Poika kävelee tiskille.
"Tupakkaa."
Katson poikaa kysyvästi. Poika ei reagoi mitenkään, eikä osoita jatkavansa lausettaan.
"Niin..?"
Poika katsoo minua, mutta pysyy vaiti.
"Niin mitähän tupakkaa?"
"Westin punanen."
"Seeeelvä ja sitten vielä henkkaria katselisin..."
"Äh, ei oo mukana. Mutta mä tulen kohta takaisin..."
Poika ei palaa.
--
Nainen "pienessä sievässä" jonottaa vuoroaan ja huutelee vähän väliä mielipidettään silmämeikistäni. Hänen vuoronsa tulee.
"Hei!"
"Sä oot meikannut tosi hienosti! Tosi hyvännäköinen silmämeikki!"
"Ehh, kiitos..?"
"Tosi hyvät meikit sulla. Olet kyllä tosi hyvin laittanut meikit!"
Hymyilen ja odotan, josko hän haluaisi muutakin kuin kehuskella meikkejäni.
"Tosi hyvältä näyttää nuo silmät. Oot kyllä tosi hyvin meikannut."
---
Taistelemme vanhan rouvan kanssa siitä, tarvitseeko hänen näyttää henkilöllisyystodistusta.
"Minut tuntee täällä kaikki, minä en ole ennenkään tarvinnut henkilöllisyyttäni todistella!"
"Minä en teitä valitettavasti tunne henkilökohtaisesti ja joka tapauksessa minun pitää se todistus nähdä."
"Minä olen 20 vuotta opettanut tuossa viereisessä koulussa ja kaikki minut tuntevat!"
"Selvä, siltikin minun täytyy nähdä se henkilöllisyystodistus."
"On tämä kumma, minä olen tuossa ollut opettajana 20 vuotta ja sinä viitsit minulta pyytää henkilöllisyystodistusta!"
"Kyllä. Minä en ole ollut koskaan siinä koulussa, enkä teitä tunne. Minä pyydän henkilöllisyystodistuksen myös entiseltä opettajaltani, joka käy täällä."
"On tämä kumma! En todellakaan haluakaan tuntea sinua! Minulla ei edes ole mitään todistuksia, kun en käy koskaan ulkomailla!"
(Seuraava asiakaskin toteaa rouvalle, että lakia pitää noudattaa, johon rouva vaan tuhahtaa.)
"Sitten en voi valitettavasti auttaa. Tähän nyt kuitenkin sen henkilöllisyystodistuksen tarvitsee."
"Ihmeellistä toimintaa. Kaikki täällä päin tuntee minut! Kiitoksia vaan HYVÄSTÄ palvelusta ja MUKAVAA päivänjatkoa!!!!"
"Kiitos samoin."
Rouva jatkaa jupinaansa niin kauan että pääsee ovesta ulos.
--
.......
"Ja sitten vielä henkkaria katselisin!"
"Sellaista minulla ei ole, mutta ajokorttia voin näyttää."
---
"Tupakkaa ottaisin."
"Minkäslaista?"
"No voitko näyttää mitä siellä on?"
"No, itseasiassa en voi"
"NO JUST!!"
"Niin, laki sanoo etten saa näyttää."
"No voitko kertoo mitä siellä on?"
"Enpä voi. Listasta voit katsoa."
Asiakas vihaisena valitsee listalta oman röökimerkkinsä.
---
Guess what? Huomenna vapaapäivä :D
maanantai 27. helmikuuta 2012
torstai 23. helmikuuta 2012
Kehän pellet
Viime postauksessa hehkuttamani Klitschko vs. Chisora ei ollutkaan ihan niin Klitschkon riemujuhlaa kuin olisin arvannut. Chisora pisti oikein hyvin vastaan ja haastoi mestaria kiitettävästi. Jättiläisen käsi oli kuulemma hajonnut jossain erässä, vissiin astetta kovempi pää Chisoralla, kun kaikki siihen rikkovat itsensä. Ottelustahan jäi ainoastaan huono maku suuhun Chisoran huonon käytöksen vuoksi. Jos hän tajuaisi käyttäytyä vähän vähemmän epäurheilijamaisesti, niin hänen arvostuksensakin varmaan kasvaisi ja ihmiset muistaisivat matsista muutakin, kuin sen, kuin hän sylkäisi vedet Vladimirin naamalle ja surullisen kuuluisan lehdistötilaisuuden matsin jälkeen. Ihan hävettää poikien puolesta.
