemaan. Yrittää ja yrittää. Yrittää ja yrittää. Kesken toisen asiakkaan palvelun rouva tunkee tiskille ja valittaa, ettei se lataus ole nyt onnistunut. Sanon hänelle uudestaan, että siinä menee n. 5 minuuttia ennen kuin lataus on suoritettu. Tästä huolimatta rouva jatkaa yrittämistä.
Hetken päästä rouva kysyy, että miksei puhelin toimi vaikka kuinka yrittää soittaa. Totean taas siihen menevän n. 5 minuuttia. Hän odottaa ehkä neljännesminuutin ja kysyy: "pitäisikö tämän puhelimen olla auki, että se viesti tulee?" Sitten käymme taas hirveän rumban läpi, jotta saamme puhelimen takaisin auki. Huomaan puhelimessa olevan yhden lukemattoman viestin ja ajattelen sen olevan latausviesti (ehkä se olisikin tullut aiemmin).
"Voitko avata sen, kun en minä osaa..?"
Avaan viestin ja luen, se on latausviesti ja kerron siitä asiakkaalle. Asiakas yrittää heti soittaa siinä kuitenkin onnistumatta. Katson viestiä uudestaan, se on viikon takainen viesti ja kerron siitä asiakkaalle. Hän yrittää taas soittaa, eikä tietenkään saa puhelua yhdistymään mihinkään.
"Sinä olet rikkonut tämän minun puhelimen!"
"???? eihän siinä ole mitään vikaakaan..?"
"Sinä olet rikkonut tämän, tämä toimi hyvin ennen kuin sinä rupesit tätä räpläämään!"
"Toimiihan se vieläkin"
"Aina ennen on toiminut tämä minun puhelimen ja nyt sinä olet rikkonut tämän! Tämä on sinun vastuulla ja sinun pitää tämä asia hoitaa!"
"En minä ole tehnyt sille puhelimelle yhtään mitään. Minä vain katsoin sen tekstiviestin."
"Kyllä minä näin!! Sinä painelit vaikka mitä nappeja! Sinun pitää nyt tämä hoitaa, tämä on sinun vika!"
(tätä jatkuu hyvän aikaa)
"Jos se lataus ei toimi, niin silloin täytyy ottaa yhteyttä asiakaspalveluun, koska minä en enää pysty mitään sille tekemään. Mutta puhelintasi en ole rikkonut, katsoin vaan sen tekstiviestin."
Jätän rouvan meuhkaamaan itsekseen ja alan palvella muita asiakkaita, sillä rouva on aiheuttanut taakseen jo kivan pikku jonon. Heti ensimmäisen asiakkaan kohdalla, rouvan puhelin piippaa tekstiviestiä ja kaikesta päätellen lataus on onnistunut. Rouva ei edes vaivaudu sanomaan asiasta mitään.
----
Mies ostaa lehden jonka haluaa pieneen pussiin. Lehti on sen kokoinen etten saa sitä sellaisenaan pussiin ja kysyn saako lehteä rullata. "Ei mielellään." Totean sitten siihen, että ehkäpä hän itse saa sen siihen pussiin, koska minä en rullaamatta sitä sinne saa mahtumaan. Mies ottaa pussin ja lehden ja rullaa lehden pussiin. Vaihdan hieman huvittuneita katseita seuraavan asiakkaan kanssa ja mies lähtee. Kohta hän tulee takaisin ja on kuin onkin saanut sen lehden siihen pieneen pussiin jotenkin pujoteltuna ihan sellaisenaan, hän tulee luokseni kuin mieltään osoittaen: "Kyllä tämä tänne menee, kun vähän viitsii nähdä vaivaa!"
Minä ja se tiskillä ollut seuraava asiakas melkein repeämme nauramaan. Olisiko minun siis pitänyt käyttää monta minuuttia aikaa siihen, että saan arvon herran lehden sinne pikkupussiin sullottua?? Se kun ei ihan oikeasti mennyt ihan tuosta vaan, minä kokeilin.
Tuijotan vaan ja ihmettelen.. Tyydyn sanomaan, että "sinähän se minulle siinä huusit eikä toisinpäin", asiakas katsoo minua vihaisesti ja huutaa: "SINÄ SANOIT MINULLE "MITÄ", ET SINÄ VOI NIIN SANOA MINULLE!! SINUN PITÄÄ KUNNIOITTAA MINUA!" Yritän selittää, että kysyin ihan siitä syystä, etten kuullut mitä hän sanoi ensimmäisellä kerralla. Ei onnistu. Mies lähtee ulos saatanoiden kera, huudelleen huonoa palvelua.
