"Onko nyt aamu vai ilta..?" ja muita elämän kiperiä kysymyksiä

Viikko alkaa olla paketissa ja olen selvinnyt hengissä ja vielä hyvillä mielin. Maanantain tuskailut johtuivat varmaan enemmänkin unen ja levon puutteesta, olen nimittäin loppuviikkoa kohden vaan piristynyt tässä. Stressin aiheuttamaa unettomuutta toki on ollut havaittavissa, sekä stressipäiväunia, joista herätään hirveässä paniikissa "APUA, mä oon myöhässä töistä!", no niin varmaan olen, jos kello on 19 illalla. Tänään nukuin 45min päikkärit, joista heräsin ajatellen "minne mä oon menossa.. minne mä oon menossa..?!" (Onneksi vain ohjaamaan treenejä.)

Viikon liikunnatkin toimi ihan mukavasti:
keskiviikkona räjähtävyystreeni (kuula + loikka) 1h15min
torstaina lajitreeni (tekniikka + kuntopiiri) 1h30min
perjantaina pk-lenkki 1h
lauantaina lihashuoltopäivä = venyttely 1h
sunnuntaina lajitreeni (tekniikkahapottelu + kova kuntopiiri) 1h30min

Melko kevyttä settiä, mutta kyllä kelpaa. Maanantain ja tiistain pidin lepoa kovan viikonlopun takia. Palautumisista pitää pitää huolta.

Olen tässä tutkaillut noita sykemittarijuttuja, enkä ole vieläkään tehnyt minkäänlaista päätöstä suuntaan tai toiseen. Olin jo ihan varmuudella ostamassa gps:n sisältävää garminia, mutta sitten tulikin mieleen, että sehän ei tosiaan taida mitata niitä maksimisykkeitä ja keskisykkeitä. Tai ainakaan siinä ei erikseen mainita. Polarin sivuille annoin uuden mahdollisuuden ja siinä olisikin oikein toimiva mittari, mutta siihen pitäisi ostaa se lisähärpäke, jos matkaa haluaa mitata ja minähän haluan. Se lisähärpäke maksaa 100e! Eli Polarin mittarille tulisi ihan kiitettävästi hintaakin sitten.

Ystäväni Juoksija-lehti kertoi joskus jostain matkaa mittaavasta pienestä mittarista, joka ei muistaakseni maksanut edes viittäkymppiä, joten taidan etsiä sitä lehteä ja ostaa sitten sellaisen... (tai vaihtoehtoisesti suunnon sen koko setin) ;D I have no clue.

Kesäkuun työvuoroista ei ole oikein minkäänlaista käsitystä vielä, joten en ole päässyt vielä stressaamaan ensi viikon työmäärää. Tiedän ainoastaan sen, että töitä on paljon ja sitä riittää ainakin heinäkuun loppuun asti ja sitten hellittää, koska yksi työsopimuksistani loppuu tai oikeastaan vaihtaa muotoaan. Jos en nyt jostain nappaa taas lisätöitä, niin saatan päästä ihan normaalien ihmisten viikkotyötunteihin siitä eteenpäin. Tarkoituksena olisi myös pitää vähän "lomaa" elokuussa, ottaa rennosti ja lähteä vaikka ulkomailla käymään. Jospa sitä saisi jonkun raahattua mukanaan, olisi mukavaa. Spontaanit matkalaiset ilmottautukaa! Yleensä käy niin, että lomat ovat kavereiden kanssa olleet eri aikaan, eikä ole tullut porukalla lähdettyä mihinkään, vaikka toiveita siihen suuntaan onkin ollut. Eipä tuo ole koskaan minua estänyt lähtemästä :)

Sitten vielä vähäpukeisia ihmisiä sunnuntai-iltaan:

Sykemittari hakusessa (vinkkiä tähän suuntaan!)

Koska palkkapäivä lähenee kovaa vauhtia, täytyy tehdä tuhoamissuunnitelmia kaikelle sille rahamäärälle, joka aikoo mätkähtää suoraan pankkitilille. Joka kuukausi sama juttu: "mihinkähän sitä nyt rahansa laittaisi, jottei jäisi turhaan kasvamaan korkoa tilille..?" Ja ei, tämä ei koskaan ole ollut ongelma, aina olen löytänyt "hyviä kohteita", johon sijoittaa viimeisetkin pennoseni. Minuun ei ole ohjelmoitu sellaista säästämisgeeniä rahojen suhteen - ei sitten ollenkaan. Säästämisgeeni aktivoitui ainoastaan kaikkeen muuhun roinaan: "Ei tätä voi heittää pois, saatan tarvita tätä joskus.."

Mutta asiaan: tarkoitus olisi löytää mahdollisimman hyvä (niin toiminnoiltaan kuin hinta-laatusuhteeltaankin) SYKEMITTARI. Tästähän olen jo haaveillut pitkään ja nyt mielestäni alkaisi olla aika sellaiseen tutustua uudella innolla.

