Klada vappen till alla!

Jag ska dricka bara vatten hela natten (och dagen också). Ei edes harmita, etten pääse juhlimaan vappua, ei oikeastaan edes kiinnosta. Siltikin vappu on aina ollut minun lemppari näistä "pakollisista juomispäivistä". Nyt sääkin on niin huono, ettei ole minkäänlaista mielenkiintoa esim. lähteä notkumaan mihinkään ulos, mikä siis mielestäni on aina ollut parasta vapussa; vetää pussisiideriä auringonpaisteessa kavereiden kesken. Ja ilman stressiä siis. Skippaan aina jonkun juhannuksen vietonkin ihan vain siitä syystä, että minua ärsyttää, kun jengi alkaa stressata kun ei ole mitään suunnitelmia. "SIIS APUA MITÄ MÄ TEEN JUSSINA?!?!?!" :D Ihan kuin sekin nyt olisi niin pirun tärkeää, että mitä teet juuri sinä päivänä. Päivä muiden joukossa. Voi sitä viinaa kaataa kurkusta alas ihan minä muunakin päivänä, jos niin haluaa tehdä. (Onko tää taas joku ilopilleripostaus..?)

Viime päivinä oon jonkin verran stressannut tota painoa, joka ei ole liikahtanut mihinkään suuntaan.. Mutta TÄNÄÄN! Kivi tipahti sydämeltä (siitä ne kilot varmaan hävisikin) kun vaaka näytti paljon paljon vähemmän ja painonpudotus ei tuntunutkaan enää niin toivottomalta ajatukselta. Kroppa on siis kerännyt nesteitä ihan kiitettävästi... Terkkuja vaan sekaisin olevalle hormonitoiminnalle! (suosittelen paskoja e-pillereitä kaikille)

Joka kerta, kun painonpudotus on ajankohtainen (tai isompi sellainen), pieni syömishäiriöinen tyttö alkaa kolkutella takaraivossa. Ymmärrän täysin joidenkin anorektikkojen iloa siitä, miten he "hallitsevat nälkää", se oikeasti tuntuu aika hyvältä. Se tunne, kun ei ole nälkä.. Vaikka oikeasti olisi aika jo syödä, mutta ei vaan enää tunne sitä nälkää. Ja ymmärrän myös sitä paskaa fiilistä mikä siitä tulee, kun sitten syökin (ei edes ollut nälkä..?!). Ja siitä seuraavaa pelkoa lihomisesta... Käyn nämä fiilikset joka kerta läpi ja joka kerta pelkään nappaavani jonkinlaisen syömishäriön. Onnekseni minulla ei ole minkäänlaista halua olla anorektisen laiha ja ymmärrän syödä muutaman tunnin välein (syön melkein kellontarkasti), jotta aineenvaihdunta pysyy kohdillaan ja ymmärrän myös sen että urheilijan on pakko syödä jos meinaa jaksaa ja jos meinaa palautua ja kehittyä.

Nappasin tänään paskan fiiliksen HEDELMIEN syönnistä, että voi hyvää päivää. Pakkomielteistä vaakaruljanssia en ole vielä aloittanut (sekin aika vielä varmaan koittaa ennen kisoja).

Eilinen päivä alkoi todella lupaavasti, sillä aloitin päiväni aamuisilla nyrkkeilytreeneillä osaavan valmentajan komennuksessa. Kunto kesti todella hyvin sparria ja treeni kulki todella hyvin, mitä nyt taka- ja etureisi meinasi vähän kramppailla, mutta sitä ei lasketa tähän ollenkaan. ;) Rytmi oli todella hyvä, kädet toimivat paremmin kuin koskaan ja kyllä vaan kelpasi treenailla. Treenien jälkeen kävin hengähtämässä kotona ja vähän SYÖMÄSSÄ (heheh..) ja sitten pääsinkin jo hierojalle runnottavaksi. Siellä ilmeni sekä huonoa ja hyvää: oikeapuoli oli normaalia huomattavasti rennommassa kunnossa, kun taas vasen oli normaalia enemmän jumissa. Aika jännä, sillä en ole huomannut tuota jumia nyt käsien toiminnan osalta treeneissä lainkaan. Riittää siis, että oikea puoli kropasta toimii ;)

Eilinen työpäivä oli tavallista rankempi, ihan jo siitä syystä, että olin ihan puhki noista aamun treeneistä ja siitä lihashuoltosessiosta. Olisin voinut maksaa mitä vaan, että olisin saanut jäädä kotiin nukkumaan. Lisäksi kaikki asiakkaat olivat kuin talviunilta herätettyjä karhuja, äkäisiä kuin mitkä. Niinpä sain sitten asiakkaakseni jonkun maailman äkäisimmän miehen, joka käskytti kipakasti jo ovesta tullessaan. Hänestä huomasi kilometrien päähän, ettei päivä ole oikein sujunut. Auta armias kun tämän veikkauspisteen onlinekone ei suostunut antamaan hänelle loton edellisiä tuloksia, voi sitä huudon ja valituksen määrää. Ja tietysti PALVELUSSA oli se vika - missäpä muussakaan? Seuraava huudon aihe oli se, kun hänen korttinsa ei toiminut (mikä tietysti oli minun vika). Yleensä (n.99,9% kerroista) kun kone sanoo, että "ei myyntilupaa", se tarkoittaa sitä, että tilillä ei ole katetta. Joskus harvoin se saattaa johtua yhteysviasta, mutta hyvin hyvin harvoin, sillä yhteysvian aikaan siihen tulee jotain aivan muuta. Oli miten oli, en asiaan voi mitenkään vaikuttaa. Olin kuitenkin huono asiakaspalvelija, kun juoksutin häntä automaatille.

Loppujen lopuksi sain kuulla, kun minut haukuttiin maanrakoon ja olin paska ihminen jne. Hän totesi, että on monta vuotta ollut asiakaspalvelussa ja että on todella huonoa palvelua, kun koneet eivät toimi. Tämä kaikki huudon ja haukkumisten kera. "MINÄ OLEN OLLUT MONTA VUOTTA ASIAKASPALVELUSSA!!!!" Totesin vaan, että "niinpä minäkin". Se laskettiin ylimielisyydeksi ja asiakkaan huonoksi kohteluksi. "MINÄ OLEN TEHNYT TÄTÄ KUN SINÄ OLET OLLUT HIEKKALAATIKOLLA PERKELEEN PENTU!" :D "Hyvin mahdollista." Kun en suostunut kertomaan hänelle ikääni, hän halusi pomoni yhteystiedot sekä nimeni, jotta voi hommata minulle potkut. "SINÄ OOT KUULE KOHTA ENTINEN MYYJÄ!!!" - - "MITÄÄN TIETÄMÄTÖN PIKKULIKKA!!" Tämän huudon lomassa hänen onnistui antaa minulle kuitenkin pitkävetokupongit, joista olin odottanut maksua. Rahastin pelit ja sitten se huuto alkoikin siitä, että pimitän häneltä niitä yhteystietoja. Puuh. Ja vielä olisi pitänyt saada kenoa pelata. Totesin tälle herrasmiehelle ykskantaan, että jos hän ei osaa käyttäytyä minua kohtaan asiallisesti, hän voi mennä tekemään näitä kuponkejaan jonnekin muualle sillä minun työnkuvaani ei kuulu haukkumisten ja huutamisen kuunteleminen. No, eipä se huutaminen siihenkään loppunut ei.