----
Nainen joka on edellisellä kerralla raivostunut, kun häneltä on kysytty ottaako hän lottoonsa lisävoittoluokkia (tavallista lottoa piti saamansa, "eikö sitä voi ymmärtää, jäkäjäkä"), astuu ovesta sisään. Huudahdan: "HEI!", hän sanoo vasta kohdallani minulle "huomenta", nyökkään ja odotan että tämä kertoisi mitä on tullut hakemaan. No ei, vaan hän raivostuu minulle nyt siitä, etten sanonut hänelle huomenta. Puuh. Noh, sitten pääsemme ostostapahtumaan. "Euron rivi lottoo!" En voi uskoa korviani, tästähän viimeksi juuri taisteltiin? (Euron rivi lottoa = tavallinen rivi + lisävoittoluokat)
---
Nainen saapuu tiskille. "Haluaisin ladata puhelimeen lisää aikaa." Hänellä ei tosin ole tiedossa, että mikä liittymä hänellä on. Hän etsii ja etsii laukustaan ja viimein löytää dna:n kuoret. "Laitetaanko suoralataus vai haluatko lataussetelin?", kysyn ja vaan vastaukseksi tyhjän tuijotuksen. Selitän hänelle, mitä eroa näillä vaihtoehdoilla on ja päädymme suoralataukseen. Rouva ei kuitenkaan tiedä puhelinnumeroaan ja se ilmeisesti olisi hänen puhelimessaan. Pyydän häntä etsimään sen puhelimesta. "Etkö sinä voisi tehdä sitä..?" Hän antaa minulle puhelimen joka on kiinni (!).
"Tämä on kiinni..?"
"Voisitko avata sen?"
"No itse teidän pitää se avata, enhän minä tiedä teidän PIN-koodiakaan"
"Minä kerron sen sinulle, voitko avata kun en minä osaa"
Avaan puhelimen, laitan pin-koodin ja rouva pyytää minua etsimään numeroa puhelimesta. En kuitenkaan ala tonkimaan kenenkään puhelinta, enhän tiedä edes millä nimellä se on tallentanut sen numeronsa sinne, eikä tiedä hänkään. Sitten rouva löytääkin oman numeronsa dnan aloituspakkauksessa olleesta kortista ja saan ladattua hänelle 10 eurolla puheaikaa. "Siinä menee n. 5 minuuttia ja sitten siitä tulee tekstiviesti että lataus on tullut teille", totean hänelle. Tästä huolimatta rouva yrittää heti alkaa soittelemaan. Yrittää ja yrittää. Yrittää ja yrittää. Kesken toisen asiakkaan palvelun rouva tunkee tiskille ja valittaa, ettei se lataus ole nyt onnistunut. Sanon hänelle uudestaan, että siinä menee n. 5 minuuttia ennen kuin lataus on suoritettu. Tästä huolimatta rouva jatkaa yrittämistä.
Hetken päästä rouva kysyy, että miksei puhelin toimi vaikka kuinka yrittää soittaa. Totean taas siihen menevän n. 5 minuuttia. Hän odottaa ehkä neljännesminuutin ja kysyy: "pitäisikö tämän puhelimen olla auki, että se viesti tulee?" Sitten käymme taas hirveän rumban läpi, jotta saamme puhelimen takaisin auki. Huomaan puhelimessa olevan yhden lukemattoman viestin ja ajattelen sen olevan latausviesti (ehkä se olisikin tullut aiemmin).
"Voitko avata sen, kun en minä osaa..?"
Avaan viestin ja luen, se on latausviesti ja kerron siitä asiakkaalle. Asiakas yrittää heti soittaa siinä kuitenkin onnistumatta. Katson viestiä uudestaan, se on viikon takainen viesti ja kerron siitä asiakkaalle. Hän yrittää taas soittaa, eikä tietenkään saa puhelua yhdistymään mihinkään.
"Sinä olet rikkonut tämän minun puhelimen!"
"???? eihän siinä ole mitään vikaakaan..?"
"Sinä olet rikkonut tämän, tämä toimi hyvin ennen kuin sinä rupesit tätä räpläämään!"
"Toimiihan se vieläkin"
"Aina ennen on toiminut tämä minun puhelimen ja nyt sinä olet rikkonut tämän! Tämä on sinun vastuulla ja sinun pitää tämä asia hoitaa!"
"En minä ole tehnyt sille puhelimelle yhtään mitään. Minä vain katsoin sen tekstiviestin."
"Kyllä minä näin!! Sinä painelit vaikka mitä nappeja! Sinun pitää nyt tämä hoitaa, tämä on sinun vika!"
(tätä jatkuu hyvän aikaa)
"Jos se lataus ei toimi, niin silloin täytyy ottaa yhteyttä asiakaspalveluun, koska minä en enää pysty mitään sille tekemään. Mutta puhelintasi en ole rikkonut, katsoin vaan sen tekstiviestin."
Jätän rouvan meuhkaamaan itsekseen ja alan palvella muita asiakkaita, sillä rouva on aiheuttanut taakseen jo kivan pikku jonon. Heti ensimmäisen asiakkaan kohdalla, rouvan puhelin piippaa tekstiviestiä ja kaikesta päätellen lataus on onnistunut. Rouva ei edes vaivaudu sanomaan asiasta mitään.