Tein suuria ja tilasin itselleni Juoksija-lehden, vihdoin ja viimein (sama kai tuo on tulla kotiin kannettuna, kun kuitenkin sen nappaa aina lehtitelineestä mukaansa) ja samalla tutustuin lehden nettisivuilla olevaan Shoppiin. Sieltä bongasin seuraavanlaista:

Forerunner 110 GPS naisille

Helppokäyttöisempää urheilumittaria et löydä!
Naisellisessa Garmin Forerunner 110:ssä on urheilukelloon integroitu GPS ja sykemittari samassa laitteessa. Nykyaikaa, sillä enää ei tarvita matkan mittaamiseen erillisiä GPS-mokkuloita. Se tallentaa tarkasti juoksu- tai hiihtoreitin lisäksi suoritusajan, sykkeen, nopeuden, matkan, kalorit.
Forerunner 110 määrittää sykerajat automaattisesti käyttäjätietojen perusteella. Näet kätevästi treenisi tehon asteikolla 1-5. Laihduttajia varten laitteen kalorilukema on myös mukava tieto. Kaiken tämän laite kertoo selkeästi suomenkielellä.
Harjoituksen jälkeen voit ladata tiedot Garmin Connect™ -palveluun, missä voit halutessasi analysoida, tallentaa ja jakaa treenitietoja, tarkastella kulkemaasi reittiä kartalla. Forerunner 110 kertoo treenitiedot tyylillä, helposti!

Tietoa ja tekniikkaa:
• Helppokäyttöinen opastava valikko, isot näppäimet sekä selkeä näyttö
• Herkkä integroitu HotFix® GPS-vastaanotin toimii hyvin peitteisessäkin maastossa
• Tallentaa jälkitietoa, nopeutta, keskikilometrivauhtia, matkaa ja kalorikulutusta
• Tarkka Firstbeat™ mittausteknologiaa hyödyntävä sykkeeseen perustuva kalorikulutuksen laskenta
• ANT+™  sykevyö
• Tallennuskapasiteetti: 200 tuntia harjoitustietoja

Tuohan vaikuttaisi ihan pätevältä yksilöltä. Kiinnostaisi tietää, että mikä tekee siitä sellaisen, että se on tarkoitettu ainoastaan naisille? Tuo pinkki raita?

 

 

 

Suunto t3c Black Arrow ja Suunto t3c Sporty Red

Harjoitusvaikutus reaaliajassa - Suunto t3c -sykemittari ei jätä harjoittelua arvailun varaan vaan opastaa, kuinka saavutat tavoitteesi.

• Mittaa reaaliaikainen sykkeesi ja kalorinkulutuksesi
• Laske reaaliaikainen harjoitusvaikutus
• Seuraa matkaa, nopeutta ja pyöritysnopeutta Suunto POD –matka- ja nopeusantureilla
• Digitaalinen ANT-lähetystekniikalla takaa aina häiriöttömät tiedot
• Värivaihtoehdot: Black Arrow sekä Sporty Red (naisten malli)

Seikkailin myös Polarin sivuilla, mutta siitä ei ollut oikeastaan minkäänlaista apua tähän aiheeseen. Minusta olisi kätevää, että samalla mittarilla saisin tietää nopeuden sekä matkan syketietojen lisäksi ja tästä syystä tuo ensimmäinen vaihtoehto vaikuttaisi oikein kiinnostavalta vaihtoehdolta. Ymmärtääkseni Polarin laitteisiin tarvitaan ainakin lisälaitteet, jotta matkaa ja nopeutta pystyy mittaamaan, kuten myös Suunnon vastaaviin.

Suunto M5 running pack

• Kuntotesti
• Valittavissa kolme henkilökohtaista tavoitetta: kunnon kohotus, painonhallinta ja vapaa harjoittelu
• Päivittäiset ohjeet harjoituksen kestoon ja tehoon
• Automaattisesti mukautuva 7 päivän harjoitteluohjelma
• Reaaliaikainen tehonhallinta harjoituksen aikana
• Suositus palautumisajaksi harjoituksen jälkeen
• Motivoivat palauteviestit
• Suunto Dual Comfort Belt -sykevyö, joka on yhteensopiva useimpien kuntosalilaitteiden ja Suunto Fitness Solutionin kanssa
• Harjoituksen tietojen siirto Movescount.com-palveluun Suunto Movestickin avulla
• Harjoitusohjelmien lataaminen Movescount.com-palvelusta Suunto Movestickin avulla
• Voit seurata nopeuttasi ja kulkemaasi matkaa juostessa (Suunto Foot POD Mini -laitteen avulla)

Kaikkee sälää ainakin tulis mukana.. Samoin kuin saisi ostella Polarin setteihinkin. Tietenkin minua kiinnostaa tuossa Suunto m5:ssa tuo Movescount-palvelu, onhan omaa treenausta kiva vähän seurailla. En tiedä yhtään mihin suuntaan lähtisin näiden mittareiden kanssa ja minusta vähän tuntuu, että jos menen urheiluliikkeeseen kyselemään, niin minulle isketään käteen se kaikista hintavin vaihtoehto. Sehän se on aina se paras..? Toki voisihan sitä käydäkin vähän kyselemässä, jos joku osaisi minulle suositella parasta vaihtoehtoa ja miettiä sitten vielä. Minulle kuitenkin on aika paljon rahaa, jos jonkun pari sataa yhteensä heittää tuollaiseen mittariin (ja mahdollisiin lisävempeleisiin).

