Living on the edge (vai miten se meni)

Ajattelin tässä huomisen vapaapäivän kunniaksi lähteä Tampereelle shoppailemaan. Tätä kuningasideaa hautoessani tänään töissä unohdin täysin, että suurin osa kavereistani on enemmän sellaisia "suunnitellaan tätä asiaa nyt pari kuukautta ensin ja tehdään vasta sitten", kun taas itse saan idean ja haluan toteuttaa sen heti. Minä olen se, joka varaa ulkomaanmatkatkin hetken huumassa: "kylläpä kaipaan lomaa, lähdenpä ensi viikolla jonnekin". Aina kun haluan tehdä jotain, yritän saada kavereita mukaan (yllätys yllätys), mutta sitten luonteiden erilaisuus tökkää kapuloita rattaisiin, kun en tosiaan jaksa suunnitella tuollaisia asioita ja ilmeisesti pitäisi. Mistä sitä spontaania asennetta voi ostaa ja saako sen hienoon lahjapaperiin..?

Saatan lähteä huomenna kapinahengellä ihan itsekseni sinne shoppailureissulle. Häät* on jo ovella, eikä vieläkään ole mekkoa. Pirun Nelly, lähettivät rumia mekkoja ja kengät jotka olivat molemmat vasempaan jalkaan kuuluvat. Ei onnannu.  --- *ei omat, damn

Viime aikoina olen koheltanut ihan kiitettävästi, mistä lie johtuu kun en turpaankaan ole saanut koko kesänä.. Tänäänkin töissä kerkesin hävittää avaimet n. kahdessa sekunnissa. Voi sitä epäuskon määrää, kun toistelee itselleen "justhan ne oli mulla kädessä..???", eikä avaimia näy missään. Onneksi löytyi. Olin nimittäin laittanut ne takaisin laatikkoon piiloon.

Maanantaina olin töissä paljastelutuulella ja vietin koko työpäivän haaroista revenneissä housuilla. Oli muuten mahtifiilis, kun tajusin housujeni revenneen kun töihin oli enää n.3minuutin matka ja työvuoro alkaisi 10 minuutin päästä. Kukaan lähellä asuva kaverikaan ei ollut kotona, joten niistäkään ollut mitään hyötyä. EI TEISTÄ KOSKAAN OLE! ;) Noh, tulipahan keksittyä uusi kävelytyyli.

Viikonloppuna taas kokeilin jotain todella hienoa juttua, nimittäin Veet:in kylmävahaliuskoja, jotka tulivat jonkun lehden mukana. "Tekee ihosta silkinpehmeän, sileän ja hyväntuoksuisen", lupaa mainos. "No ookoo, minäpä testaan", ajattelin ja iskin liuskan sääreen. Sitten repäisyvaiheen jälkeen huomasin, ettei se oikeasti toiminut taaskaan ja se saakelin mömmö jäi sääreen. Liuskojen mukana tuli kosteuspyyhe, jolla vaha on tarkoitus pyyhkiä pois ja tietenkin yritin sillä kovasti pyyhkiä nyt vaaleanpunaisen mömmön peitossa ollutta säärtäni, mutta vaha ei liikahtanut mihinkään. Eikä lähtenyt muuten suihkusaippuallakaan. Eikä rainbown sateen raikkaalla nestesaippualla. Kokeilin myös neuvokkaana tyttönä kuorintavoidetta... Ei lähtenyt, mutta se kuorintavoide jäi siihen kiinni. Kyllä hieman hymyilytti lähteä ulkotreeneihin vaaleanpunaisen säären kera. Perille päästyäni sääri olikin täynnä risuja, hiekkaa ja kaikkea mahdollista. Mitä muuta nyt voi odottaa, kun pyörällä ajelee shortsit jalassa..?