----
Mies ostaa lehden jonka haluaa pieneen pussiin. Lehti on sen kokoinen etten saa sitä sellaisenaan pussiin ja kysyn saako lehteä rullata. "Ei mielellään." Totean sitten siihen, että ehkäpä hän itse saa sen siihen pussiin, koska minä en rullaamatta sitä sinne saa mahtumaan. Mies ottaa pussin ja lehden ja rullaa lehden pussiin. Vaihdan hieman huvittuneita katseita seuraavan asiakkaan kanssa ja mies lähtee. Kohta hän tulee takaisin ja on kuin onkin saanut sen lehden siihen pieneen pussiin jotenkin pujoteltuna ihan sellaisenaan, hän tulee luokseni kuin mieltään osoittaen: "Kyllä tämä tänne menee, kun vähän viitsii nähdä vaivaa!"
Minä ja se tiskillä ollut seuraava asiakas melkein repeämme nauramaan. Olisiko minun siis pitänyt käyttää monta minuuttia aikaa siihen, että saan arvon herran lehden sinne pikkupussiin sullottua?? Se kun ei ihan oikeasti mennyt ihan tuosta vaan, minä kokeilin.
keskiviikko 17. elokuuta 2011
Peitto korviin ja nähdään ens viikolla..?
No niin! Tämä viikko on sitten täysin tuhoontuomittu näköjään! En kerennyt palautua ilmeisesti kunnolla sunnuntain juoksusta, totesin tiistaina kun tökki niin pirusti kevyt hölkkäily. Ei tuntunut mitenkään hyvältä, joten suosiolla jätin lenkin juoksuosuuden 35 minuutin pituiseksi. Mutta ei hätää: tämähän pystyi vielä huononemaan entisestään :D Nimittäin tänään aamutreenit meni ihan penkin alle. Joku penikkatauti kolkuttelee ovella ja ottelusilmäkin jäi narikkaan. Pistaria tuli sen verran ohimoon, että olisi voinut kuvitella minun tekevän väistöjä ensimmäistä kertaa elämässä. Voi helvetin helvetti. Ja huomenna oli tarkoitus tehdä kahden treenin päivä. Nyt jos olisi fiksu, pitäisi huomisen LEPOA, eikä ajattelisi kropan "vertyvän" jos "vähän" käy huhkimassa.
Ärsyttää.
Onneksi sentään nenä on parantunut ammattinyrkkeilijäpojan perjantaisen käsittelyn jäljiltä.
Ärsyttää.
Onneksi sentään nenä on parantunut ammattinyrkkeilijäpojan perjantaisen käsittelyn jäljiltä.
sunnuntai 14. elokuuta 2011
Changes
Tämä viikko oli ensimmäinen kokonainen viikko, jona olen noudattanut treeniohjelmaa (syyskauden sellaista). Päätin aloittaa mahdollisimman kevyellä variaatiolla, ettei kroppa joudu heti kauden alussa shokkitilaan ja pidin tällä viikolla kaksi lepopäivää. Treeniin sain aikaa kulumaan 7 tuntia. Todennäköisesti vedän ensi viikollakin vielä viiden päivän treeniviikkoa, koska olen nössö. ;)
Kävin tänään juoksemassa vähän yli tunnin lenkin pienellä intervalliharjoituksella ja sain etureiteni hienosti jumiin: en meinannut jaksaa polkea pyörällä töihin sen jälkeen. Onneksi töissä sain vähän venyteltyä kinttujani ja paluumatkalla ei ollut enää mitään ongelmia, eikä reidet tunnu yhtään kipeiltäkään.
Tämän vuoden puolella olen oppinut pitämään juoksemisesta. Aina ennen juokseminen on ollut välttämätön paha ja olen saanut houkutella itseäni jokaiselle lenkille. Monesti harjoitusohjelmaan kuuluva lenkki on myös korvattu lajitreenillä, koska se on tuntunut mielekkäämmältä. Mutta nyt ei ole enää ollut sitä ongelmaa, vaan olen lähtenyt juoksemaan hyvällä fiiliksellä. Ehkä se on tottumuskysymys tai ehkä olen vaan tsempannut itseäni tähän tarpeeksi. Tämä mielenmuutos voi toki myös johtua siitä, että juoksukunto on parantunut huomattavasti, eikä juokseminen tunnu niin raskaalta kuin ennen. Minulle ei tule enää sitä luovutusmielialaa 12 minuutin kohdalla, niin kuin on aina ennen tapahtunut.