 Minkälaisia ominaisuuksia sinä pidät tärkeänä sykemittaria  valitessasi? Vinkit ja mielipiteet ovat tervetulleita, joten eikun kirjoittelemaan kommenttiosioon/sähköpostiin! :)

30 askelta

Aikaisemmin mainitsin tuosta Jaakko Halmetojan 30 askeleen ravintovalmennuksesta ja kiinnostuksestani sitä kohtaan, niin on sanomattakin selvää, että olen nyt sellaisen itselleni tilannut. Introkin on jo sähköpostiini saapunut. Kyseinen valmennusohjelma on saatavilla 10 euron alennushintaan vielä tänään, jos jotain muutakin sattuu kiinnostamaan. citydeal.fi

Kuukauden mittainen valmennuksesi rakentuu KKK-jaksotuksen pohjalle:

Korvaaminen
Askeleet 1-10: Keskitymme tärkeimpiin ja eniten nauttimiimme päivittäisiin ruoka-aineisiin.
Tämän osion aikana opit korvaamaan vanhat tottumuksesi paremmalla
laadulla.

Kokeilu
Askeleet 11-20: Keskitymme uusien tapojen lisäämiseen osaksi päivittäistä ruokavaliotasi.
Opit lisäämään energisyyden ja suorituskyvyn kannalta tärkeitä elementtejä,
jotka tarjoavat kehollesi mainion ympäristön kasvaa ja kukoistaa. Tässä
osiossa painottuu äärimmäinen yksinkertaisuus ja helppous, jottei uusien tapojen
kokeilulle muodostu yhtään liian suurta kynnystä.

Käytäntö
Askeleet 21-30: Keskitymme uusien mallien linkittämiseen osaksi päivärutiiniasi.
Opit liittämään uusia malleja arkielämääsi, aina työpaikkalounaan ja herkuttelutapojen
rakentamisesta, päivittäisiin kauppalistoihin ja ateriakokonaisuuksiin.

Päivittelen jossain vaiheessa omia mielipiteitäni tästä kyseisestä ohjelmasta tänne ja kerron toki, jos/kun opin jotain uutta ja avartavaa ravinnosta. Toivon ainakin oppivani jotain; uusi tieto on aina tervetullutta.

Ei pysty, ei kykene

Kumpa minulla olisi normaali elämä.

Olisi ihanaa, jos ei tarvitsisi tehdä kuin 6-8 tuntisia työpäiviä ja olisi kaksi vapaapäivää viikossa.

Jos kerran kuussa olisi vapaa viikonloppu, se miellyttäisi minua kovin.

Jos vapaita viikonloppuja olisi kuukaudessa kaksi, se olisi jo ihan luksusta.

Tarvitseeko edes mainita, että olisin onneni kukkuloilla, jos saisin työn, jossa ei tarvitsisi tehdä OLLENKAAN viikonloppuvuoroja..?

Tein tänään kevyen 11 tunnin työpäivän. Kun ensimmäisen työvuoron jälkeen kävin kotona, olin jo niin lopussa, että olisin voinut rojahtaa lattialle itkemään itsesäälissä omaa kurjaa oloani. Tuntuu ehkä jonkin verran pahalta, joo. Minusta tuntuu, etten selviä tästä viikosta, joka tällä hetkellä sisältää työtunteja 45,5 ja saattaa vielä lisääntyä vähintään yhdellä työtunnilla. Ei vaan pysty enää. Seuraava vapaapäivä olisi perjantaina ja tietenkin sitten viikonloppu töitä.

Aion sanoa tälle hullulle yrittäjälle, etten voi tehdä kesällä hänelle tunteja... Minä en vaan yksinkertaisesti jaksa enää.

Oikeastaan taidan nyt vaan rojahtaa lattialle itkemään itsesäälissä omaa kurjaa oloani. Eipä ole pitkilleen tuntunut näin toivottomalta oma elämä, huh huh.

Ostetaan aikaa!

Hei, miksi kukaan hakee googlesta mitään hakusanalla "poks"? Mutta miten hienoa se onkaan, että sillä päätyy tänne minun blogiini. "Mä oon bloggaaja"-haulla pääsee tänne myös, mahtavaa!

Repäisinpä eilen ihan erilaisen lauantai-illan setin: menin nukkumaan ennen puolta yhdeksää ja heräsin sitten tänään varttia vaille yhdeksän aamulla, nice1! Olen varmaan joskus maininnut tästä jatkuvasta väsymyksestäni..? ;) Pakko sanoa, ettei tuo hirveästi ole asiaa auttanut, vaikka kellon ympäri tulikin nukuttua, sillä nytkin väsyttää aivan hirmuisesti ja odottelen että kello olisi tarpeeksi paljon, jotta voisin taas kömpiä peiton alle. Kaupassa käyntikin oli pelkkää tuskaa, mutta pakkohan sitä oli käydä, että jotain eväitä saa huomiseksi töihin mukaansa. Vaikka tajuton läski olenkin, niin ei tässä mitään einesp*skaa ruveta syömään.