Aivan järkyttävä ihminen. Tuon kohtaamisen jälkeen mietin, etten todellakaan kuulu tälle alalle, enkä joskus tulevaisuudessa halua olla lähelläkään asiakaspalvelutilanteita. En ymmärrä, miten kenellekään tulee mieleen purkaa paskaa fiilistään tuntemattomaan ihmiseen.. En minä ainakaan kehtaisi, vähänkö noloa.

Ottaisitte mussukat vähän rennommin, niin ei sydäri yllätä.

Postilla taas eräs toinen mies raivostui minulle, kun en voinut luovuttaa hänelle erästä lähetystä (tarvittiin henkilöllisyystodistus). Se oli SYRJINTÄÄ häntä kohtaan, koska hän oli ulkomaalainen. Niinpä. Kerroin hänelle, että hän voi tehdä valtakirjan jollekin toiselle, jolla ne viralliset paperit on ja asia on sillä selvä. Eräs toinen asiakas pyysi, että tämä kyseinen raivopää kirjoittaisi valtakirjan hänelle ja tämä raivopää saisi lähetyksensä heti. Ei kelvannut, sillä tämä on niin törkeää syrjintää häntä kohtaan ja "tämä asia pitää viedä eteenpäin". Okkemo. Hei beibet, mä rakastan teitä!! (sarcasm, anyone?)

Mutta ajatelkaamme positiivisesti: tästä 9 päivän työputkesta on jäljellä enää huominen ja sitten minulla on vapaapäivä! Oi maanantai, oi kumpa olisit jo täällä.. Olen kaivannut sinua niin. <3

ILOISTA VAPPUA KAIKILLE!

Höpöhöpö

päivän ostokset

Kova treeni yhdistettynä ruokavalion kiristelyyn aiheuttaa näköjään tällä kertaa krampppeja. Joten kävinpä apteekista tänään hakemassa magnesiumia sekä vitamiinia. Vitamiinia nyt tulee aina vedettyä muutenkin, joten tarpeeseen tulee. On muuten erijännä fiilis juosta vetoja, kun takareisi meinaa krampata koko ajan. Yleisesti ottaen en kärsi usein krampeista, mutta aina välillä kun kiristelee, niin alkaa niitäkin ilmaantua. Joskus muutama vuosi sitten SM-kisoissa muistan, kun etureisi kramppasi koko aamupäivän ja yhtäkkiä alkoi ilmaantua "ikkunoista ja ovista" osmosal-pusseja. (Se on muuten ehkä inhottavin asia koko kiristelyssä, että joutuu sitä moskaa juomaan..)

Pakko sanoa, että ei ole ehkä koskaan kulkenut treeni näin hyvin ennen kisoja kuin nyt. Kunto on kohdillaan ja fiilistä riittää. Onhan tässä toki vielä aikaa saada se treenivitutus päälle, mutta on tämä silti aika legendaarista. Ainoa mikä ei nappaa, on TYÖT. Haittaa aika paljon tuota treeniohjelmaa tällä hetkellä, mikä ei ole hyvä juttu ollenkaan. Onneksi sentään olen oppinut sanomaan "ei", ja saan kisaviikolle huippukevyen työrupeaman, nimittäin KAK-SI vuoroa! Miettikääpä siitä. Muutenkin toukokuu tulee olemaan vähän järkevämpi töiden suhteen, saan jokaiselle viikolle vähintään yhden vapaapäivän, mikä tietysti lämmittää mieltä kovasti.

Ja sitten töihin.. YLLÄRI!
--

PS. Kävin lääkäritädin luona ja se sanoi että on huippumatalat verenpaineet. "Huimaako sua usein kun nouset ylös?" Ööö? EI? Onko tuo nyt huono?
PS.2. Sykkeet oli palautuneet 56.

%@?$½§£!:n maanantai!!!

Raskain ja inhottavin päivä pitkiin pitkiin aikoihin. Aamulla heräsin kellon soittoon klo 5:15 ja huomasin siinä sitten että pakastin oli sulanut yön aikana. MAHTAVAA! Tulipahan otettua töihin aika paljon kasviksia evääksi... Joita ehdin syödä vasta työvuoron viimeisellä vartilla..

Yön aikana tuli nukuttua jotain pari-kolme tuntia jos sitäkään, en vaan saanut unta. Varmaan käyn "vähän" ylikierroksilla noiden töiden takia. Enkö voisi jo saada sitä perhanan lomaa? Mikähän olisi sellainen suht helppo työ, ok-palkalla ja ei asiakaspalvelua? Niin, ja johon ei tarvitse koulutusta :D Sellainen olisi hakusessa! Äkkiä tähän suuntaan, thank you very much.

Olin saanut konttorilta väärät työvuorot tälle päivälle ja menin sitten tunnin etuajassa. Ei sitten ottanut YHTÄÄN päähän, kun katselin infosta työvuoroja. Olisin siis saanut nukkua vielä tunnin. Masennuin ihan täysin moneksi tunniksi ja olin ihan k*rpä otsassa. Asiakkaita oli enemmän kuin laki sallii, en kerennyt koko päivän aikana syömään tai KÄYMÄÄN VESSASSA. Oli niin huono fiilis, että olisi tehnyt mieli vaan lähteä kotiin ja haistattaa pitkät kaikille.

Jonkun asiakkaan mokan takia jouduin myös korjailemaan kassatapahtumia koneella pitkän aikaa, eikä siitä meinannut tulla yhtään mitään siinä v*tutuksessa. Kuinka vaikeaa on saakeli kertoa ajoissa mitä haluaa..? Tai jos on mokannut, niin sanoa ajoissa? Eikä vasta sitten kun on rahastettu ja homman pitäisi olla selvä..? Ja miksi pitää väittää kivenkovaa vastaan, että "tämä tuli nyt kaksi kertaa" vaikka minäkin, puusilmä, sen näen, että näin ei ole..? Ei saakeli.

Tein vielä vartin verran ylitöitä (palkatonta, tietenkin) kun en kehdannut jättää seuraavaa niin pahaan pinteeseen, että kaikki hyllyt olisivat melkein tyhjiä. SILTI sain paheksuvia katseita kun lähdin kotiin, olisi varmaan pitänyt päästää se nainen RÖÖKILLE. Tosiaan se oli juuri puoli tuntia ennen tullut töihin, niin ajattelin että ehkä se kestää ilman sitä ja arvostaisi enemmän jos heittäisin vähän tavaraa hyllyyn.. No.. Olin väärässä. SORI.

Ehdottomasti päivän piristys oli se, kun sain luovuttaa eräälle herralle LOTTOvoiton, vähän päälle 3600 euroa. Hän kertoi vaimostaan, jolla oli ollut aivoinfarkti ja siitä, miten tarpeeseen se raha heille tuli ja miten paljon vaimokin tulisi ilahtumaan. Olisi tehnyt mieli mennä halaamaan sitä miestä, kun olin niin onnellinen hänen puolestaan. <3 :')

Nyt mä nukun vähän ja yritän herätä iloisena ja pirteänä ohjaamaan treenejä.

Tänään taas vähän hankalampaa, olla tässä ja nähdä sut...

Voi mömmö. Tänään mä olen haaveillut yhdestä sun toisesta. Havainnollistan kuvilla, olkaapa hyvä:

 

Need I say more? Huh huh. Mietin tänään puolivakavissani, että jättäisin kisat kokonaan välistä... Ai miksi? -- Että saisin syödä jäätelöä! Sen sijaan söin sitten maitorahkaa mehukeitolla ja raejuustolla, melkein sama.

VOI MÖMMÖ.

Huomenna taas aamuvuoroon, eikä nappaa sitten yhtään. Vähän tökkii. Tj 7.