Itse olen viime aikoina taistellut lähinnä flunssaa, selkäkipuja ja asiakkaita vastaan, joten urheilullisia saavutuksia ei tältä neidolta ole hehkutettavaksi. Ei edes surullisia. Mies tiputtelee painoa tulevaan matsiinsa ja tässä myötäeläessä olen itsekin tiputtanut kevyet 3 kiloa. Kohta sitä ollaan ottelupainoissa!
Itse olen viime aikoina taistellut lähinnä flunssaa, selkäkipuja ja asiakkaita vastaan, joten urheilullisia saavutuksia ei tältä neidolta ole hehkutettavaksi. Ei edes surullisia. Mies tiputtelee painoa tulevaan matsiinsa ja tässä myötäeläessä olen itsekin tiputtanut kevyet 3 kiloa. Kohta sitä ollaan ottelupainoissa!
lauantai 18. helmikuuta 2012
BOX!
Tänään ohjelmassa Klitshko vs. Chisora
Toivon, että Klitshko nöyryyttää tuota perhanan ääliötä ihan täysillä. Vois poika oikeasti vähän miettiä tuota käytöstään.
Noniin, ja sitten vaan nenä ruutuun kiinni.
P.S. Siis mähän oon nähny Chisoran parin metrin päästä hotellin aulassa, siis mä oon melkein sukua julkkikselle vai miten se meni. Hehhehehheee.
 |
| (EPA/ MARC MUELLER) |
Toivon, että Klitshko nöyryyttää tuota perhanan ääliötä ihan täysillä. Vois poika oikeasti vähän miettiä tuota käytöstään.
 |
| (EPA/ MARC MUELLER) |
P.S. Siis mähän oon nähny Chisoran parin metrin päästä hotellin aulassa, siis mä oon melkein sukua julkkikselle vai miten se meni. Hehhehehheee.
perjantai 17. helmikuuta 2012
Päivää, kuinka voin auttaa?
Kassalla on jonoa, asiakas päättää siitä huolimatta tulla välistä huutelemaan, josko voisin vaihtaa hänen 2e-kolikkonsa kahteen euronkolikkoon. Sanon hänelle, että odottaa vähän, kun edellisen asiakkaan ostostapahtuma on vielä kesken. Kun saan vaihtorahat asiakkaalle, tämä ensimmäinen mummeli tuskastuneena huutaa:
"Joko sä voit antaa mulle ne eurot, ei minulla ole koko päivää aikaa. Mulla on peli kesken!"
Katson jonon asiakkaita anteeksipyytävästi ja otan mummon kolikon ja olen antamassa hänelle käteen kaksi euronkolikkoa. Kuitenkin mummo vetää kätensä pois heti kun ensimmäinen kolikko koskettaa hänen kättään ja toinen tipahtaa hyllyn kautta lattialle.
"No nyt se putos.." ja ojentaa kätensä minulle uudelleen, odottaen että annan hänelle uuden kolikon kassasta.
"No se pitää sitten etsiä sieltä", sanon laittaessani edellisen asiakkaan kuittia roskiin (jota hän ei siis halunnut).
"En minä sitä rupea etsimään", toteaa mummo edelleen käsi ojossa.
Tulen kassan takaa asiakkaiden puolelle etsimään kolikkoa ja totean, etten voi ruveta jakamaan kassasta kolikoita, joten se euro on sitten etsittävä. Jonossa alkaa näkyä hieman tuskastuneita ilmeitä.
"En minä sitä rupea etsimään, kun sinä viskasit ne kolikot minulle!"
Hieman turhaantuneena totean: "Äläpäs nyt, minä en niitä ole viskellyt yhtään minnekään."
Mummo saa euronsa ja kukaan ei ole tyytyväinen.