Onneksi ensihoitotäti näki tässä pelkästään positiivista ja nauraen iski täyden vesipullonsa sääreeni kiinni - JA PYSYI. Suunnittelin myös sääreni avulla nappaavani jonkun miehen mukaani, turha siitä olisi ollut yrittää karkuun. Olisihan tuo ollut helpompi kuin tuo normaali taktiikka (takasuoralla taju kankaalle ja sitten raahataan kotiin). Treenien jälkeen ensihoitotäti yritti auttaa ongelmassani pyyhkimällä vanulapulla desinfiointiainetta mömmöjalkaani: ei lähtenyt, mutta vanut jäi jalkaan. Toinen yritys tehtiin astianpesuaineella, mutta siitäkin jäi vaan vihreän pyyhkeen nukat kiinni sääreen. Oli muuten söpön näköinen sääri! Kotona sitten päätin vielä kokeilla viimeistä oljenkortta ja otin kynsilakanpoistoaineen käyttöön. Guess what? TOIMII!

Räjähtävyystreeni (kuula+loikka)

Kesäisin treeniohjelma itselläni on melkoisen vapaa; tarkoitus on treenata 3-4 kertaa viikossa, mutta ainoastaan yksi on pakollinen: kuulatreeni. Tarkoitus on muutenkin tehdä kaikkea muuta kuin treenata lajia, saada vähän irtiottoa kovaan ohjelmaan ja saada vaihtelua. Jos ei huvita urheilla, ei ole pakko. Sitä ehtii tehdä koko pitkän kauden ajan ihan tarpeeksi, välillä hampaat irvessä taistellen kun ei vaan millään huvittaisi.

Tämä kesä on ensimmäinen kahdeksaan vuoteen, kun en lusmuile kuulatreeneistä, siitä ainoasta pakollisesta treenistä. En ole koskaan oppinut tykkäämään siitä, joten olen aina keksinyt jotain "parempaa", kuten käynyt body pumpissa, spinningissä, body balancessa jne. Tänä kesänä taas en ole viihtynyt sisällä tekemässä minkäänlaista harjoittelua. Suurin osa lajitreeneistäkin on tehty ulkona, mikä on ollut todella tervetullutta vaihtelua. Lisäksi olen oppinut pitämään kuulatreeneistä. Oikeastaan vähän harmittaa, että kohta pitäisi aloittaa normitreenaus ja jättää kuula odottamaan ensi kesää.

Kuula- ja loikkatreeni, mikä on esiintynyt "viikon liikunnat" - otsikon alla melkoisen tunnollisesti tänä kesänä, tehdään kehittämään räjähtävyyttä. Mitä nopeammat ja räjähtävämmät lyönnit, sitä parempi (luonnollisesti). Treenissä jokaista heittoa tehdään niin kauan, että tulos ei enää parane/alkaa huonontua.

Ensiksi "lyödään suorat lyönnit", eli otteluasennosta tyrkätään kuulaa suoraan eteenpäin. Ensiksi väsytetään oikea käsi, sitten vasen. Tarkoitus ei ole käyttää oikeaoppista kuulantyöntötekniikkaa, ottaa askelia tai muutenkaan vauhtia kääntämällä kroppaa vaan tehdä puhdas suoritus paikaltaan lyönninomaisesti. Vastaavaa harjoitusta teen melko usein kisakaudella heittelemällä kuntopalloa seinään.

Suorien jälkeen siirrytään tekemään "koukkuja" jotka tehdään vuorokäsin. Aloitusasennossa ollaan sivuttain heittosuuntaan nähden, käsi koukussa käsi samalla korkeudella olkapään kanssa (koukunomaisesti), yläkroppa kiertää ja tässä saa hakea vauhtia siitä kierrosta ihan kunnolla, liike lähtee tietenkin jaloista samalla tavalla kuin lyötäessä.