Happy times

Päivän teema oli se kevyt treeni.. No kävin lenkillä, enkä ole varmaan koskaan juossut niin kovaa! Viimeisen pitkän ylämäen juoksin niin kovaa kuin kintuista pääsi; hyvä tehdä pientä revittelyä. Lenkki tuntui todella hyvältä ja helpolta vaikka sitä vauhtia olikin tavallista huomattavasti enemmän. Pidin lenkin kuitenkin lyhyenä, vain n.30 min, joten tämän voi laskea kevyehköksi treeniksi, eikös juu?

Melkein suoraan lenkiltä päädyinkin sitten ihanien tyttösien seuraan syömään maitorahkaa ja hedelmiä sekä ihailemaan kun tytöt söivät tortilloja. Saunottiin itsemme mukaviksi, parannettiin maailmaa ja otettiin rennosti. Aivan ihana juttu, tätä mä kaipasin.

Kesäkin on jo ovella! Oli ihana päästä töistä lämmittävään auringonpaisteeseen, eikä kävelykään tuntunut enää niin pahalta. Varmaan tuo juoksukin maistui paremmalta juuri tuon ihanan kesäisen ilman takia. Alan vähitellen tykätä tuosta juoksemisesta enemmän ja enemmän. Kumpa tajuaisin juosta myös kesällä, saattaisi helpottaa vähän sitten syksyllä ruotuun palaamistakin.

Muuta en tarvitse; tämä on täydellisyyttä

Tänään minulla on ollut aivan täydellinen vapaapäivä! Olen treenannut kovempaa kuin aikoihin, nähnyt ihania ihmisiä ja rentoutunut kotona ja fiilistellyt hyvää musiikkia. Oi, näitä lisää! Mitä muuta voi ihminen kaivata?

Oli aivan ihanaa nukkua tänään pitkään, ilman mitään kiirettä minnekään. Kerrankin! Sitten käytiinkin miss timbalandin ja poikien kanssa tekemässä kovaakin kovempi kahden tunnin setti, lopussa lyötiin 5 kovaa erää säkkiä jonka jälkeen viimeisteltiin hapotukset juoksemalla kovia vetoja. Tuntuipa hyvältä! Lyhyet vedot on ehkä parasta ikinä.

Tajuntaani iski tänään sellainen tosiasia, että veljeni valmistujaiset ovat ihan kohta ja tämähän oikeutti minut etsimään uutta mekkoa Nellystä. Siinäpä vierähti hetki jos toinenkin ja tilattua tuli muutakin kuin NE mekot. Mitä ilmeisemmin aion noissa valmistujaisissa vaihdella asua tiuhaan tahtiin. Onni on olla työssä käyvä ihminen, joten tällaiseen harrasteluun on varaa ;) Tuskinpa oikeasti pidän kaikkea mitä tilasin, sovitaan vaan ja pidän parhaimman (tai parhaimmat). Nyt olisi siis aika kutsua minut kaikkiin mahdollisiin kevään/kesän juhliin, jotta saisin pitää uusia mekkojani mahdollisimman usein. KUTSUA TÄHÄN SUUNTAAN VAAN!

Muutaman tunnin fiilistelyn jälkeen lähdin taas kohti salia ja suunnitelmissa vetää toinen kovatempoinen treeni läpi ensihoitotädin kanssa. Ensihoitotäti palasi juuri liian pitkältä (IMO) työharjoittelujaksolta ja vedin sitten tervetuliaistreenit. Mikäpä sanoisi parhaiten urheilijatytölle "tervetuloa takaisin" kuin kahden tunnin tappotreeni? Tietääpähän mistä on jäänyt paitsi, kun on juossut Afrikassa leijonien kanssa monta kuukautta. Good to have you back, kenetkäpä muut minä löisin maksasta lattiaan iltojeni ratoksi..? <3 ;)

Nyt olo on aivan mahtava ja väsyneen onnellinen. On ollut hieno huomata, että lajikunto on todellakin kohdillaan. Ja mikäpä voisi olla parempaa kuin löytää se juuri oikeaan aikaan.

Huomenna sitten taas töihin. Huomenna aion myös tehdä jotain todella kevyttä palauttavaa settiä treenin suhteen ja sitten painua tyttöjen saunailtaan parantamaan maailmaa. Can't wait!
----
Olen ihan rakastunut tähän Adeleen:

Tätä biisiä olen soittanut tänään repeatilla naapureiden iloksi:

Jaksaa jaksaa!

Vihdoin ja viimein 10 päivän työputki on selätetty ja pääsen nauttimaan huomisesta vapaapäivästäni! Meinasi kyllä usko loppua parina viimeisenä päivänä ja tuntui ettei vaan pysty enää. Tässä samalla olen tietysti treenannut ihan normaalisti kovalla tahdilla, niin on kuulkaas ihan erilainen väsymys päällä. Nyt on kyllä voittajafiilis, miettikää: huomenna VAPAAPÄIVÄ!

Tänään olen ollut ahkerana ja käynyt jopa kaupassa (tuli hätä, että ruoka loppuu, kun ei ole kaupat huomenna auki.. siis OMG, entä jos ei ole mitään syömistä?!) ja jättänyt siitä edestä päikkärit välistä. Palauttelin myös H&M:ltä tilattuja vaatteita, mikä on aina positiivista pankkitilisaldon suhteen. Olin myös aika kovis ja heitin kaikki kevään h&m-kuvastot roskiin, eli seuraavaa tilausta tehdään kyseisestä firmasta sitten vasta kun syksy/talvi-kuvasto taas tulee :D (ja sehän tulee yleensä joskus kesähelteillä..??)

Huomisen vapaapäivän kunniaksi ajattelin tehdä kaksi treeniä ja muutoin vetää lonkkaa. Mä oon siis ihan fiiliksissä, että mulla on vapaapäivä ja ei ole pakko tehdä mitään! Ai perkele. <3 Jos olen oikein ahkeralla fiiliksellä, niin voisin jopa siivota... En lupaa mitään. Saattaa olla, että tämä tyttö linnoittautuu suurimmaksi osaksi päivästä vaan kotiin telkkarin ääreen ja lusmuilee olan takaa. Sellaisesta päivästä olen haaveillut jo niin pitkään...

Nyt lähden "ohjaamaan treenejä" eli treenaamaan ja huutelemaan muille kannustavia kommentteja kuten: "jaksaa jaksaa!" tai "ei tunnu missään!" tai "mummonikin lyö kovempaa!" .. ;)

Treeneissä soi:

Treeniä ja tuloksia

Jeppisjee, käytiin tänään tekemässä aamutreeniä miss timbalandin kanssa ja kyllä vaan edelleen huomasi tuon sunnuntaisen rääkin tulokset; räjähtävyys ja nopeus oli kadoksissa. Hieman harmitti, kun koko hartia-yläselkä-alue tuntui olevan ihan uuvuksissa. Tehtiinpä kuitenkin suht kevyttempoinen kahden tunnin setti ja lähdettiin tyytyväisinä kotiin. Huomenna paremmin!

Mutta hienointa on se, että olen onnistunut laihtumaan reisistä ja pohkeista! :D Minulle ei ole koskaan käynyt niin, että huomaisin mitään eroa reisien ja pohkeiden osalta, kun paino tippuu. Se on harmi, sillä kun on kasvattanut itselleen turhan isot pohjelihakset, ne näyttävät vieläkin isommilta kun siinä on rasvakerrosta päällä. Mutta NYT! Voi miten hienoa :D Huomasin saman efektin jo tuossa vuoden alusta, mutta nyt alkaa jo näyttää ihan ihmismäiseltä.