Tämän vuoden puolella on tapahtunut muitakin muutoksia ihan huomaamatta, nimittäin ruokavaliossa. Olen vähentänyt kahvin juomista ja melkeinpä kokonaan korvannut sen teellä. Ennen tuli juotua helposti 5-7 kuppia kahvia päivässä ja nyt juon maksimissaan pari pientä kupillista viikossa. Olen myös vähentänyt punaisen lihan syöntiä, eikä välttämättä kuulu edes joka viikko ostoslistalle. Lisäksi suomen suosituin leipä on jäänyt kaupan hyllylle ja olen siirtynyt kokonaan 100% ruisleivän syöjäksi. Toiveissa on ollut myös löytää jotain millä korvata valion vähäkalorinen mehukeitto, jota tulee laitettua maitorahkaan. Mehukeittohan on sokeriton, mutta ne lisäaineet arveluttavat. Mitä siis tilalle?
Ruokavaliosta puheenollen, tämä viikko on vedetty kevennetyllä versiolla kesän syöminkeihin verrattuna ja hyvin on mennyt! Olin varma, että minulla olisi koko ajan nälkä kun teen paluuta normaaliannoskokoihin ja rytmiin, mutta hyvällä fiiliksellä ollaan menty ja helppoa on ollut. Kevyempi olo on ollut heti ensimmäisestä päivästä lähtien. En vaan jaksa ymmärtää, että miksi ne annoskoot suurenevat kesän aikana, kun ei kuitenkaan oikeasti tarvitse niin paljoa syödä... Hullun hommaa.
Töiden suhteen koko viikko on ollut hel-ve-til-li-nen ja mollin sivuilla on vierailtu ahkerasti. Toivottavasti ensi viikolla aurinko paistaisi risukasaankin ja tuo ylimääräinen elin lähtisi otsasta.
Muutosten kunniaksi teinivuosieni suurin rakkaus:
Kävin tänään juoksemassa vähän yli tunnin lenkin pienellä intervalliharjoituksella ja sain etureiteni hienosti jumiin: en meinannut jaksaa polkea pyörällä töihin sen jälkeen. Onneksi töissä sain vähän venyteltyä kinttujani ja paluumatkalla ei ollut enää mitään ongelmia, eikä reidet tunnu yhtään kipeiltäkään.
Tämän vuoden puolella olen oppinut pitämään juoksemisesta. Aina ennen juokseminen on ollut välttämätön paha ja olen saanut houkutella itseäni jokaiselle lenkille. Monesti harjoitusohjelmaan kuuluva lenkki on myös korvattu lajitreenillä, koska se on tuntunut mielekkäämmältä. Mutta nyt ei ole enää ollut sitä ongelmaa, vaan olen lähtenyt juoksemaan hyvällä fiiliksellä. Ehkä se on tottumuskysymys tai ehkä olen vaan tsempannut itseäni tähän tarpeeksi. Tämä mielenmuutos voi toki myös johtua siitä, että juoksukunto on parantunut huomattavasti, eikä juokseminen tunnu niin raskaalta kuin ennen. Minulle ei tule enää sitä luovutusmielialaa 12 minuutin kohdalla, niin kuin on aina ennen tapahtunut.
Tämän vuoden puolella on tapahtunut muitakin muutoksia ihan huomaamatta, nimittäin ruokavaliossa. Olen vähentänyt kahvin juomista ja melkeinpä kokonaan korvannut sen teellä. Ennen tuli juotua helposti 5-7 kuppia kahvia päivässä ja nyt juon maksimissaan pari pientä kupillista viikossa. Olen myös vähentänyt punaisen lihan syöntiä, eikä välttämättä kuulu edes joka viikko ostoslistalle. Lisäksi suomen suosituin leipä on jäänyt kaupan hyllylle ja olen siirtynyt kokonaan 100% ruisleivän syöjäksi. Toiveissa on ollut myös löytää jotain millä korvata valion vähäkalorinen mehukeitto, jota tulee laitettua maitorahkaan. Mehukeittohan on sokeriton, mutta ne lisäaineet arveluttavat. Mitä siis tilalle?
Ruokavaliosta puheenollen, tämä viikko on vedetty kevennetyllä versiolla kesän syöminkeihin verrattuna ja hyvin on mennyt! Olin varma, että minulla olisi koko ajan nälkä kun teen paluuta normaaliannoskokoihin ja rytmiin, mutta hyvällä fiiliksellä ollaan menty ja helppoa on ollut. Kevyempi olo on ollut heti ensimmäisestä päivästä lähtien. En vaan jaksa ymmärtää, että miksi ne annoskoot suurenevat kesän aikana, kun ei kuitenkaan oikeasti tarvitse niin paljoa syödä... Hullun hommaa.
Töiden suhteen koko viikko on ollut hel-ve-til-li-nen ja mollin sivuilla on vierailtu ahkerasti. Toivottavasti ensi viikolla aurinko paistaisi risukasaankin ja tuo ylimääräinen elin lähtisi otsasta.
Muutosten kunniaksi teinivuosieni suurin rakkaus:
maanantai 8. elokuuta 2011
I choose to hate
"Hei!"
"Mmmhh. Vitosella viking lottoa."
"Laitetaanko siihen lisävoittoluokkia tai jokeria?"
"Tavallisia rivejä!"
"Ahaa, no 8 riviä maksaisi 4,80e laitetaanko semmonen?"