Viimeisimpänä haetaan räjähtävyyttä uppareihin eli kohokoukkuihin. Sitä tehdään kahdella eri liikkeellä. Ensiksi seistään selkä heittosuuntaan päin, kuula pään yllä, haetaan vauhtia alhaalta edestä ja ponnistetaan kuula liikkeelle pään yli taaksepäin.
Toinen liike tehdään juuri päinvastoin, eli kasvot heittosuuntaan päin, haetaan alhaalta edestä vauhtia kuulalle ja tyrkätään eteenpäin.
Kahdesta viimeisestä löytyy havainnollistavat kuvat aiheesta kysyneen omasta blogista PTY ja JVE hakusanoilla ;)

Heittelyiden jälkeen tähdään samalla periaatteella hyppyjä. Eli heti kun tulokset huononevat, vaihdetaan seuraavaan.
Aluksi tehdään vauhditonta tasajalkahyppyä, josta siirrytään vauhdittomaan tasajalkahyppyyn x3. Ilman taukoa, kolme hyppyä eteenpäin, niin pitkälle kuin pääsee. Ylimääräisenä tehdään myös vauhditon kolmiloikka.

Treeniin kuuluu tietenkin myös hyvät lämmittelyt ja loppuverryttelyt.

Asiakaspalvelun helmiä

Veikkauspisteellä:

Asiakas huutaa jo ovelta: "Yks rivi lottoo!"
Kiirehdin tiskin taakse ja kysyn: "laitetaanko siihen lisävoittoluokat?"
"Ei kun yks rivi lottoo!"
"Jaahas.." *näpynäpynäpy*
"VIKING LOTTOO!"
"Ai otat pelkästään viking lottoo vai molempia sen yhden rivin?"
*muminaa*
"Eli yks rivi pelkästään vikinkiä?"
"TULOKSET!!!"
"Otat sen rivin lisäksi tulokset? Vai otat pelkästään tulokset?"
"ÄLÄ NYT ALA PURKAMAAN MINUUN PAHAA OLOASI VAAN ANNA MULLE NE TULOKSET! EI TÄÄ NYT NIIN VAIKEETA VOI OLLA???"
"Minulla on ihan hyvä olla, kiitos vain. Halusin vaan tietää että otatko nyt oikeasti rivin viking lottoa vai otatko pelkästään tulokset"

----

Myyn asiakkaalle ja hänen tyttärelleen latauslipukkeen prepaid-liittymään. He eivät ole ennen sitä käyttäneet, mutta lipukkeessa lukee selvästi "Lähetä 'LATAA 12345678' numeroon 12345". He eivät kuitenkaan osaa sitä käyttää ja nainen tulee raivostuneena valittamaan siitä minulle.

"TÄMÄ EI TOIMI!! EN MINÄ HALUA TÄTÄ, KUN TÄMÄ EI TOIMI!!"
Katson lappua ja tiedustelen muistiko asiakas kirjoittaa kaikki tekstiviestiin, mitä lapussa pyydetään.. (virhe)
"TOTTAKAI MINÄ OLEN KIRJOITTANUT! NYT PERUT TÄMÄN KOKO HOMMAN KUN TÄMÄ EI TOIMI!! ON TÄMÄ KUMMA ETTÄ TÄLLAISTA PASKAA TÄÄLLÄ MYYDÄÄN!"
Lapussa lukee, että jos siinä on jotain häiriötä tai vikaa, niin on otettava yhteys operaattorin asiakaspalveluun, koska meidän kassalta niitä vikoja ei voi korjata. Pyydän asiakasta kirjoittamaan tekstin uudestaan, sanomalla taikasanan "LATAA", jota asiakas ei ole kirjoittanut viestiin.
Tytär asiakkaalle: "No nyt tämä toimii"
Asiakas: "NO ALKAAHAN TÄMÄ TOIMIA, MUTTA SINUN PITÄISI OPETELLA ASIAKASPALVELUA!! EI TUOLLA TAVALLA VOI ASIAKKAITA KOHDELLA! TODELLA ALA-ARVOISTA TUOLLAINEN KÄYTÖS! SINUN PITÄISI VAIHTAA ALAA!! (olen alanvaihdosta täysin samaa mieltä)

Seuraavana päivänä asiakas palaa pyytämään anteeksi, mutta sanoo että hänestä tuntui, että minun olisi pitänyt antaa hänelle ekalla kerralla paremmat ohjeet. Siis mitähän helvettiä?! Sen parempia ohjeita kun ei voi olla, kuin mitä siinä lipukkeessa jo lukee?! Olisi ilmeisesti pitänyt kirjoittaa se koko tekstiviesti rouvan puolesta.