--
Miesasiakas haluaa ostaa kaksi askia röökimerkkiä x. Otan hyllystä yhden ja huomaan että se on viimeinen. Varastosta saan sen toisen, mutta se on jo uudella hinnalla. Kassajärjestelmä ei osaa käsitellä hinnanmuutoksia siten, että samaa tuotetta saisi erihinnalla, joten röökiaskit on lyötävä kassaan erikseen, jotta asiakas saisi ensimmäisen askin vielä vanhalla hinnalla. Selitän tämän asiakkaalle ja kerron että lyön askit erikseen.
"Tämä ensimmäinen on x,xx euroa", totean hieman huvittuneena.
Asiakas tuijottaa minua, eikä tee mitään asian eteen.
"Paljonko ne on yhteensä?"
Lasken laskimella paljonko askit tekevät yhteensä ja ilmoitan summan. Asiakas antaa minulle kaksikymppisen.
Lyön ensin halvemman askin, päätän kassatapahtuman, sitten otan toisen askin ja päätän kassatapahtuman ja annan asiakkaalle vaihtorahat.
"Oletko sä joku harjoittelija?"
"En ole", sanon ja kerron uudestaan (itseasiassa kolmatta kertaa) miksi askit piti lyödä kassaan erikseen. Asiakas ei tunnu ymmärtävän vieläkään, hymähtää ja lähtee pois.
--
Vanhempi nainen (joka ei oikein koskaan ymmärrä, miten esim. keno toimii, vaikka on selitetty monta kertaa puhumattakaan arvoista) tulee tiskille ja kyselee tapansa mukaan mitä porukkapelit maksaa, vaikka hinnat näkyvät isolla asiakkaaseen päin. Selitän kärsivällisesti jokaisen porukkapelin hinnan ja mitä ne sisältää.
"Minä haluan sellaisen pelin, mistä voittaa. Mikähän sen nimi olikaan, kun en muista. Ne puhuu usein sellaisesta, mistä voittaa, niin minä haluan sellaisen. En yhtään muista mikä sen nimi on.."
"Niin, näistähän ei etukäteen voi tietää, että voittaako vai ei, kun nämä arvotaan vasta myöhemmin...", totean vaikka sen luulisi olevan aikalailla itsestäänselvyys.
"Jaa, no minä otan sitten vaikka jonkun arvan. Minkäslaisia niitä on?"
Esittelen kaikki arvat ja kerron minkähintaisia ne ovat. Asiakas valitsee jokeri-arvan, joka toimii samaan tapaan kuin kupongilla pelattavat keskiviikko- ja lauantaijokeri. Käymme keskustelua siitä, mitä arvasta kuuluu raaputtaa ja asiakas varmistaa monta kertaa, saako arvan raaputtaa kokonaan. Hieman myöhemmin asiakas palaa kassalle ja kysyy onko arvassa voittoa. Yhtään numeroa ei ole oikein ja sanon asiakkaalle tämän. Hän kuitenkin väittää, että siinä on samoja numeroita. En tiedä mihin hän on niitä numeroita oikein verrannut, sillä yksikään numero ei ole sama ylä-ja alarivissä, puhumattakaan että ne olisi kohdakkain oikein. Tarkistan arvan vielä koneella, joka antaa ulos lapun "ei voittoa". Asiakas toteaa, että ihan typerä arpa ja että eihän tuollaisia kannata ostaa, kun ei kerran voita.
--
Miesasiakas pelaa pelikonetta. Hän on vaihtanut kolikoita jo 60 euron edestä ja syytänyt kaikki koneeseen. Alkaa loputtomalta tuntuva valitus siitä, miten pienet eläkkeet on ja miten väärin se on. Sekin on väärin, että kone vie kaikki hänen rahansa, eikä ole varaa ostaa ruokaa.
"Niin pienet eläkkeet, ettei raha riitä elämiseen, on se kumma.."
"Ahaa, voi harmi..."
"Meitä eläkeläisiä syrjitään, eikä mistään saa rahaa.." *vaihtaa vielä 40e kolikoiksi ja laittaa sen kaiken pelikoneeseen*
"Jaahas, on se jännä..."