Kesäkauden alkaessa minulta loppuu yleensä kaikki itsekuri, kun ei ole kisoja tai ei tarvitse treenata kuutena päivänä viikossa. Saatan ajatella, että "voin minä nyt yhden pikkujäätelön syödä", vaikka olisin syönyt sen "pikkujäätelön" jo eilen, toissapäivänä ja sitä edellisenä.. Auttamattomasti tulos kalorimäärien lisääntymisestä ja vähentyneestä kulutuksesta on se, että sitä painoakin aina jonkun verran kertyy kesän aikana. Ja sitä kertyy vaikkei lisäisikään sitä kalorimäärää, sillä kulutus kuitenkin vähenee. Ns. "normaali-ihminen" ei pysty syömään sellaisia määriä kuin mitä minä syön, lihomatta, koska kulutus ei ole samaa tasoa.

Kesäkauden huomaa minussa aina samassa järjestyksessä: käsivarsissa, naamassa ja TISSEISSÄ (ja samassa järjestyksessä minusta huomaa kisakauden alun). Kyllä kaikki ylimääräinen rasva tiensä johonkin kohtaan löytää. Käsivarsi-hartia-yläselkä-linjalla tämä rasvakerroksen lisääntyminen aiheuttaa sen, että alan näyttää kasvavassa määrin joltain kehonrakentajalta massakaudella*; eli lihakset näyttävät isommilta, mutta huomaa ettei ole kiristelty ihan äskettäin. Ällöttävää. Kuitenkaan en hae isoja lihaksia tai sen suurempaa lihaserottuvuutta, niin näyttää karulta kun lihaksisto näyttää kasvaneen, vaikkei se todellisuudessa olekaan, siihen vaan tulee lisää ylimääräistä.

Joskus viime kesän puolella menin bodypumpista äidin luokse tuubitopissa ja äitini katsoi vähän aikaa ja totesi: "Sulla on kyllä ihan hirmuiset lihakset". Tästä huvittuneena esittelin äidilleni muutamat kehonrakennuskisoista oppimani poset ja äiti tuijotti suu auki: "Voi herranen aika! Älä koskaan tee noin kun on miehiä paikalla!" :D Kyllähän minä lihakset omistan, enkä ole täysin narukäsi, mutta tuosta äitini kommentistani voi vaan päätellä, että ei pitäisi päästää itseään niin hunningolle kesäisin... Lisärasva ei ole tarpeen tähän kroppaan. Kuitenkin jo näillä hartioilla joutuu välillä vähän miettimään, että minkämallisia paitoja/toppeja uskaltaa päälleen laittaa, jottei näytä liian karulta.

Joka kesän jälkeen taas palataan ruotuun, aletaan vähän miettimään ruokavaliota normaaliin ja palataan normaaliin treenirytmiin. Siinä samassa ne kesäkilot saa kyytiä ja sitten kauden loppua kohden kiristellään taas. Joskus se on helpompaa, joskus vaikeampaa, mutta kyllä se vaan kesälläkin pitäisi joku roti siinä mässyämisessä olla (vaan eipä ole!). Täytyy sanoa, etten nyt näillä "rasvakerroksilla" tarkoittanut mitään hyllyvää läskiä, sellaista en antaisi itselleni anteeksi edes kesällä :D En ole koskaan ollut niin lihavassa kunnossa, etteikö esim. vatsalihakset näkyisi.

Tällä hetkellä siis kiristellään vielä kisakauden loppukarkeloita varten ja toivon mukaan kerkeän ajoissa. En ole edes uskaltanut käydä vaa'an lähettyvillä. Seuraavaksi voisi vaikka tapahtua muutoksia vatsan seutuvilla, kiitos! :D Ja sitten voisin pitää sen kunnon koko kesän läpi... (you wish.. kesäkuussa kuitenkin jo +5kg)

Jäätelökesää odotellessa...

Tämän tahtiin on hyvä lyödä kaveria:

--
*liioittelua?

I have found the meaning of life

En edes viitsi kommentoida eduskuntavaaleja. Ei riitä sanoja. Täyttä paskaa.

Tänään kävin aamupäivästä salilla tekemässä koko viikon kovimman treenin. Voin rehellisesti sanoa, etten olisi jaksanut tehdä yhtään kovempaa tai enempää, oli sen verran tyhjentävä ja kova setti. Lopuksi tehdyn intervallityyppisen kiertoharjoittelun viimeiset liikkeet piti tehdä hampaat irvessä ja oikeasti taistellen. Ja kyllä vaan tuntui hyvältä. Kestoa päivän treenille tuli 1,5 tuntia ja tein todella paljon reaktio- ja nopeusharjoitteita sekä hain terävyyttä lyönteihin. Tuloksia sain ihastella töissä, kun kädet eivät meinanneet jaksaa nostaa röökiaskia ylähyllyltä asiakkaalle. Nimim. "voisitko vaihtaa merkkiä vaikka tuohon alemmalla hyllyllä olevaan pall malliin?"


Huomenna täytyy pitää lepopäivä, sillä teen kovan päivän töiden suhteen. Menen ensiksi töihin klo 7-15, käyn kotona ja sitten menen tekemään lyhyen vuoron toiseen paikkaan klo 18-21:15. Ei oikein kerkeä treenaamaan ja siksipä uskalsinkin vetää tappotreenin tänään. Jep, treeni = rakkaus.

Bdaybash

Tänään ukkini täytti kunnioitettavat 79 vuotta. Edelleen hyvässä kunnossa olosuhteisiin nähden ja yhtä huumorintajuinen mies kuin aina ennenkin. Ei tarvitse pitkälle lähteä etsimään, jos miettii mistä minäkin olen oivaltavan ja huipun huumorintajuni perinyt; kolmen sukupolven kesken heitettiin niin paskaa läppää kuin vaan voi. Koko teini-iän pidin isäni huumorintajua lähinnä ärsyttävänä ja typeränä, mutta näin "aikuisena" olen tullut siihen tulokseen, että ei se omena niin kauas puusta pudonnut. Olemme koko suku tällaisia, ei tästä pääse mihinkään.

uusi lempparijuoma

Ukin vaimo yritti syöttää meitä raukkoja tuttuun ja turvalliseen tapaansa, kun kävimme heidän luonaan jälkiruokakahvilla. Olisi ollut kääretorttua, pullaa, jäätelöä ja ties mitä. Vanhoilla ihmisillä kai vaan on sellainen tapa, eikä tämä kyseinen rouva ainakaan koskaan ymmärrä, että ei tarkoittaa ei. Silti vähän sääliksi käy, että toinen turhaan joka kerta laittaa valmiiksi, mutta minkäs teet. Itse ainakin olen tällä hetkellä dieetillä ja muutenkaan ei tee mieli mitään sokerimättöä. Kääretortusta en muuten ole koskaan tykännyt, ällöttää ajatuskin.

Ukkini juhlistamisen sekä oman jaksamattomuuteni takia treenisuunnitelma muuttui tällekin päivälle ja kävinkin juoksemassa puolen tunnin lenkin, jonka jälkeen tein puolen tunnin lihaskuntotreenin. Jospa sitä huomenna sitten jaksaisi raahata itsensä ihan salille asti, kun ei ole muuta sovittua ohjelmaa kuin iltavuoro töissä. tj 6.

tyylikäs treenipaita

Tänään juoksu taas maistui tooodella hyvältä. Oli helppoa ja kevyttä, eikä tarvinnut edes houkutella itseään lähtemään sen erityisemmin. Alan kehittyä tässä selkeästi ;) Sääkin oli aivan ihanan keväinen ja lämmin, kohta se kesäkin taas tulee!