--
"Minulle on nyt käynyt niin, että olen hukannut lotto-kuponkini ja se on tällä veikkauskortilla. Se on 10 viikon lotto ja haluaisin nyt tietää, että mihin asti se on voimassa."
"Valitettavasti en voi nähdä sitä tästä."
"No uusi se kuponki siitä, mihin asti se on voimassa."
"En voi nähdä tästä, että mihin asti se on voimassa, enkä myöskään sitä itse kuponkia."
"No miten sen sitten voi uusia?"
"Se kuponki pitäisi olla mukana, jos sen haluaa uusia..."
"NO EI MINULLA OLE SITÄ KUPONKIA, KUN SE ON HÄVINNYT!!!"
"Minä en voi asialle mitään. Voittehan te täyttää uuden kupongin ja laittaa sen voimaan."
"MISTÄ MINÄ TIEDÄN MIHIN ASTI SE ON VOIMASSA?! MINÄ HALUAN NE SAMAT NUMEROT!!"
"Sitä minäkään en näe täältä, enkä myöskään niitä numeroita."
"SINÄ ET KYLLÄ TIEDÄ MISTÄÄN MITÄÄN! ONKO TÄÄLLÄ JOKU MUU JOKA TIETÄÄ PAREMMIN??? TUOLLANEN TYHMÄ PIKKUPENTU, ET TIEDÄ MISTÄÄN MITÄÄN!"
"Kiitos vaan arviosta. Ei ole muita. Oikein hyvää päivän jatkoa."

--
Asiakas tekee lottoa, kenoa ja viking lottoa, tarkistettavassa kupongissa on myös euron voitto. Rahastan asiakkaan normaalisti, hän näyttää epäröivältä ja pyytää kuitin, jonka annan hänelle. Hän ottaa muutaman askeleen ovelle päin, kääntyy takaisin ja huudahtaa: "MISSÄ SE MUN EURO ON?!"
"Se tuli hyvityksenä suoraan siihen teidän loppusummaan. Kone tekee sen automaattisesti."
Asiakas lähtee, mutta katsoo minua vielä ilmeellä, joka kertoo hänen epäilevän minun vieneen hänen euronsa. Oisit rakas tarkistanut siitä kuitista ;)

Sitten vaan töihin nauttimaan :D

Sokeritonta, kiitos.

Viimeisintä sokeritonta ruokavaliota kesti komeat 9 päivää ja sitten se haudattiinkin täysin miss timbalandin synttäreiden kunniaksi. Juhlistimme molempien hienoja saavutuksia tyttöjen kesken Fransmannissa. Voi terve, että söin maailman parasta ruokaa; härän rintaa ja perunamuussia ja jälkiruuaksi suklaakakkua vaniljajäätelöllä. Huh, olin taivaissa.

Tuo sokerittomuus on ehkä parhaita juttuja mitä olen koskaan tehnyt; olo helpottui kummasti ja pahin turvotuskin hävisi. Kun vetää joka päivä jotain karkkia ja muuta sokeria, alkaa olo tuntua raskaalta, eikä oikein jaksa liikkua, tai näin minulle ainakin käy. Tästäkin huolimatta palasin heti neitokaisen synttäreiden jälkeen pahoille teille ja se amerikan pastillien napostelu sai jatkua, ja hei - kahvin kanssa on kiva mässätä maitosuklaamuffinssia ;)

Tajuan kyllä, että aika alkaa olla lopussa tämän "villin ja vapaan" elämän suhteen ja viimeiset päivät alkaa olla käsillä. Kohta pitää unohtaa tämä ja palata ruotuun. Jatkan tästä eteenpäin normirytmillä, eli yksi karkkipäivä viikossa, muuten olen kohta pulassa sokeririippuvuuden kanssa. Valmentajakin soitteli tänään ja kyseli PAINOA, onnekseni en kuitenkaan tiedä tämän hetkistä painoani.