Harkitsen tässä vakavasti maksavani 30 päivän ravintovalmennusohjelmasta 10 euroa. Voisihan tuosta olla hyötyäkin. Ja minähän tunnetusti olen mainosten uhri; mainosta minulle mitä tahansa, kyllä minä ostan. ;) Jos kiinnostusta löytyy tuohon ravintovalmennusohjelmaan, sen on tehnyt ravintovalmentaja Jaakko Halmetoja ja se on koko Suomessa tarjouksessa 10eurolla vain tänään http://www.citydeal.fi/deals/koko-suomi .

Viikonloppu meni hujauksessa, olihan minulla jopa tämä sunnuntai vapaa. WAU. En edes muista milloin minulla olisi ollut sellainen viikonloppuvapaa, jolloin olisin tehnyt jotain muuta kuin urheillut. Huomenna sitten taas aamuvuoroon ja aion olla yhtä kopalla kuin tämä nainen:

Nyt haaveilen vaan vapaapäivistä, grillibileistä, rentoutumisesta, hetkistä jolloin ei tarvitse tehdä mitään eikä ole mihinkään kiire, illanistujaisista, viikonloppureissuista (jonnekin muualle kuin leirille/kisoihin)... Ollapa vapaa kuin taivaan lintu. Ollapa lapsi, jonka ainoa huolenaihe on se kun "ei ole mitään tekemistä".

Vastapainoksi haaveilen myös siitä puolimaratonista.. Kerkeisiköhän kahdessa kuukaudessa valmistautumaan moiseen tarpeeksi? Tiedän kyllä monien treenikavereiden juosseen kyseisen matkan ilman minkäänlaista treenaamista, joten saattaisi jopa riittääkin.

Tieto lisää tuskaa

Olen tässä vähän kummastellut, kun koko ajan on jatkuva väsymys päällä... Onhan se tosiaan kumma juttu; laskeskelin tänään yhteen työtunteja ja viime viikolla esimerkiksi olen tehnyt 41,25h töitä. Jännä. Ensi viikollakin saan tehdä 42,5h töitä. Mutta kivahan se on ettei ole työtön, am I right? Ei vaan, oikeasti voisi ehkä vähän keventää, niin ei tulisi burn out ennen kuin täytän 24. Minä kuitenkin teen tähän lisäksi ohjauksia, sekä treenaan itsekin. Joo, en mä ihan täysillä kulje, en.

Huomennakin aion mennä töihin vähintään vartin aikaisemmin, jotta kerkeän varmasti tekemään oman osuuteni ja pääsen ajoissa töistä, sillä minulla on työvuoron loppumisesta tasan puoli tuntia aikaa kammeta itseni salille ja olla valmiina kamat päällä. Reeniä, horo, reeniä.

Tällä viikolla liikunnan osalta menty vielä aika löysäillen, sillä on kova viikonloppu edessä ja se pitää jaksaa sitten repiä kunnolla. Tänään oli tarkoitus tehdä joku superkevytlenkki aamulla, mutta skippasin senkin, sillä reidet huutaa hoosiannaa eilisistä loikka-/kuulatreeneistä. Tälle päivälle jäi siis ainoastaan lihashuoltoa; venyttelyä, pyörittelyä ja muuta mukavaa. Kuula muuten lensi ihan yhtä huonosti kuin edellisinäkin vuosina, tekniikka tosin näytti kuulemma paremmalta, bileet..?

Töissä on ollut taas vaihtelevan mukavaa. Jopa muutamana päivänä ihan oi-ke-as-ti mukavaa (ei, se ei ole sarkasmia). Mutta onhan näitä taas ollut: "Sinä et kyllä tiedä mistään mitään!" :D Meinasin revetä nauramaan sille mummolle päin naamaa ja totesin vaan, että "Ahaa, no kiitos vaan arviosta" .. :D Postilla eräs keski-ikäinen rouva yritti postittaa kirjeenä sellaista pakettia, josta näki kilometrin päähän, ettei se mahdu postiluukusta.. "Kyllä tämä mahtuu! Kokeillaan!" - - "Aijaa, no ei sitten.. on niin nyrpeä ilme.." (sori tää on mun naama) LAV JUU!

Tasan ei käy onnen ja älyn lahjat yrittäjien puolellakaan. Sain tänään tekstiviestin yhdeltä työnantajistani: "Tiedän että olet huomenna aamuvuorossa, voisitko tulla sen jälkeen tekemään tänne iltavuoron 16-21.15?" Ööö?? No tottakai mä teen 14 tuntia töitä??? Shoot me now.

Tästä hektisestä elämästäni huolimatta olen saanut siivottua puolet vaatekaapistani, mikä saavutus! Olen heittänyt kaksi muovikassillista vaatteita roskiin ja merkannut yhden ison säkillisen vaatteita kirpparille meneviksi. Kohta mun vaatteet mahtuu kaappiin .. Ehkä. Mission impossible? Kovalla tahdilla niitä uusia ainakin on taas tullut tämän vuoden puolella, voisi harkita rauhoittumista. Ei minulla siis mikään addiktio ole, ei missään tapauksessa. Onko jossain sellaista ryhmää, mihin anonyymit shoppailuholistit kokoontuvat?