"Meitä ei ajatella yhtään, pienet on eläkkeet.. Raha ei vaan riitä.."
Mies käy pelaamassa koneita joka ilta, onneksi rahat riittää edes siihen, jos ei ruokaan.
---
Asiakas etsii jotain lehtihyllystä ja saapuu sitten tyhjin käsin kassalle.
"Olisiko teillä toissaviikolla ilmestynyttä Me Naiset -lehteä?"
"Ei valitettavasti ole, kaikki vanhat lehdet menee suoraan palautuksiin."
"Minä todella tarvitsisin sen lehden, kun siinä oli yksi juttu, mitä minun tytär suositteli."
"Niin.. Ne tosiaan menee suoraan palautuksiin heti, kun uusi numero ilmestyy."
"Se olisi todella tärkeä saada se lehti."
"Joo-o."
"Sitäkö ei sitten teiltä saa?"
"No eipä sitä enää saa, kun tosiaan palautetaan..."
"Mistähän minä saisin sen..?"
"Enpä osaa sanoa. Kyllä ne jokapaikassa aina palautetaan uuden numeron ilmestyessä.."
"Ois kyllä tosi tärkee juttu..."
Onneksi seuraava asiakas pelastaa tilanteen ja rouva poistuu.
---
Poika tulee kassalle.
"Yks punanen marlboro."
"Kova vai pehmeä?"
"Yks punanen marlboro."
"Kova vai pehmeä?"
"Tavallinen punanen marlboro"
"Otatko kovan vai pehmeän askin..? Ja näytätkö henkkareita..?"
"Joo, kova - - Ei oo mukana."
Asiakas jää tuijottamaan minua tyhjä katse silmissään.
Ei onnistunut.
- -
Nuori nainen tulee kassalle ja ojentaa lottokupongin.
"Terve, näytätkö henkkareita?"
"Täh..?" Asiakas katsoo epäuskoisena, mutta alkaa etsiä lompakkoaan.
Odotan rauhassa kuponki kädessä asiakkaan mulkoillessa minua, kuin olisin tehnyt jotain pahaa. Asiakas näyttää henkkareitaan, joissa syntymävuoden kohdalla komeilee 1992, eli hän on vähän aikaa sitten täyttänyt 19. (OI ANTEEKSI TÄMÄ LOUKKAUS, en huomannut naamasta että olet jo vuoden verran ollut täysi-ikäinen)
"Kiitos!" ja laitan kupongin koneen läpi.
--
Tullessaan sisään pitkäletti ihastelee pitkään lahjakorttivalikoimaa. Varsinkin iTunesin lahjakortteja, joita löytyy kolmea eri hintaluokkaa. Pitkäletti ja hänen hieman sekavan oloinen naisensa tutkiskelevat ihan kaikkea mitä myymälästä löytyy. Sekava nainen tarkistuttaa muutamat tyhjät kenolaput, kun pitkäletti tutkailee tatuointilehtiä. Pariskunta viipyy pitkään. Vähitellen uskon, etteivät he ole tulossa kassalle ja jatkan kesken olevaa siivousta. Pitkäletti ja sekava nainen kävelevät pois, ovesta mennessään pitkäletti ottaa hyllystä tyytyväisenä mukaansa iTunesin 50 euron lahjakortin. Ihan jees muuten, mutta niillä ei ole mitään arvoa jos niitä ei kassalle ensin lataa.
--
Minua hämätään hienosti ja kansanpukuiset nuoret vievät oven vieressä olevasta dnan esittelyhyllystä liittymäpakkauksia puolenkymmentä. Tämäkin varmaan tosi jees, mutta ne ovat siinä asiakastilassa ainoastaan mainoksen vuoksi ja tyhjiä.
---
Tänään minulla on vapaapäivä! :)
"Joko sä voit antaa mulle ne eurot, ei minulla ole koko päivää aikaa. Mulla on peli kesken!"
Katson jonon asiakkaita anteeksipyytävästi ja otan mummon kolikon ja olen antamassa hänelle käteen kaksi euronkolikkoa. Kuitenkin mummo vetää kätensä pois heti kun ensimmäinen kolikko koskettaa hänen kättään ja toinen tipahtaa hyllyn kautta lattialle.