"Mites painot?"
"En oo mitannu, ihan vitusti..."
"Hehhehe..No tuo ei oo kyllä mikään uus juttu. Tuon saman määritelmän oon kuullu joskus pari päivää ennen kisojakin."
"No joo.. Ei kyllä oikeesti mitään tietoo, mut läski oon."
"Hahaha, no katellaan sitä painoo sitten tuossa syksymmällä."

Tää on tätä. ;)


Ja sittenpä tämän viikon liikunnat:
Lauantai: lajitreeni 1h 45min
              kuula + loikka 1h 25min
Sunnuntai: lajitreeni 1h 20min

viime viikon liikunnat:
maanantai: kevyt lenkki 40min
tiistai: lajitreeni 1h 30min
torstai: kuula + loikka 1h 45min
perjantai: lajitreeni 2h
sunnuntai: lajitreeni 1h 45min

(huijasin treeniohjelmaa ja tein yhden treenin liikaa)

Jatkan paremmalla ajalla!

PS. Jo toinen vapaa viikonloppu putkeen, tää on jotain aivan ihmeellistä. Viimeksi ollut vapaa viikonloppu 11 viikkoa sitten ja 25 viikkoa sitten sellainen vapaa viikonloppu, kun en ole ollut missään urheilutapahtumassa. Tämä, jos mikä, on luksusta.

R.I.P Amy Winehouse.

Day 4

Lopetin sokerit ja mätöt (= kaikki paska vaaleasta leivästä hampurilaisiin ja muuhun rasvasettiin). Olen taas saattanut itseni sellaiseen kesäkuntoon, ettei huonompaa heti tule vastaan. Normaalisti ihmiset ovat timmeimmillään kesäisin, mutta eipä toimi minun kohdallani. Olen viimeisen kuukauden syönyt päivittäin vähintään yhden suklaapatukan (sokeriaddiktio??) ja välillä vähän enemmänkin. Ei saakeli. Kuka pystyy tähän muu kuin minä..? Niinpä päätin sitten aloittaa uuden elämän ja jättää sokerit ja muut pois, sillä eihän tästä tule mitään, jos ällöttää katsoa itseään peilistä. Yritän muistaa jossain vaiheessa laittaa "ennen ja jälkeen"-kuvia, niin minulla on sitten todistusaineistoa tästä, ettei jengi nyt kuvittele että kitisen turhasta (kuten jotkut ystävistäni kuvittelevat :D). Harmi, ettei ole kuvia kisakunnosta, niin olisi vielä enemmän vertailupohjaa tähän muodonmuutokseen. Maybe next time.

Tämä "treenaat vähintään kerran viikkoon"- treeniohjelma ei välttämättä ole minulle se kaikista sopivin.

Tämän viikon liikunnnat:
keskiviikko: kuula+loikka 1h 40min
torstai: lajitreeni 1h 40min
lauantai: lajitreeni 2h

edellisen viikon liikunnat:
tiistai: kuula+loikka 1h 40min
torstai: lajitreeni 1h 30min

ja sitä edeltävä viikko:
torstai: kuula+loikka 1h 45min

Käytiin muuten eilen mukiloimassa toisiamme ulkona, uimarannan läheisyydessä. Toiset otti arskaa ja me taisteltiin. Kerättiin hieman katseita. Cat fight! Oli muuten mukavaa ja erilaista. Tietenkin aivan pirun kuuma, vaikka illasta vasta mentiinkin, mutta kiva oli kun ei tarvinnut painua maan alle kesäiltana. Tykkään!

Kuten näistä liikuntamerkinnöistä on saattanut huomata, en ole paljoakaan jaksanut vaivautua venyttelemään viime aikoina. En ole myöskään käynyt hierojalla ja sen kyllä huomaa. Selkä on alkanut vaivata ja on melkoisen jumissa koko ajan. Eilisen repimisen jälkeen sain myös hartiat, kädet ja kyljet sellaiseen jumiin, ettei ole aikoihin nähty. En pysty nostamaan käsiä pään yläpuolelle! Yritin tänään vaivoin saada yläkroppaa vähän liikkeelle, pyöritellä ja muuta, mutta aika kivuliasta meinasi olla. Jospa se huomenna alkaisi jo vähän vetristyä. Täytyy ehdottomasti alkaa venyttelemään taas, tämä ei oikein toimi näin. Pitäs kai tuo jo tajuta.