Koska punainen lanka tästä tekstistä hävisi jo ensimmäisessä lauseessa, voin kertoa tähän loppuun varoituksen sanan: ennen nukkumaan menoa ei kannata katsoa mitään romanttiseksi komediaksi luokiteltuja leffoja, rakkaus on nimittäin pelottava asia. Se on niin pelottava asia, että saatat nähdä painajaisia mehiläisistä, jotka puskevat hullunlailla ulos kaulastasi. Ai miten niin muka häiriintynyt persoona..?

Antsa, juu rok!

Tässä piristystä päivään videon muodossa:

Vieläkö kultaa juhlitaan vai joko sitä ollaan palattu arkeen? Tänään ainakin eräs tuttuni kävi työpaikallani puhaltelemassa ja tsemppaamassa itseään edelleen jatkuvaan kultajuhlaan. Itsellä ei kunto kestäisi, varsinkin kun pitää töitäkin tehdä. Amatööri, mikä amatööri.

"Kädet tärisee kuin nuorella miehellä ensitreffeillä"

Olen hommannut tässä viimeisen viikon aikana itselleni aivan uuden lookin, enkä enää tiedä mitä vaatteita kehtaisin pitää. Havainnollistan kuvilla:

















(jep, se en ole minä, mutta ruumiinrakenne täysin sama)

Suonissa virtaa tällä hetkellä puhdasta sokeria ja kroppa on ottanut itseensä tästä ruokavalion muutoksesta keräämällä nestettä siihen malliin, että näytän raskaana olevalta naiselta.. Jee! Eipä uskoisi että vähän yli viikko sitten tälläkin tyttärellä näkyi sikspäkki :D

Tästä huolimatta odotan jo valmiiksi innolla ensi kauden alkua, enkä millään malttaisi junnailla mitään peruskuntokautta. Ymmärrän kyllä, että se on tärkeää ja nyt kuuluu rakentaa sitä pohjaa, mutta kun haluaisin vain päästä kisaamaan! Tarkoituksena on päästä normaalirytmiin ruokailussa taas tällä viikolla, olla rellestämättä koko kesää (vähän saa ;D) ja juosta pitempää lenkkiä useammin. Lisäksi kesään kuuluu terävyystreeniä kuulalla, jonkun verran lajia ja voimien keräilyä ensi kautta varten. Todennäköisesti teen myös paluun body pumppiin ja balanceen, koska se on vaan niin mukavaa. Lajillisesti pumpista on mitä ilmeisimmin vain haittaa, mutta tasapainoharjoitukset ja lihashallinta balancen tapaan luulisi olevan vain positiivista.

Suomi - Ruotsi-finaali oli kyllä herkullinen. Ruotsin ensimmäisen - ja ainoan - maalin jälkeen sykkeet olivat katossa ja tuntui, etten uskalla katsoa. Yhtä aikaa niin pelottavaa ja jännittävää, ettei pieni tyttö kestä moista. Loppu olikin sitten Leijonien juhlaa; hyvää peliä, kunnon tykitystä, tsemppausta, oikeanlaista joukkuepelaamista ja homma toimi ihailtavan hyvin, ilo oli katsella poikien peliä.

Sitten joku maailmanmestaruus.. Onhan näitä.. Aijai. Kyllä sai tippa linssissä* katsella kun Koivu kävi hakemassa pokaalin ja sai sen joukkueelleen tuoda hiplattavaksi. Ihanaa pojat - helvetin ihanaa..! Kiitos hyvästä pelistä, kyllä saa olla ylpeä. Kiitos myös Mertarannalle, peli ei ois sama ilman sitä.

----
* Oikeasti linssissä, piti nimittäin ihan laittaa lasit päähän jotta varmasti näkee missä kiekko pomppii
P.S. Onko Mikko Koivulla vaimoa? ;D                                                          

Hei, mulla on nyt vähän darra ja päätin tulla tänne selostaa sitä

Olipahan ilta eilen.. Mielettömän mukavaa hengailua sekopäisessä jengissä. Pojat olivat jo valmiiksi ihan kunnon tuubassa kun tämä täti saapui areenalle fressinä melkein suoraan töistä, mutta eipä tuo haitannut.. Pojat niin nätisti huomioivat uuden hiustyylinkin ja etsiskelivät minulle illaksi naista, thanks guys! "Kai tää sun lesboletti nyt jotain vihjaa..?