Iloista viikonloppua, tää lähti nyt duuniin.

Mites noi reidet..?

Suunnitelmista huolimatta pidin tänään lihashuoltopäivää ja tein pitkiä venytyksiä n. 1,5 tuntia. Tarkoitushan oli käydä tekemässä kunnon treeni, mutta eilisen repimisen jälkeen reidet huusivat hoosiannaa koko päivän, joten päätin siirtää huomisen lepopäivän täksi päiväksi. Jälkiviisaana voisi sanoa, että olisi kannattanut ehkä eilen vähän enemmän kiinnittää huomiota palautumiseen loppuverryttelyn osalta. Toisaalta, aina kun juoksen pitempää lenkkiä jalat ovat seuraavan päivän ihan tukossa. Hyvä jos pääsin kyykkyyn töissä, on varmaan ollut näkemisen arvoista settiä taas ;)

Huomenna sitten aamutreeniä ja kipin kapin juhlistamaan isänisän syntymäpäiviä. Sen jälkeen pääseekin taas nauttimaan työnteosta. Onneksi nuo kovaakin kovemmat pippalot on jo niin aikaisin, että minäkin kerkeän mukaan. Poden aina huonoa omaatuntoa siitä, etten näe noita vanhuksia tarpeeksi usein, vaikkeivat kovin kaukana asukaan. Toisaalta, enpä näe omia vanhempiakaan kovin usein, vaikka samassa kaupungissa asutaan. Äidin kanssa asia korjataan jopa tunnin kestävillä puheluilla ja isäkin tietysti aina soittelee, mutta sen kanssa ei tule juoruttua niin pitkiä aikoja.

Katselin tänään Juoksija-lehden mukana tullutta juoksukalenteria innoissani ja mietiskelin jos kävisin jossain juoksutapahtumassa. Tosin joku mimmi täytyy moiseen pakottaa mukaan, muutenhan tästä suunnitelmasta ei tule mitään. Jossainpäin muuten järjestetään myös joku nakujuoksu, sinne siis? ;D

00:56:26.37

Fiilistelyt jatkuvat! Tulin nimittäin juuri lenkiltä, jolle kestoa tuli melkein tunnin verran, melkeinpä vahingossa. Tarkoitus oli tehdä porrasjuoksutreeni tälle päivälle, koska olen onnistunut saamaan koko yläkropan tajuttomaan jumiin lyöntiharjoitteilla. Vähän lepoa hartioille, käsille ja selälle, niin ei mene tukkoon.

Aloitin n. 20min hölkällä legendaarisille portaille, jotka eivät kai lopu koskaan. (no okei, loppuu ne..) Sitten keräsin hetken rohkeutta ja aloitin repimiset. Ai vitsit että tuntui hyvältä! Tuolla tarkoitan lähinnä sitä, että tuntui henkisesti hyvältä, koska jaksoin painaa täysillä koko harjoitteen, enkä lopettanut vaikka tuntuikin pahalta. Nuo on harjoitteita, joita pidän ehdottomasti parhaimpina mahdollisina, ne on sellaisia joissa oikeasti saa haastaa itseään.

Päästin itseni aivan turhaan vähän helpommalla ja pidin minuutin tauon erien välissä, mutta se johtui vaan siitä, että arvioin kuntoni alakanttiin. Olisin ihan helposti jaksanut tehdä tuon harjoituksen 45 sekunnin tauolla, mutta se tapahtukoon sitten ensi kerralla. Tässä kyseisessä harjoitteessa juoksin 1. ja 5. erässä kolme porrasväliä ja 2.-4. erässä juoksin kaksi porrasväliä, vai miksi niitä nyt pitäisi kutsua? Kuitenkin 25 askelman (kyllä, laskin aivan itse) välissä on tasanne ja sitä tarkoitan tuolla porrasvälillä. Näin ensimmäiseen ja viimeiseen erään tulee pitempi lepo (kun juoksee ne porrasvälit takaisin alas), mutta myös pitempi aika juosta ylös ja se kolmas väli on myös jyrkempi. Täysillä mentiin ja voittajafiilis oli heti tuon jälkeen.

kotimatkan kesto

Sitten taas kevyttä hölkkää takaisin kotiin. Tai ainakin melko kevyttä (ohitin pyöräilijän..?).

Kokonaisaika siis tuo otsikon 56min 26s, tämän kauden ennätys. Tätä aion nyt juhlistaa tekemällä lohikasvissettiä ja on muuten ehkä parasta ikinä!

Sain muuten vaihdettua vuoroja, jotta pääsen kisareissulle. Olen myös helpottanut sitä kisaviikkoa töiden osalta itselleni huomattavasti. Kerrankin natsaa!

Mitähän sitten söis..?

On ehkä parasta, kun käy aina iltaisin treenaamassa sillä (melkein) aina jää päivästä "hyvä maku suuhun". Nytkin olen hyvällä fiiliksellä äärettömän hyvän ja kovan treenin jälkeen. Mahtavaa! Ja tottahan toki ne olivat laadukkaat ja kovatempoiset treenit, koska itse ne ohjasin ;) Oli kyllä hyvä, että sain tehtyä siinä samassa päivän treenin vaikkakin ohjaus jäi sitten vähemmälle. Jostain on nipistettävä, jotta kerkeää saamaan kaiken samalle päivälle.

Töissä on taas tulossa joku palaveri, jossa pääsemme SYÖMÄÄN. Syöminenhän on yksi parhaimmista harrastuksista ikinä ja luultavasti joskus aktiivisen kisauran jälkeen paisun satakiloiseksi, koska rakastan tätä harrastusta niin kovin. Mutta minne esimies haluaa viedä meidät syömään? Pääsemme siis ILMAISEKSI syömään. Arvaatko? Minä en olisi arvannut. Nimittäin pizzeriaan! Ainoa ajatus mikä tästä tiedosta tuli mieleen, oli: "Miksi?" Itsehän syön pizzaa tasan tarkkaan vain ja ainoastaan silloin, kun olen darrassa tai kännissä, eli aika harvoin. Ja muutenkin, jos saadaan ilmaiset ruuat, niin voisi edes käydä jossain oikeassa ravintolassa. Am I right?

Onneksi kyseisessä paikassa on myös tarjolla salaatteja, joten voin sitten mutustella sellaista samalla kun muut akat vetää sitä rasvapaskaa sisuksiinsa. Totesin eräälle työkaverille, etten syö pizzaa ja hän hämmentyneenä katsoi minua ja kysyi: "Miksi ihmeessä?" Kai se nyt ihmetyttää, kun on itse tottunut joka päivä roiskeläppäpizzan vetämään lounaaksi. "No, on siellä kebabbia, ranskalaisia ja hampurilaisia myös".

En tule koskaan olemaan samalla aaltopituudella näiden ihmisten kanssa ruokailun tai liikunnan suhteen. Kerään myös oudoksuvia katseita, kun kerron että ajan joka päivä töihin pyörällä (15-20min/suunta) ja joka kerta siihen todetaan myös kuntoni kasvavan kovasti ja tämän sanottuaan jengi painuu vessaan salaröökille. Luultavasti heidän kuntonsa oikeasti kasvaisikin, jos he tulisivat töihin auton sijaan pyörällä. Sen verran rapakuntoista sakkia tuolla pyörii.

Vaikka pidänkin usein kerran viikkoon sen hiilari-/karkkipäivän, harvemmin "tuhlaan" sitä mihinkään hampurilaisiin tai muuhun sellaiseen. Jos tulee käytyä vaikka ravintolassa, niin syön kyllä jotain kunnollista ja nautiskelen sitten siitä. Loppuun kun vetää vielä jonkun jälkkärin niin ähky on taattu. Darrassa Amarillo Big Burger kyllä rokkaa ;) Ja silloin laitan elämän risaiseksi ja juon jopa limpparia! Aika kovis.