Shopaholics Anonymous

Minä en ainakaan opi koskaan mitään: juuri kun olen päässyt isosta kasasta vaatteita eroon, menen ja tilaan lisää :D Ilmeisesti tarvitsen ehdottomasti uuden (uusia) mekon (mekkoja), kun ystäväni menee naimisiin ja pitäähän minulla olla jotain kivaa vaatetta. Ja samalla ostin tietysti kaikkea muutakin tarpeellista. Klikkailin ensiksi ostoskoriin aimo kasan tavaraa ja loppusumma alkoi uhkaavasti lähennellä viittäsataa euroa, niin piti sitten siirtää suurin osa talteen odottelemaan (mahdollista) seuraavaa tilauskertaa :D Oh dear dog god.

Olen ollut olevinaan tänään kovinkin ahkera ja olen pessyt kolme koneellista pyykkiä ja tiskannut. Tarkoitus oli siivota oikeasti enemmänkin, mutta jonkinlainen kooma iski päälle. Tämän viikon ainoa vapaapäivä oli sitten tässä, enkä jaksanut tehdä oikein mitään. Välillä on kai hyvä vähän ladata akkuja ja olla tekemättä mitään, jospa sitä jaksaisi sitten uudella innolla painaa töitä.

Viime päivinä töissä on ollut aika rentoa, eikä mikään ole erityisemmin kiristellyt hermoja. Hullut ovat lähteneet liikkeelle, mutta muuten ihan okei. On ollut hiljaisia päiviä ja olen kerennyt lukea kirjaakin. Mielestäni asiat ovat aika hyvin, jos työn lomassa kerkeää syventymään Helsingin mallitoimiston arkeen kirjan muodossa (fiktiiviseen arkeen tottakai). Kivaa, ettei tarvitse juosta pää kolmantena jalkana joka suuntaan keretäkseen tekemään kaikki päivän työt vaan kaiken voi hoitaa rauhassa, ilman minkäänlaista kiirettä ja sen lisäksi kerkeää pitää taukoakin. Mii laiks.

Ihmissuhteita ja kirppuja

Terkkuja kirpparilta! Hyvin on tavara käynyt kaupaksi, eikä ihmekään niillä hinnoilla. Pitäisiköhän oppia olemaan ostamatta kaikkea mahdollista vaatetta itselleen vaikkei oikeasti tarvitsekaan? Osa myydyistä vaatteista kun oli sellaisia yksilöitä, joita olen pitänyt korkeintaan kerran, jos sitäkään. Onneksi en ole ehtinyt vielä alennusmyynteihin, siellä se järki taas olisi jo lähtenyt ja tullut ostettua kaikenlaista settiä, mitä ei välttämättä tule koskaan pidettyä.

Päädyin muuten pitämään tuota kirpparia yksin, vaikka oltiin sovittu kaverin kanssa pitävämme yhdessä. Oharit, thank you very much. Harmi juttu, laitoin nimittäin parina ekana päivänä tavaraakin siihen malliin, että siihen olisi sen toisen tavarat vielä mahtuneet, enkä siis laittanut täyteen. Mutta kun ei minulle voi ilmoittaa edes silleen btw, että "hei, mä en nyt pidäkään sun kans sitä kirpparia", vaan se pitää itse huomata parin päivän jälkeen, että eipä ole muita kamoja tähän ilmaantunut. Arvostan juuri tällaista.