"Minä en ymmärrä tästä yhtään mitään."
"Niin, että jos laitetaan 8 riviä tähän, niin se maksaa 4,80. Onko se ok?"
"Minä haluan viisi riviä viking lottoa!!!!"
"Ahaa, anteeksi. Luulin että halusit viidellä eurolla"
"No niin niin, viidellä eurolla! On tämä kumma! Viisi riviä!"
"Viisi riviä maksaa kolme euroa, otatko sen?"
"No joo joo! Minua kyllä niin raivostuttaa että kysellään otatko sitä ja tätä tähän.. Kun ei halua muuta kuin tavalliset rivit, niin pitää saada pelkät tavalliset rivit, eikä mitään muuta!"
---
"Päivää!"
"Vino keno!"
"Selvennätkö vähän..?"
"Semmonen vino keno! Onko sulla semmosta?"
"Tarkoitatko jotain porukkapeliä?"
"No en, ota sieltä koneelta!"
"Täyskeno..?"
"No semmonen..!"
"Milläs panoksella laitetaan?"
"Eikö sulla ole valmiina?"
"Niin porukkapeliäkö tarkoitat?"
"Ei kun onko sulla valmiina siinä niitä? On tämä vaikeeta..."
"Minäpä teen tuohon täyskenoporukan, jako viiteen, sille jää hintaa 2e... *näpynäpy* käykö tällainen..?"
"No just tällainen."
--
Laitan lehtiä hyllyyn, toinen myyjä on kassalla. Asiakas tulee kympin setelin kanssa ja ojentaa sen minulle: "Annatko tuolla kolikoita?"
:DDDDD Luuletko perkele, että kannan kassaa mukana missä ikinä liikunkin?
---
Röökinmyynti on muuten yksi asia, mikä on välillä helkkarin vaikeaa, varsinkin, kun en ole vielä oppinut lukemaan ajatuksia. En mm. vieläkään tiedä, mitä tarkoitetaan kun minulle huudetaan: "RÖÖKIÄ!!" :D Minua myös katsotaan pahasti, kun esim. "chesterfield"-komennolla ei vielä tapahdu mitään, vaan kysyn vielä väriä. "No, sininen TIETYSTI". Oma lajinsa on myös tietää, mitä tarkoittaa sana toppa, sillä eri henkilöiden kohdalla se tarkoittaa eri asiaa. Kun, sanotaan vaikka, joukko A käyttää sanaa toppa, se tarkoittaa sitä pussissa olevaa kareksia mistä saa itse kiepata omat savukkeensa, kun taas joukko B käyttää sanaa toppa, se tarkoittaa sitä askia, valmistupakkaa. Ja auta armias kun veikkaat väärin, että kumpaan joukkoon asiakas kuuluu; taas olen tietämätön idiootti. Mutta hei, mähän olen vain myyjä. Se on minun osani tässä maailmassa.
Ja kyllä, tänään oli taas niitä päiviä kun olisi tehnyt mieli ottaa useampaakin asiakasta niskan takaa kiinni ja hakata päätä lattiaan. FU aamuvuoroviikko.
P.S. Takareidet ja perse niin jumissa eilisistä etunojahypyistä (ja/tai potkimisista), että ei meinaa päästä kyykkyyn. Tervetuloa kova treenikausi! :D <3
"Mmmhh. Vitosella viking lottoa."
"Laitetaanko siihen lisävoittoluokkia tai jokeria?"
"Tavallisia rivejä!"
"Ahaa, no 8 riviä maksaisi 4,80e laitetaanko semmonen?"
"Minä en ymmärrä tästä yhtään mitään."
"Niin, että jos laitetaan 8 riviä tähän, niin se maksaa 4,80. Onko se ok?"
"Minä haluan viisi riviä viking lottoa!!!!"
"Ahaa, anteeksi. Luulin että halusit viidellä eurolla"
"No niin niin, viidellä eurolla! On tämä kumma! Viisi riviä!"
"Viisi riviä maksaa kolme euroa, otatko sen?"
"No joo joo! Minua kyllä niin raivostuttaa että kysellään otatko sitä ja tätä tähän.. Kun ei halua muuta kuin tavalliset rivit, niin pitää saada pelkät tavalliset rivit, eikä mitään muuta!"
---
"Päivää!"
"Vino keno!"
"Selvennätkö vähän..?"
"Semmonen vino keno! Onko sulla semmosta?"
"Tarkoitatko jotain porukkapeliä?"
"No en, ota sieltä koneelta!"
"Täyskeno..?"
"No semmonen..!"
"Milläs panoksella laitetaan?"
"Eikö sulla ole valmiina?"
"Niin porukkapeliäkö tarkoitat?"
"Ei kun onko sulla valmiina siinä niitä? On tämä vaikeeta..."
"Minäpä teen tuohon täyskenoporukan, jako viiteen, sille jää hintaa 2e... *näpynäpy* käykö tällainen..?"