Täytyy myöntää, että kuitenkin jos pidän KARKKIpäivän, niin syön aivan varmasti niin paljon karkkia kuin vaan jaksan... Ja kärsin huonovointisuudesta koko loppupäivän, mutta joskus pitää vähän vetää överiksi. Karkkipäivää olen muistaakseni viettänyt viimeksi joskus pari viikkoa sitten. Viime viikolla en edes pitänyt hiilaripäivää. Hurjaakin hurjempi dieetti ;) NOT.

Tämä on enemmän minun mieleen <3


 ps. http://www.yourefatbecauseyourestupid.com/
 

Päättömän muotibloggaajan paluu

And 'The Laziest Cook Award' goes to...

Ihana päivä tänään! Olen vaan ottanut rennosti ja ollut stressaamatta mistään. Kumpa tällaisia olisi useammin. Treenitkin luisti tänään rennommalla fiiliksellä, kun ei ollut tarvinnut kasvattaa elintä otsaan työpäivän aikana. Tästä onkin hyvä jatkaa 10 päivän työputkella, jonka jälkeen vietän yhden vapaan jota juhlistan heti perään 9 päivän työputkella. Veikkaisin olevani aika puhki jossain vaiheessa, joten pahoittelen jo etukäteen jos se heijastelee tänne blogiin.

Kuten aina, olen haaveillut lomailusta. Olen miettinyt, että pitäisiköhän pyytää toukokuussa pitempiä vapaita, niin pääsisi jonnekin ihmisten ilmoille, tekisi kyllä terää.

Tässä päivästä erityisen hienon teki se, että kävin ärrältä hakemassa H&M:n pakettini ja postista Nellyn kamat. H&M on päättänyt lähetellä minulle tilaukseni pienissä erissä, vaikka varta vasten olen laittanut nettisivuilla asetukset niin, että ne tulisi kaikki samassa. Mutta jos kerran niin on kivempi, niin antaa mennä vaan!

Koska olen aikamoinen muotibloggaaja, niin otin muutamista ostoksista kuvia. ;) Eli päivän huumoripläjäys siis tässä:

Huppari; koska urheiluvaatteita ei koskaan voi olla liikaa. Esittelijänä Lisa Simpson.

Tätä ajattelin pitää, jos aloitan yötyöt kadulla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jos en pärjää alalla, niin sitten voin pitää tätä vähän säädyllisemminkin ja tehostaa uudella clutchillani.

Jos taas pääsen prinsessakutsuille, voin pitää tätä valkoista enkelimekkoa.

Jep, siihen on syynsä miksi en ole muotibloggaaja vaan lähinnä pitäydyn urheilussa ja muussa kitinässä ;) Mutta tulipahan kokeiltua! Huomenna sitten päivän asu.. no ei. Päivän asu muuten on huomenna tasan tarkkaan työvaatteet: työpaita ja mustat väljääntyneet farkut. Illaksi ajattelin laittaa verkkarit ja suunnata salille. On muuten potentiaalia tähän blogin uuteen suuntaukseen!

Nyt alkaisi olla aika ruveta kiristelemään ruokavalion kanssa jos meinaa ehtiä ajoissa kisapainoihin. Oikeastaan toivoisin, että voisin vaikka sen edestä käydä rasvaimussa... Olisi paljon helpompaa.

Hei hei mitä kuuluu?

Tämä on sitä onnea! Olla kotona, yksin, rauhassa. En voi edes sanoin kuvailla miten ihanaa on olla kotona nyt, rankan työpäivän jälkeen. Ja mikä parasta: minulla on huomenna vapaapäivä! Oi tätä onnea ja ihanuutta. Olen ehkä rakastunut tähän fiilikseen. <3

Tänään olisi kyllä ollut ihana päivä olla vapaalla; lämmin kevätilma, aurinko paistoi ja oli ihanan valoisaa. Olen hieman kateellinen ihmisille, joilla on aina viikonloppuvapaat. Minäkin haluan sunnuntain kunniaksi käpertyä peiton alle katsomaan leffaa ja olla vaan. Päivällä käydä vähän lenkillä ja tulla kotiin napostelemaan karkkia. Niin muutkin näyttävät sunnuntainsa viettävän. En edes muista milloin minulla olisi ollut vapaa viikonloppu, lukuunottamatta niitä mitkä olen itse erikseen pyytänyt vapaaksi jonkun urheilutapahtuman vuoksi. Olisi ihanaa myös pitää miniloma ja lähteä käymään jossain... Vähän vaihtelua elämään, uusia tuulia. Ehkäpä minäkin vielä joskus, kun hankin kunnollisen työn.

Tätä hyvää oloa täytyy nyt jo senkin takia fiilistellä, että minua odottaa sitten tuon yhden vapaan jälkeen 10 päivän työputki. Mutta tänään minä olen niin helpottunut ja onnellinen ettei sekään vielä tunnu pahalta. Nyt taidan sunnuntain kunniaksi katsoa vähän leffaa minäkin :)

You can't make friends with a squirrel. Squirrels are just rats with cuter outfits.

Kävin tänään aamusta lääkärillä tämän salaperäisen kohtaukseni takia ja hyviä uutisia: en ole näillä näkymin heittämässä lusikkaa nurkkaan ihan heti! Tai ainakaan tuo kohtaus ei ole siihen syynä tai edesauta sitä. Koskaanhan ei voi tietää mitä elämässä tapahtuu noin niin kuin muuten.

Menin siis tietenkin yksityiselle, koska minuahan ei päästetä terveyskeskukseen sillä en koskaan ole tarpeeksi kuolemansairas. Kerrankin lääkäri jopa jaksoi kuunnella, olipa ihanaa vaihtelua. Tämä lääkäri päätyi sellaiseen tulokseen, että kyseessä oli ylihengityskohtaus, joka voi periaatteessa tulla kenelle tahansa ilman erityistä ärsykettä (mutta minun kohdallani on mahdollista että flunssa on sitä edesauttanut). Astmakohtaus se ei voinut olla, koska astma ei ala noin yhtäkkiä. Jos tämä toistuisi, niin siihen auttaisi paperipussihengitys, mutta hän piti toistumista hyvin epätodennäköisenä. Täten aion jatkaa ihan normaalisti, aamen.

SITTEN: Tällä kertaa leffaraadissani on Sinkkuelämää 2. Ensinnäkin tosi turha leffa, toisekseen vaatteet olivat kamalia.. Mutta mikä häiritsi minua aivan hirveästi: missä välissä Carrie on lopettanut röökin polton?? Vai unohdettiinko tämä pikkuharrastus tuosta leffasta? Sama kuin kirjoittaisin elämänkertaani ja unohtaisin mainita olevani kilpaurheilija. :D Lisäksi minua häiritsi Mirandan persoonan totaalinen muuttuminen. Mistä lähtien Miranda, pessimistien pessimisti, on tullut hulluksi jostain ulkomaanmatkoista, opetellut vierasta kieltä ja tehnyt innoissaan aikatauluja lomalle? Sehän on ihan täysin Charlotten hommaa. Ainiin, Mr Big oli naimisiin mentyään alkanut KUNTOILLA, have you seen those abs before?