Olen viime aikoina vähän mietiskellyt muutenkin omia kaverisuhteita ja tullut tulokseen, että ei kukoista ei. Joku aika sitten huomasin, että tietyt ihmiset eivät koskaan edes ota minuun yhteyttä, vaan se olen minä joka sen tekee. Testasin asiaa sitten, (en tiedä kuinka reilua on testailla omia kavereitaan/ystäväksi luultuja, mutta teinpä näin silti) enkä ottanutkaan muutamaan viikkoon mitään yhteyttä, en ehdottanut että nähtäisiin tai lähdettäisi jonnekin, pari sanaa saatoin omasta aloitteesta vaihtaa lärvikirjassa, mutta siinä se. Ja eipä muuten mimmit ottaneet yhteyttä ;D Siinä voi taas miettiä, että millaisilla ihmisillä sitä onkaan itsensä ympäröinyt. Too bad. Ja ei - en ole täynnä itsesääliä ja murhetta asian suhteen, totesin vaan.

Nyt minä lähden töihin.

Kirppuja torilla

Kuvittelin, että ihmiset viettäisivät aikaa ulkona tällaisella helteellä. Naureskelin veljelleni, että tulipa "hyvään" aikaan laitettua tavarat kirpparille, kun on tällaiset ilmat. Kävin sitten tänään täydentämässä kirppisrekkiä ja koko paikka oli tyhjentynyt! Kirppisaikani alkoi eilen ja vein sinne neljä muovikassillista tavaraa ja jopa kalliimmaksi hinnoitellut mekot olivat menneet (nepä olikin oikeasti laatutavaraa). Kuitenkin löytyvät jostain sovituskopin nurkasta huomenna kaikki kamat, kengistä lähtien.

Pitäneekin tänään valmistella loput kamat myyntiin, jotta olisi loppuun asti jotain mitä myydä. Jos olisin oikein viitseliäs (ja fiksu), kävisin noita kaappeja erityisen huolella läpi vielä kertaalleen ja unohtaisin taravoiden ja vaatteiden TUNNEARVON ja iskisin kaikki vaan myyntiin. "Ei tätä voi laittaa myyntiin, tämä paita on minulle niin tärkeä." Muutenkin minulla on enemmän tavaraa, kuin kenelläkään ketä tunnen. En ole edes varma, mitä kaikkea lipastoni laatikoista löytyy; eli varmasti jotain todella tärkeää ja tarpeellista. Jos joku kävisi tyhjentämässä lipaston, en todennäköisesti edes huomaisi minkään puuttuvan.

Iltalehden sivuilta opin taas jotain todella hienoa: shoppailu auttaa suruun! Eli ei kun vaan shoppailemaan, niin pysyy mieli virkeänä ja endorfiinit jyllää :D Suosittelen ehdottomasti shoppailemaan kirpparilla - minun vaatteitani.

Olen tehnyt koko viikon aamuvuoroa ja se ei sovi minulle sitten yhtään. Olen töiden jälkeen ihan rättiväsynyt ja jumitan, eikä oikein jaksa tehdä mitään. Olen kuitannut sen nukkumalla päikkärit, joka omalta osaltaan myös vähentää tätä "aktiivisuusaikaa" vapaa-ajalla. Eilen nukuin kolmen ja puolen tunnin päikkärit töiden päätteeksi ja siitä lähdinkin sitten treeneihin. Treeneistä tultua pitikin taas ruveta nukkumaan, jotta jaksaa aamulla herätä. Nice.

Tämä viikonloppu oli minulla alunperin vapaa - kokonaan vapaa, mutta mitä teki Tinde? Hän päätti että kolme vapaapäivää viikossa on liikaa ja tyrkytti itseään sunnuntain iltavuoroon ;) Tuplapalkka, here I come! Minulle oli myös tarjolla mökkiviikonloppu, oli tarkoitus lähteä tänään ja tulla takaisin sunnuntaina... Peräännyin koska alkoi pelottaa. Miehet nimittäin. Olen kyllä harvinaisen häiriintynyt persoona, täytyy myöntää. Toisaalta toivon löytäväni miehen joka on kunnollinen ja seurustelevaa tyyppiä - sitten sellainen kiinnostuu minusta ja minulle iskee pakokauhu.. Näin ollen voin sanoa, että tarvitsenkin todella kärsivällisen miehen, joka jaksaa odottaa että pääsen siitä pakokauhuvaiheesta yli. :D (ja sitäkään ei aina edes tapahdu)

Morjens.