Kaikesta hauskuudesta huolimatta, en vetänyt mitään mitään kännejä ja ryöminyt kotiin aamun pikkutunneilla, vaan otin melko sivistyneesti ja olin kotonakin jo ennen kahta. Tuo "melko sivistyneesti" lähinnä viittaa siihen, että käytös ei ehkä ole mitään maailman sivistyneintä kun minut sysätään noiden poikien kanssa samaan sakkiin. Se on semmosta räävitöntä settiä ja pari naista meidän seurasta pyörittelee aina silmiään. Ne ei tajuu.. Varmaan pipo kiristää. :DD

Työpäivä ei lähtenyt oikein käyntiin, vaikka melko pirteänä heräsinkin aamuun... klo 6:30 (aika kovis..). Väsyttäisi niin perhanasti vieläkin, mutta pitänee lähteä vetämään jotain taidonnäytteitä treenisalillekin vielä. Eli siis ohjaamaan, en todellakaan treenaamaan. Illalla jos tuon superjengin kanssa lähtis vielä katsomaan peliä, niin siinähän tuo ois päivä pulkassa. On tätä aikaa, kun ei tarvii treenata! (ensi viikolla sitten peruskuntokausi käyntiin)

Niin ja ON JOO tämä darramasis päällä. Semmonen pikkusuru koko ajan, on hienoo. Pitää palkata se iltiksessa itseään mainostanut Mickael (vai mikä se oli) tuomaan hellyyttä, sehän se tietää mitä nainen tarvitsee. Hehheh.

Olenko muuten maininnut kuinka LAME voi ihminen olla..? Kävin ystäväni kanssa kahvilla eilen ja hyräilin jotain päässä soivaa biisiä, kunnes kysyin ystävältäni, että mikähän tuo mahtaa olla.. "Se on Ritari Ässä!" *totaalirepeäminen*

Good girl gone bad

Mistä tunnistaa urheilijan? Siitä, että olisi vuoden kovimmat bileet ja tämä ottaa itselleen seuraavaksi päiväksi työvuoron, jotta pääsisi vielä saman kuukauden aikana olevalle maajoukkueen päävalmentajan leirille. Loma missä olet? Paras olla hyvä leiri, nimittäin 9pv työputki yhdellä vapaalla, joista se vapaapäivä sisältää kaksi kovaa treeniä. Morjens.

Huomenna varmaan hieman vituttaa, nimittäin pakkohan sitä seuran meininkiä on lähdettävä katsomaan parin alkoholijuoman turvin... Ainoa vaan, että ON PAKKO lähteä ajoissa kotiin. Mitään aamukuuden aikoihin kotiin ryömimisiä ei nyt vaan voi tapahtua (kuten normaalisti seuran juominki-iltojen päätteeksi käy). Oh my.

Rakas suojelusenkelini - anna minun olla hyvässä hapessa huomenna.

NOILLA KÄSILLÄ!

Jääkiekko on suurien tunteiden laji. Tämä tyttö ainakin ihan fiiliksissä kun Leijonat tekee tuolla omaa settiään. Tämä on yksi neljästä lajista (ja ainoa joukkuelaji), jota jaksan seurata. Tähän en nyt laskenut jostain vanhasta muistista aina välillä kumpuavaa intoa yleisurheilua kohtaan (jaksoikohan kukaan muu jännäillä muutama vuosi sitten Jelena Isinbajevan jatkuvaa seiväshypyn ennätysten rikkomista..?).

Ja onko parempaa selostajaa kuin Mertaranta?

kylmätväreet.com

Riks raks ja poks.

Olen tässä viime päivinä huomannut, että toi aivan järjetön nopeiden hiilareiden vetäminen ei vaan sovi minulle yhtään. Ensinnäkin on aivan tajuttoman huono olo ja lisäksi hirveä masis päällä koko ajan. Ei huvita tehdä mitään, en halua nähdä ketään, en halua puhua kenenkään kanssa. Lisäksi inhottaa jos joku kehtaakin soittaa.. ja arvostan enemmän niitä, jotka näpyttelee asiansa tekstiviestiin :D Tai sitten se on jotain kevätväsymystä. Luin muuten jostain, että kevätväsymys iskee herkimmin iltavirkuille; hey that's me!

Tänään imuroidessa jäi puolet sormesta imurinvarteen. Ekaksi luulin, että sormi vähän aukes ja kun siinä imurissa näkyi jotain ihonväristä niin naureskelin itsekseni, että "heh heh, nyt jäi sormi tuohon", kunnes katsoin lähempää ja tajusin että niinpä muuten jäikin :DD Hirvee kuoppa sormessa. Minua ei ole tarkoitettu siivoamaan.

Ei mulla ollut mitään asiaa, ajattelin vaan rikkoa tän blogihiljaisuuden näillä päättömillä jutuillani. Peace out!

P.S. Kisakausi ohi. Hyvät kisat, kivaa oli. Ranking-listan sija pysyy edelleen samana, eli paska kun on, niin sitten vaan on. Okei, mä otin kyllä tosi hyvin, mutta ei riittänyt. Tuli myös nollattua tilanne poikien kanssa karpalolonkeron voimin ja voi kun meillä oli mukavaa! ;) Siitäkin huolimatta voisin kyllä ihan hyvillä mielin pysyä erossa tuosta alkoholista tästä eteenpäin. Nyt pidän lepoa jos vaan pää kestää. Kiitos, hei.