Facebook on muuten loistava keksintö, saa hyvin yhteyden ihan kehen vaan ikinä tahtoo. Sain muutama päivä sitten tällaisen yksityisviestin tuntemattomalta mieheltä: "Kiinnostasko olla kuvattavana? Seksikkäitä kauniita poseerauksia, ei alastonkuvia! Kuvat saat itelles."  No auwauwiiwau! Pitänee vaihtaa profiilikuvaksi joku söpö poseeraus hammassuojat suussa ja kypärä päässä.. Tosin olisinhan sittenkin vielä tällainen ihQbeibe, ettei tätä voi välttää. Mä en voi tälle mitään, mä vaan oon tällanen kissa. <3 (warning: may contain traces of sarcasm)

Tästäpä tulikin postaus vailla päätä ja häntää, aasinsillatkin jätin käyttämättä tänään, kun rakennustarpeet loppui kesken. Tsemppaan ensi kerralla. Mulla on tänään hyvä fiilis, mites teillä?

Lomaa kiitos.

Wow, olen saanut jotain aikaiseksi! Jumimisen ja hapottelun lisäksi tuo onkin ainoa mitä olen saanut aikaiseksi tänään. Eilen kävin vetämässä treenit, hypin pari erää narua siinä samassa ja sykkeet nousi kattoon ja alkoi huimata. Lopputreenit vedettiinkin sitten istuen, ihan jees.

Nyt töihin. Kiinnostaa taas niin satasella ettei järkee.

Someone please call 911

Eilen oli tosiaan jännittävät treenit. Ensimmäiset oikeat treenit tämän flunssailujakson jälkeen. Ihan normisettiä, rymisteltiin poikien kanssa, kaikki ok. Sitten viimeisen harjoitteen aikana, jossa tarkoitus vaan lyödä kovia lyöntisarjoja, minulta hävisi voimat ja sitten en enää saanutkaan happea. Melkein rojahdin valmentajani päälle kauhun sekaisissa fiiliksissä: "Mä en saaaahh henkeeehhh.." Valmentajani teki varmaan jonkun ennätyksen repiessään kaikki suojat päältäni. "Ei ole mitään hätää, ei ole mitään hätää".

Vedin sitten kivan pikkushow:n pojille, sekä koko salille, hyperventiloidessani matolla siihen tahtiin, että kuului perimmäiseen saliin asti. Ehkä pelottavinta ikinä. Valmentajani arvion mukaan tätä pahinta osaa kesti 7 minuuttia, hyi perkele. Puhuin 112-tädin kanssa puhelimessa, tai siis se puhui ja minä yritin hengittää ja sitten se kohtaus meni lopulta ohi. Ensihoitajat tulivat minun jo nojaillessani seinään (istuen toki) ja yrittäessäni hukuttautua kyyneliin. Siinä vaiheessa sykkeet oli vielä 98, kohtauksen aikaan varmaan 500, kuten arvioin 112-tädille puhelimeen. "Shykkheeethh -- onnhhh -- vhar- mhaanhh vhiis --- shathaaa"

Ensihoitajat tutkivat sitten kaikkea mahdollista, kuten sykkeitä, keuhkojen toimintaa, verenpainetta, ottivat verikokeita ja sydänfilmin. Mutta kaikki kuitenkin kunnossa. Sairaalassa lääkäri sanoi, että tällainen kohtaus voi johtua kolmesta asiasta; astmasta, keuhkoveritulpasta (?) tai vaan kovasta fyysisestä rasituksesta. Päädyimme viimeiseen, sillä tietääkseni minulla ei ole astmaa. Tuli kuitenkin motivaatiota tarkistaa asia. Lääkäri myös sanoi, että voin treenata ihan normaalisti ja että tämä ei tarkoita että sitä pitäisi kieltää.

Tajusin itse vasta kotona, että minähän olin siinä pienessä shokkitilassa valehdellut kaikille jotka olivat kyselleet tuosta. Sillä eihän tämä ole ensimmäinen kerta. Olen saanut vähän samankaltaisen mutta paljon lyhyempi kestoisen paniikkikohtauksen RMJ:ssä 2007, kun jäimme puristuksiin väkijoukkoon ja yksi kavereistani pyörtyili sinne ihmismassan keskelle. Myös seurustellessani narsistipoikaystävän kanssa noihin samoihin aikoihin sain pari kertaa minimaalisen paniikkikohtauksen yksin kotona. Niitä ei kyllä voi verratakaan tuohon eiliseen, sillä eilen luulin oikeasti kuolevani. Mutta voisin oikeasti kuvitella, että aiheutin itselleni paniikkikohtauksen säikähtäessäni sitä, että rintaa painoi ja hengitys oli vaikeaa.. Ja siis pahensin sen tuntemuksen tuollaiseksi kohtaukseksi. Itsehän en ole lääkäri, mutta diagnooseja kyllä löytyy ;)

Nyt tuntuu ihan hyvältä. Tänään olisi minun ohjausvuoro illalla, olen kai menossa.

kuvat: yle.fi, bytelove.com

Toistaiseksi elossa

Vähän erilaiset treenit tänään. Harvemmin sitä päätyy lihaskunto-osuuden sijaan ambulanssilla sairaalaan. Nyt särkee päätä enemmän kuin koskaan, oksettaa ja v*tuttaa. Olen myös hukassa, enkä tiedä mitä tehdä. Pitäisi varmaan päästä jollekin ihan oikealle lääkärille. Oikeastaan en vaan jaksa. HerCistelen hetken ja menen nukkumaan, katsellaan huomenna.

Sydänfilmin mukaan ei ole sydänlihastulehdusta ja sydämellä kaikki ok. Näillä mennään.

Lihashuoltoa

Olen tehnyt hankintoja! Tällä kertaa olen rahani laittanut mielestäni hyvään tarkoitukseen, nimittäin seuraavanlaiseen opukseen:

Olen maailman laiskin venyttelijä, täytyy myöntää. Teen toki lyhyet venytykset joka päivä lämmittelyn jälkeen, ennen kuin se "oikea" treenaaminen alkaa, mutta palauttavat venytykset ovat aina vähän jääneet tekemättä. Sen taas näkee lihasjumeina ja varsinkaan hieroja ei ole kovin otettu tästä lihashuollon tasosta mitä olen pitänyt yllä. Osaksi tämä johtuu laiskuudesta ja osaksi siitä, että tulee treenattua niin myöhään; optimaalisinta olisi venytellä 2-3 tuntia treenin jälkeen. Kukapa jaksaa yöllä alkaa venymään?

Yritän kuitenkin parantaa tapani, sillä venyttely on tärkeä osa lihashuoltoa ja se nopeuttaa palautumista. Ja kun niitä suurempia lihasjumeja ei ole, niin tekniikkakin toimii paremmin ja on nopeampi. Venyttely myös ehkäisee akuutti- ja rasitusvammojen syntyä, parantaa elimistön lihastasapainoa sekä lisää lihasten rentoutumista. Lihasten rentoutuminen taas parantaa mm. hapen ja ravintoaineiden saantia lihaksiin. Tärkeitä juttuja siis!

Pitkiä venytyksiä ei saisi tehdä heti kovan treenin päätteeksi ja tämä on usein ihan uusi juttu liikuntaa harrastamattomille. Saan aika ajoin aloittelijaryhmissä toiveita pitempikestoisista venyttelyistä tehdessämme lyhyitä 5-10 sekuntia kestäviä venytyksiä treenien jälkeen ja minuun luodaan vähän pettyneitä katseita, kun selitän etten aio niitä vetää. Omaksi parhaaksenne mussukat!