"No just tällainen."
--
Laitan lehtiä hyllyyn, toinen myyjä on kassalla. Asiakas tulee kympin setelin kanssa ja ojentaa sen minulle: "Annatko tuolla kolikoita?"
:DDDDD Luuletko perkele, että kannan kassaa mukana missä ikinä liikunkin?
---
Röökinmyynti on muuten yksi asia, mikä on välillä helkkarin vaikeaa, varsinkin, kun en ole vielä oppinut lukemaan ajatuksia. En mm. vieläkään tiedä, mitä tarkoitetaan kun minulle huudetaan: "RÖÖKIÄ!!" :D Minua myös katsotaan pahasti, kun esim. "chesterfield"-komennolla ei vielä tapahdu mitään, vaan kysyn vielä väriä. "No, sininen TIETYSTI". Oma lajinsa on myös tietää, mitä tarkoittaa sana toppa, sillä eri henkilöiden kohdalla se tarkoittaa eri asiaa. Kun, sanotaan vaikka, joukko A käyttää sanaa toppa, se tarkoittaa sitä pussissa olevaa kareksia mistä saa itse kiepata omat savukkeensa, kun taas joukko B käyttää sanaa toppa, se tarkoittaa sitä askia, valmistupakkaa. Ja auta armias kun veikkaat väärin, että kumpaan joukkoon asiakas kuuluu; taas olen tietämätön idiootti. Mutta hei, mähän olen vain myyjä. Se on minun osani tässä maailmassa.
 |
| zgeek.com |
P.S. Takareidet ja perse niin jumissa eilisistä etunojahypyistä (ja/tai potkimisista), että ei meinaa päästä kyykkyyn. Tervetuloa kova treenikausi! :D <3
sunnuntai 7. elokuuta 2011
Kesä on ohi - seuraavaksi rasvaimuun..?
Koska kesäkausi on treenien osalta kuitattu, teen vähän yhteenvetoa. Yleisesti ottaen täytyy sanoa, että tämä kesä on mennyt paremmin kuin moni muu, kun edellisiä vuosia muistelee. Olen treenannut joka viikko, en ole lusmunnut kuulatreenistä, enkä ole ollut hunningolla (ainakaan kovin pahasti). Koko kesänä (toukokuusta heinäkuuhun) olen ollut ryyppäämässäkin vain 5 kertaa. Tätä voikin verrata helposti viime kesään, jolloin nappasin tuon saman luvun jo yhdessä kuukaudessa. Piti olla villi ja vapaa ja tehdä kaikkea mitä kisakaudella ei voi tehdä. Nyt minusta onkin jo tullut vanha ja raihnainen ja "alkoholin huuruiset bileet eivät kiinnosta"* (*suora lainaus minusta kirjoitetusta lehtijutusta minun ollessani 17-vuotias). I feel like seventeen again!
Vähäisestä alkoholin käytöstä huolimatta, kiloja on tullut ihan entiseen malliin, joten älytön tappelu niitä vastaan pitäisi olla jo käynnissä. U know me: "mañana mañana". Tein tänään kahden tunnin treenin, jonka aloitin hyppimällä narua puoli tuntia: tätä pidän taisteluhuutona kesäkiloja vastaan. Täytyy sanoa, että oli muuten hyvä treenailla poikien kanssa ja tuli tehtyä aika kova setti. Hyvältä tuntuu!
Laskeskelin kesän treenikertoja yhteen ja keskimäärin 3,3 treeniä viikkoon tuli tehtyä. Paremmin kuin hyvin, sillä vastoin aikaisempaa käsitystä, tarkoitus oli tehdä max. 3 treeniä/vko. Kestoa treeneille tuli keskimäärin 4,37h/vko. Ei siis mitään tappotahtia ja kerkesi hyvin hengähtää. Nyt voi taas alkaa asumaan salilla ja unohtaa nämä lööbailut.
Mites teidän kesätreenit meni?
Vähäisestä alkoholin käytöstä huolimatta, kiloja on tullut ihan entiseen malliin, joten älytön tappelu niitä vastaan pitäisi olla jo käynnissä. U know me: "mañana mañana". Tein tänään kahden tunnin treenin, jonka aloitin hyppimällä narua puoli tuntia: tätä pidän taisteluhuutona kesäkiloja vastaan. Täytyy sanoa, että oli muuten hyvä treenailla poikien kanssa ja tuli tehtyä aika kova setti. Hyvältä tuntuu!
Laskeskelin kesän treenikertoja yhteen ja keskimäärin 3,3 treeniä viikkoon tuli tehtyä. Paremmin kuin hyvin, sillä vastoin aikaisempaa käsitystä, tarkoitus oli tehdä max. 3 treeniä/vko. Kestoa treeneille tuli keskimäärin 4,37h/vko. Ei siis mitään tappotahtia ja kerkesi hyvin hengähtää. Nyt voi taas alkaa asumaan salilla ja unohtaa nämä lööbailut.