GYU GYL YL

Tänään vapaapäivän kunniaksi, olen siivonnut viimeisen kolme tuntia (enemmän tai vähemmän aktiivisesti). Kyllä vaan sielu lepää, kun saa vähän järjestystä tähän luukkuun. Paino sanalla vähän. Tämä kämppä oikeasti tarvitsisi ihan hullun suursiivouksen, jotta tästä tulisi yhtään sellainen, missä viihtyisin. Jotenkin on ollut aika kortilla viime aikoina..? How about that?

Tässä palkitsin itseäni ahertamisesta lounaalla (kanaa ja kasviksia) sekä uusimmalla Kauneus ja Terveys-lehdellä. Niinpä palkitsen teitäkin nyt tämän perjantain kunniaksi ja havainnollistan millaisille jutuille tämä tyttö nauraa aivan kippurassa:

Ihana moka :D

Sitten minun on aivan pakko hehkuttaa uutta proteiinia mitä kävin nappaamassa mukaani eilen:

 

Kovien jätkien proteiinia! Ihan kuin jotain jälkkäriä vetäis. Melkein pelottaa, että vaihdan ruokavalioni pelkkään proteiiniin, heh. Voin suositella ehdottomasti tätä, on nimittäin hyvää.

Pinkki on tyttöjen väri.

Palaria piti myös käydä hamstraamassa.

Ja sitten tällaisia, jotta näyttäisi treeneissä nätiltä.

Ei mulla sitten muuta. Jatkan kivennäisveden lipittämistä. Hauskaa viikonloppua kaikille!

Definitely feeling GOOD!

They talk s**t about me

"Tindellä on niin hyvä ottelija-asenne."

"Se on niin päättäväinen."

"On se Tinde kova mimmi."

Jätkät puhuu musta kauniisti selän takana, mutta voisin hetkessä romuttaa niiden ruusuiset kuvitelmat ja sanoa, että tällä hetkellä mua ei kiinnosta koko laji YHTÄÄN. Ja tekisi mieli skipata kaikki kisat ja muut ja hengailla vaan.

Oli sitä asennetta.

Nyt mä juon vähän vihreetä teetä ja yritän muistella, että miksi helkkarissa mä oikein teen tätä itselleni.

I'm okay

Ihan naurattaa miten pohjamudissa käväisin eilen. Kaikki korjaantui sillä, että söin ruisleipää ensin maattuani sängyllä puolisen tuntia tuntien oloni paskemmaksi kuin aikoihin. Hiilarivaje, just like I said.

Tänään tein aamutreenin miss timbalandin kanssa, hyvin kulki. Vaikka tuntuukin hyvältä, alkaa olla kausi siinä vaiheessa, että ei vaan enää huvita. Tietenkin tuo painon kanssa taistelu tekee tähän oman osansa, kiristää pinnaa. Mutta kun kisoista on selvitty, tämä akka pitää lepoa ja unohtaa lajikuviot, sitten ei enää revitä. Olen leponi ansainnut.

Vielä vähän aikaa pitää vielä pitää henkinen puoli kasassa, tavoitteet mielessä ja olla hereillä. Päivä kerrallaan.

Puhuiko joku jotain seinäkellosta?

Tajuton hiilarivaje, väsymys, voimattomuus, kiinnostuksen puute, hapotus.

Pitäisi käydä kaupasta hakemassa kivennäisvettä ja tonnikalaa, mutten jaksa liikkua.

Pitäisi myös hakea työpaita töistä, kun olen sen sinne tyhmyyksissäni jättänyt.

Apteekissakin pitäisi käydä.

Olisi ihanaa, jos joku tiskaisi ja veisi roskat.

Sekaisin olen minä. Ja uuvuksissa.

Hair play

Aamu alkoi tänään mukavissa merkeissä, kun kampaaja soitti olevansa oksennustaudissa ja joutui sitten perumaan aikani. Voi mömmö, just kun olisi kerrankin ollut lepopäivä SEKÄ vapaapäivä, eli paljon aikaa hoitaa tuollaisia asioita. No ei hätää - "KVG", ajattelin ja etsinkin "kampaamo"-hakusanalla kaupungistani pelastajaa ja sehän löytyi samalle päivälle ja vielä aikaisempaan ajankohtaan kuin mitä tuo "oikea" varaus olisi ollut. JES.

En ollut koskaan käynyt tällä kyseisellä kampaajalla, mutta astuin liikkeeseen luottavaisin mielin, sillä kampaamon omistaja oli nuorehko nainen, eikä mikään ikäloppumummo. Vaisto osui oikeaan, sillä KERRANKIN sain mitä halusin. Nyt minulla on toispuoleinen fleda, toiselta puolelta pitenee eteen, RUSKEAT vaaleilla raidoilla. Olen tyytyväinen! Enkä näytä enää 15-vuotiaalta pikkutytöltä, vaan enemmänkin omanikäiseltäni naiselta. Thank you very much.