Ohjauksissa keskityn treenin jälkeen lähinnä verryttelemään, tekemään ravisteluja, jottei mahdolliset maitohapot jää jylläämään ja tee hulluja lihasjumeja sekä tekemään niitä lyhytkestoisia venyttelyjä. Harmillisesti monesti ajan puutteen vuoksi venyttelyt, lyhyetkin, jää harrastajan omalle vastuulle (eli niitä ei tehdä). Tietenkin ohjaajan kuuluisi opastaa ehkä enemmän myös lihashuollon tarpeellisuudesta, mutta aika on rajallinen. Aloittelijaryhmissä venyttely ja verryttely on korostetummassa asemassa kuin pitempään harrastaneiden treeneissä, joissa sitten käytetään aikaa enemmän siihen hapotteluun, ottelusilmän löytämiseen ja taktiikkaan.

Omaan lihashuoltoon kuuluu myös säännöllinen hierojalla käynti. Olen kestojumissa ollut varmaan vuoden ja saman aikaa olemme yrittäneet avata vasenta puolta kropasta. Vähäinen venyttely sekä keppijumppa on tuonut kuitenkin vähän tulosta ja mm. lapojen liikkuvuus on lisääntynyt. Edelleen vasen puoli on selkeästi enemmän jumissa kuin oikea ja se johtuu ainoastaan lajin tuomasta vähän yksipuolisesta kuormituksesta. Lihastasapainon vuoksi teenkin paljon harjoitteita vasenkätisen puolelta ja ehkäpä saan oikean puolen jossain vaiheessa ihan yhtä jumiin ;)

Heleniuksen jalanjäljillä

Robben matsi eilen oli kyllä todella viihdyttävä! Pelotti välillä miehen puolesta, kun otti muutamia (täysin turhia) koppeja kovalyöntiseltä vastustajaltaan. Onneksi Robert ei ole lasileuka, joten pysyi hyvin pystyssä eikä kovilla lyönneillä näyttänyt olevan minkäänlaista vaikutusta. Lukuunottamatta epäurheilijamaista alakoukkua, jonka Samuel Peter päätti tarjota suoraan munille. Nice one, dude! Peterin tyyli oli aika vaarallinen (siis itselleen), sillä hän oli useaan otteeseen pää alhaalla ja vailla minkäänlaista suojausta. Siihen kun olisi vastapalloon saanut alakoukun, niin aijai. Robertin tekniikassa moittisin lähinnä ainoastaan sitä, että hän nostaa liikaa leukaa lyödessään etukäden suoraa. Välillä tuntui pahalta katsoa, mutta onneksi vastustaja ei saanut siihen kertaakaan kuitattua.

Nättiä.

Tänään vedin Heleniuksen inspiroimat tekniikkatreenit. Sisällytin tekniikkaan nuo molemmat viimeiset kombinaatiot eli: vasen suora - oikea uppari - vasen koukku, sekä vasen suora - oikea suora - vasen koukku. Loppuun jumppailtiin ja kokeilin itsekin miltä tuntuu nostella noita sykkeitä ja eihän se vaan vielä oikein hyvältä tuntunut. Pah. Kuitenkin olisi kohta puoliin pakko pystyä treenaamaan kunnolla, päästä sen oman "mukavuusalueen" ulkopuolelle, jos meinaa edes vähän kehittää itseään. Turha hiimailu voisi nyt loppua.

Tekniikkatreeni meni tänään omalta osalta ihan okei. Lyönnit ovat aina lähteneet pienen taukoilun jälkeen paljon paremmin kuin normaalisti, kun se kestojumi vähän hellittää hartioissa. Tekemisestä tulee rennompaa ja lyönnit tulevat nopeammin ja kovemmin - ja tänäänkin se oli huomattavissa taas. En voi kyllä kehua, etteikö pientä jumia olisi jo tältä viikolta hankittu, kun kroppa vasta totuttelee tähän normirytmiin taas. Perjantaina meinasi jäädä tavarat ylähyllylle, kun ei meinannut kädet taipua niinkin hurjaan suoritukseen.

Huomenna jos kävisi poikien kanssa rymistelemässä, katellaan missä kohtaa keuhkot sanoo sopparin irti.

Wildchild

Eilen aloitin päiväni lenkkeilemällä. Ei tuntunut yhtään niin hyvältä kuin keskiviikkona, tökki - ja paljon. Olisi tehnyt mieli kävellä, polvessakin tuntui ikävältä ja mietin että miksi minä teen tätä itselleni. No juoksin kuitenkin ja selvisin kotiin hengissä. Tällä viikolla olen nyt siis tehnyt kaksi lajitreeniä ja juossut kaksi lenkkiä ja olo on kuin olisin kovaakin viikkoa tekemässä. Mutta pohjalta noustaan... Ei tästä pääse kuin ylöspäin. Ilmeisesti tuo pitkä kuumeilujakso vienyt voimia aikalailla, joten pitäisi vaan olla kärsivällinen. Ai määää vai?
Tänään viikon toinen lepopäivä, huomenna jos tekisi taas kevyttä lajitreeniä ja ensi viikolla alottelisi ihan kunnon treenit. Näillä mennään.

Perjantain kunniaksi kävin myös allekirjoittamassa työsuhteenpurkulappusia (jee, minulla ei ole enää kuin kolme työpaikkaa!) ja miettimässä josko kehiteltäisiin vielä uutta. Tällä hetkellä työtilanne näyttää niin hyvältä, etten välttämättä tarvitse yhtään lisätunteja, loppuu vielä vuorokaudesta tunnit! Sanoin tädille, että jos löytyy joku todella pienituntinen duuni, niin voin harkita. (nämä siis henkilökohtaisen avustajan hommia)

Sittenpä, kun keskustassa jo olin, niin päätin sitten samalla etsiä itselleni kevätkenkiä, sillä minulla ei ole yksiäkään korottomia kenkiä tennareiden lisäksi keväälle. Niinpä suuntasin Sokokselle, ihastelin KORKOkenkiä, tajusin virheeni ja karkasin Dinskoon, en tykännyt siellä mistään joten päätin suunnistaa Ginaan (jossa ei edes myydä kenkiä). Siellä lapoin kassalle muutamat paidat ja korvikset ja lähdin tyytyväisenä kotiin. Jospa löytäisin ne kevätkengätkin vielä...

tätä lähdin hakemaan ginasta

teltta (jos haluaa lähtee retkelle joskus)

tääkin oli tossa Ginan pussissa valmiina kattilassa (on muuten hyvä palvelu)

Sitten työpäivän jälkeen lähdimmekin ystävättäreni kanssa katsomaan yöelämää. Päädyimme teinimestaan, missä olemme ehkä pyörineet viimeisen vuoden aikana jo ihan tarpeeksi. En tiedä, miksi aina päädymme sinne vaikka joka kerran luvataan toisillemme, ettei sinne enää koskaan mennä. Tällä kertaa viihdyimme siellä n. 10 minuuttia ja lähdimme sitten vähän aikuisempaan paikkaan, jota olohuoneeksikin voisi kuvailla. Ihan jees, mutta päätimme sitten lähteä kuitenkin vaan syömään. Vitsit mitä bilehileitä!

Tänään heräsin semidarraan (ei siis juotu yhtään alkoholia eilen) ja kamalaan väsymykseen. Piti mennä suihkuun heräämään kylmän veden alle, jotta sain edes silmät auki. Oli tarkoitus lähteä vähän shoppailemaankin aamupäivästä ennen töitä, mutta ei niillä oloilla. Tyydyin katsomaan leffaa puolinukuksissa ja sitten pitikin jo lähteä taas töihin. Villi viikonloppu taas vaihteeks ;)

Nyt sitten vaan jännäilemään miten Robben käy. TV2 klo 22:05 Robert Helenius vs. Samuel Peter

www.fightnews.com