Mites teidän kesätreenit meni?
torstai 4. elokuuta 2011
Terrrkkuja Tamperrreeelta!
Tänään aamulla, kun en saanut enää unta, päätin 25min varoitusajalla lähteä junalla Tampereelle. Ihan hieno idea. Tampere on kiva kesäkaupunki (talvesta en osaa sanoa, koska en kai ole koskaan eksynyt talvella kyseiseen kaupunkiin). Yritin kovasti etsiä itselleni mekkoa häihin, mutta valitettavasti en sitä löytänyt. Kaikkea muuta kivaa kyllä löytyi ja pakkohan ne oli kaupoista mukaan ottaa. Ihania uusia vaatteita! Toivottavasti Nellyn tilaus kerkeää tänne ennen viikonloppua, otherwise I'm screwed.
Nauratti ihan, kun mietin päivän ruokavaliota ja päätöksiä ruotuun palaamisesta: söin aamulla puoli kahdeksan aikaan maitorahkaa, seuraavan kerran kahdelta join kahvia, kolmelta lisää kahvia ja MUNKKI, puoli viiden aikaan vetäisin kesän ensimmäisen ja viimeisen pehmiksen, kuuden aikoja nappasin kaupasta välipalajuoman (kuitua ja hedelmää, blahblah). Tosi terveellistä, hei! Tästä voisi melkein esimerkillisen ruokapäiväkirjan kehitellä ;) Palkitsin itseni vielä salaatilla (ja leffalla) kymmeneltä.
Tämän päiväinen reissu herätti siinäkin mielessä vähän huvittuneisuutta omassa mielessä, koska tajusin vasta junan saavuttua Tampereelle, etten ole koskaan edes mennyt junalla sinne. Ei siis ollut minkäänlaista tietoa, että mihin kohtaan kaupunkia edes aion saapua. Onneksi kaupunki on kuin suunniteltu tällaiselle seikkailijatytölle, ei tarvitse osata muuta kuin kävellä suoraan. Eikä sitä olla Lontooseenkaan eksytty, niin miksipä Manseen?
Kävin testaamassa myös Pyynikin näkötornin munkit, joita on niin paljon kehuttu. Mielestäni ihan tavalliselta munkilta maistui, but I'm no expert. Matkalla näkötornille lähinnä kiinnitin huomiota siihen, että jengihän lenkkeilee tuolla ihan pirusti! Hyvät on maastot. Sinne vaan juoksentelemaan! Joku dude myös juoksenteli ylös-alas sitä mäkeä ja mä mietin, etten koskaan jaksaisi samaa tahtia.
Mä oon pienestä pitäen aina miettinyt, että Tampereella ois kiva asua ja ei se pahalta näytä vieläkään. Tosin pikkutyttönä yks syistä (ja ehkä ainoa) oli se, että siellä on Särkänniemi. Mä olin niin kateellinen, että jotkut olivat etuoikeutettuja asumaan TAMPEREELLA, eli pystyivät käymään Särkänniemessä ihan milloin tahansa. Kuinka epäreilua! Enää mä en asuisi siellä ainoastaan huvipuiston takia vaan ehkäpä enemmänkin sen fiiliksen. Vai onko se fiilis sittenkin vain sitä, että on ihana päästä pois omista ympyröistä..? Tuntui nimittäin, että olisin päässyt lomalle ;)
Elokuun lomamatka Tre:
+ aurinkoinen sää
+ kivoja vaatteita löytyi
+ hyötyliikuntaa
+ vr ei ollut kuin pari minuuttia myöhässä aikataulusta
+ kerkesin ruskettua (ei siis tarvii ees yrittää ottaa enää aurinkoa)
+ lomafiilistä edes päiväksi
+ aikaa lukea kirja
- ei mekkoa vieläkään
- itkevät ja huutavat lapset junassa
- puhelimessa kovaan ääneen puhuvat ihmiset junassa
- epäterveellinen ruokavalio
Morjens!
 |
| matkaseura |
Nauratti ihan, kun mietin päivän ruokavaliota ja päätöksiä ruotuun palaamisesta: söin aamulla puoli kahdeksan aikaan maitorahkaa, seuraavan kerran kahdelta join kahvia, kolmelta lisää kahvia ja MUNKKI, puoli viiden aikaan vetäisin kesän ensimmäisen ja viimeisen pehmiksen, kuuden aikoja nappasin kaupasta välipalajuoman (kuitua ja hedelmää, blahblah). Tosi terveellistä, hei! Tästä voisi melkein esimerkillisen ruokapäiväkirjan kehitellä ;) Palkitsin itseni vielä salaatilla (ja leffalla) kymmeneltä.