Vapaapäivän kunniaksi kävin myös shoppailemassa vähän kaikenlaista. Ostin mm. kiilakorkoiset kengät, jotka siis toimittavat tasapohjaisien kenkien virkaa tästä eteenpäin. Ne tuntuu ihan normaaleilta tasapohjaisilta kengiltä jalassa, joten kyllä ne voi niihin laskea! Yritin ihan oikeasti katsella niitä korottomia kenkiäkin, mutta kun ne ei vaan inspaa... En lämpee. En ole kyllä koskaan lämmennyt kiilakorkoisille kengillekään, ne ovat aina mielestäni näyttäneet jotenkin vähän avuttomilta klopposilta (onkohan tuo edes sana?), mutta nyt löysin mielestäni oikein nätit yksilöt. Mii laiks!

Ostelin toki paljon muutakin. Köhköh. Hankin itselleni pienen morkkiksen tuosta törsäilystä, mutta öö.. Tarvitsen ne kaikki? Tuo on oikeastaan tottakin... Ainoa mitä en olisi tarvinnut oli yksi paita, sen ostin vain koska se oli kivanvärinen ja sopi hyvin uuteen hiusväriin :D Mutta kevättakki tulee enemmän kuin tarpeeseen, samoin kahdet farkut. Olen oikeasti laihtunut jaloista enemmän kuin tarpeeksi, niin mitkään housut eivät pysy enää jalassa. (Niin vai, kuka sanoi että se on huono asia..? ;D) Nojoo, mutta voin kertoa, etten ainakaan toivo laihtuvani reisistä enää yhtään..

Kaikesta ostosmorkkiksesta huolimatta oli aivan ihana ja rentouttava päivä. Ja uudet jutut tietysti aina piristää. Kahvittelut miss timbalandin kanssa päättyivät siihen tulokseen, että ensi viikolla on sokerihumalan paikka. Täytekakkua, suklaata ja muffinsseja, I'm in!

Hear the hair whispering

Maanantaisen vapaapäivän (sekä lepopäivän) kunniaksi varasin itselleni kampaajan. Oooh, can't wait! Sellainen pikkujuttu vaan, etten tiedä yhtään mitä haluaisin. Ai miten niin tuuliviiri?

Vielä muutama viikko sitten himoitsin itselleni hiustenpidennyksiä (joita ei tietenkään voisi pitää kisakaudella ylimääräisen painonsa vuoksi). Nyt taas olen katsellut lähinnä kuvia lyhyistä malleista ja miettinyt, että kuinkahan rohkea sitä sitten olisikaan. Jos olisin oikein rohkea, niin vetäisin sellaisen lesbolookin, ettei järkeä.. Sitten en oikein tiedä, miten tulisin toimeen "poika-tytön-vaatteissa"-efektini kanssa. Lisäksi siinä esiintyy pelko, etten enää koskaan saa miestä ja kuolen yksin 50 kissan kanssa. (olen allerginen kissoille)

Ostin söpön pikkurahastuspokkarin hiusmalleista ja tässä lemppareita:

jos olisi pokkaa..

nro 11

tällaiseen kiharapehkoon tarvitsisin ne pidennykset..

Viime aikoina hiustenlaittorutiini on ollut joka päivä täysin sama: 1) harjaa hiukset 2) panta päähän 3) hiukset ponnarille 4) lakka. Tähän menee alle minuutti. Ihan jees. Tosi helppoa, mutta näytän juuri sellaiselta kiltiltä pikkutytöltä. Toisaalta kun aikatauluni on ollut niin tiukka, niin tämä on helpottanut aika paljon. Viime päivinä kun en ole oikeastikaan kerennyt tekemään paljon muuta kuin käydä töissä, treenata ja nukkua. Vaikka treenit tuokin helpotusta tähän rankkaan ajanjaksoon ja tuntuu pitävän henkisen puolen kasassa, on ollut ihanaa pitää lepoa tässä kaksi päivää. Lauantaina sain töiden jälkeen keskittyä vain ja ainoastaan leffan katseluun, ei tarvinnut repiä itseään salille. Tänään ei tarvinnut herätä ajoissa salille treenaamaan ennen työpäivän alkua. Nukuinkin viime yönä kevyet 11 tunnin unet, sekä torkuin vielä perään kaksi tuntia. Kyllä vaan teki terää ja kertoo ehkä jonkin verran tästä vallitsevasta stressitasosta.

 

Ei kun vaan pähkäilemään mitä oman pään menoksi saakaan aikaan vielä huomenna. En ole edes päättänyt vielä, että minkä väriset hiukset haluan omistaa. Toisaalta himottaisi kovasti värjätä hiukset ruskeiksi, toisaalta voisin pysyä tutussa ja turvallisessa vaaleassa. Vaalea väri vaan saa minut näyttämään niin nuorelta ja kiltiltä että ärsyttää. Eilenkin kaupassa eräs vanhempi mies epäili täysi-ikäisyyttäni ja kuvitteli minut aivan lapseksi. Onhan se tietysti ihan positiivista näyttää nuoremmalta, mutta se että näytän suurimmaksi osaksi aina joltain 15-vuotiaalta, ei ole kovin tavoittelemisen arvoista. Siitäkin hienosta hetkestä, kun pääsin osaksi täysi-ikäisten paheellista maailmaa, on jo kulunut yli viisi vuotta. Mieluusti näyttäisin edes sen 18wee.