Tämän päiväinen reissu herätti siinäkin mielessä vähän huvittuneisuutta omassa mielessä, koska tajusin vasta junan saavuttua Tampereelle, etten ole koskaan edes mennyt junalla sinne. Ei siis ollut minkäänlaista tietoa, että mihin kohtaan kaupunkia edes aion saapua. Onneksi kaupunki on kuin suunniteltu tällaiselle seikkailijatytölle, ei tarvitse osata muuta kuin kävellä suoraan. Eikä sitä olla Lontooseenkaan eksytty, niin miksipä Manseen?
Kävin testaamassa myös Pyynikin näkötornin munkit, joita on niin paljon kehuttu. Mielestäni ihan tavalliselta munkilta maistui, but I'm no expert. Matkalla näkötornille lähinnä kiinnitin huomiota siihen, että jengihän lenkkeilee tuolla ihan pirusti! Hyvät on maastot. Sinne vaan juoksentelemaan! Joku dude myös juoksenteli ylös-alas sitä mäkeä ja mä mietin, etten koskaan jaksaisi samaa tahtia.
 |
| Porrasjuoksutreeniä? |
Elokuun lomamatka Tre:
+ aurinkoinen sää
+ kivoja vaatteita löytyi
+ hyötyliikuntaa
+ vr ei ollut kuin pari minuuttia myöhässä aikataulusta
+ kerkesin ruskettua (ei siis tarvii ees yrittää ottaa enää aurinkoa)
+ lomafiilistä edes päiväksi
+ aikaa lukea kirja
- ei mekkoa vieläkään
- itkevät ja huutavat lapset junassa
- puhelimessa kovaan ääneen puhuvat ihmiset junassa
- epäterveellinen ruokavalio
Morjens!
maanantai 1. elokuuta 2011
The End
Niin vaan lopahti työsoppari tänään. Työt toki jatkuvat, eikä lomaa ole vieläkään tiedossa, mutta ainakin sijainti muuttuu paremmaksi. Ihan positiivista, että töihin pääsee 15 minuutissa pyörällä! Koska koko elokuukin on tyrkätty täyteen vuoroja, saa loma siirtyä syyskuulle, jos sitä edes silloin pääsisi pitämään. Toivossa on hyvä elää, niin olen kuullut sanottavan.
Tämän päiväisen sekopäätyövuoron jälkeen kyllä tekisi kovasti mieli lomailla. Sairas kiire koko päivän ja sata ja yksidalmatialaista asiaa hoidettavana. Kuka keksi inventoinnin? Mii nou laik. Ai kun pääsisin jonnekin lomalle, missä ei tarvitsisi tehdä mitään, saisi vaan olla.. Haaveilen hiekkarannasta, rauhallisuudesta, kiireettömyydestä, omasta ajasta ja rentoutumisesta. Olisiko väärin lähteä jonnekin ja maata hotellin uima-altaalla kokonainen viikko? Missähän olisi syyskuussa vielä lämmintä..?
Tämän viikon liikunnat näytti tältä:
tiistai: kevyt lenkki 40min + lihaskunto 20min
keskiviikko: lajitreeni 1h 35min
torstai: lajitreeni 1h 45min
Soiteltiin valmentajan kanssa ja olin näköjään sitten koko kesän soveltanut ohjelmaa, sillä minun oli kuulemma pitänyt tehdä vain max. 3 treeniä viikkoon. No höh. Nyt on muuten kesäkausi taputeltu. Tästä eteenpäin en aio pitää täällä "viikon liikunnat"-osiota, koska en tarvitse enää tsemppausta kun kisakautta aletaan pistämään vireille; tästä eteenpäin pitäisi mennä ihan rutiinilla.
Tänään joku huvittava ulkomaalainen mies kävi ostelemassa arpoja ja palautti ne raaputettuaan aina tiskille: "win or no win?" Ilmeisesti ei mennyt ihan perille, että mitä niistä yritettiin raaputtaa, mutta kivaa näytti olevan. "I win everything!"
Tämän päiväisen sekopäätyövuoron jälkeen kyllä tekisi kovasti mieli lomailla. Sairas kiire koko päivän ja sata ja yksi
Tämän viikon liikunnat näytti tältä:
tiistai: kevyt lenkki 40min + lihaskunto 20min
keskiviikko: lajitreeni 1h 35min
torstai: lajitreeni 1h 45min
Soiteltiin valmentajan kanssa ja olin näköjään sitten koko kesän soveltanut ohjelmaa, sillä minun oli kuulemma pitänyt tehdä vain max. 3 treeniä viikkoon. No höh. Nyt on muuten kesäkausi taputeltu. Tästä eteenpäin en aio pitää täällä "viikon liikunnat"-osiota, koska en tarvitse enää tsemppausta kun kisakautta aletaan pistämään vireille; tästä eteenpäin pitäisi mennä ihan rutiinilla.
Tänään joku huvittava ulkomaalainen mies kävi ostelemassa arpoja ja palautti ne raaputettuaan aina tiskille: "win or no win?" Ilmeisesti ei mennyt ihan perille, että mitä niistä yritettiin raaputtaa, mutta kivaa näytti olevan. "I win everything!"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)