"No nyt se putos.." ja ojentaa kätensä minulle uudelleen, odottaen että annan hänelle uuden kolikon kassasta.
"No se pitää sitten etsiä sieltä", sanon laittaessani edellisen asiakkaan kuittia roskiin (jota hän ei siis halunnut).
"En minä sitä rupea etsimään", toteaa mummo edelleen käsi ojossa.
Tulen kassan takaa asiakkaiden puolelle etsimään kolikkoa ja totean, etten voi ruveta jakamaan kassasta kolikoita, joten se euro on sitten etsittävä. Jonossa alkaa näkyä hieman tuskastuneita ilmeitä.
"En minä sitä rupea etsimään, kun sinä viskasit ne kolikot minulle!"
Hieman turhaantuneena totean: "Äläpäs nyt, minä en niitä ole viskellyt yhtään minnekään."
Mummo saa euronsa ja kukaan ei ole tyytyväinen.
--
Miesasiakas haluaa ostaa kaksi askia röökimerkkiä x. Otan hyllystä yhden ja huomaan että se on viimeinen. Varastosta saan sen toisen, mutta se on jo uudella hinnalla. Kassajärjestelmä ei osaa käsitellä hinnanmuutoksia siten, että samaa tuotetta saisi erihinnalla, joten röökiaskit on lyötävä kassaan erikseen, jotta asiakas saisi ensimmäisen askin vielä vanhalla hinnalla. Selitän tämän asiakkaalle ja kerron että lyön askit erikseen.
"Tämä ensimmäinen on x,xx euroa", totean hieman huvittuneena.
Asiakas tuijottaa minua, eikä tee mitään asian eteen.
"Paljonko ne on yhteensä?"
Lasken laskimella paljonko askit tekevät yhteensä ja ilmoitan summan. Asiakas antaa minulle kaksikymppisen.
Lyön ensin halvemman askin, päätän kassatapahtuman, sitten otan toisen askin ja päätän kassatapahtuman ja annan asiakkaalle vaihtorahat.
"Oletko sä joku harjoittelija?"
"En ole", sanon ja kerron uudestaan (itseasiassa kolmatta kertaa) miksi askit piti lyödä kassaan erikseen. Asiakas ei tunnu ymmärtävän vieläkään, hymähtää ja lähtee pois.
--
Vanhempi nainen (joka ei oikein koskaan ymmärrä, miten esim. keno toimii, vaikka on selitetty monta kertaa puhumattakaan arvoista) tulee tiskille ja kyselee tapansa mukaan mitä porukkapelit maksaa, vaikka hinnat näkyvät isolla asiakkaaseen päin. Selitän kärsivällisesti jokaisen porukkapelin hinnan ja mitä ne sisältää.
"Minä haluan sellaisen pelin, mistä voittaa. Mikähän sen nimi olikaan, kun en muista. Ne puhuu usein sellaisesta, mistä voittaa, niin minä haluan sellaisen. En yhtään muista mikä sen nimi on.."
"Niin, näistähän ei etukäteen voi tietää, että voittaako vai ei, kun nämä arvotaan vasta myöhemmin...", totean vaikka sen luulisi olevan aikalailla itsestäänselvyys.
"Jaa, no minä otan sitten vaikka jonkun arvan. Minkäslaisia niitä on?"
Esittelen kaikki arvat ja kerron minkähintaisia ne ovat. Asiakas valitsee jokeri-arvan, joka toimii samaan tapaan kuin kupongilla pelattavat keskiviikko- ja lauantaijokeri. Käymme keskustelua siitä, mitä arvasta kuuluu raaputtaa ja asiakas varmistaa monta kertaa, saako arvan raaputtaa kokonaan. Hieman myöhemmin asiakas palaa kassalle ja kysyy onko arvassa voittoa. Yhtään numeroa ei ole oikein ja sanon asiakkaalle tämän. Hän kuitenkin väittää, että siinä on samoja numeroita. En tiedä mihin hän on niitä numeroita oikein verrannut, sillä yksikään numero ei ole sama ylä-ja alarivissä, puhumattakaan että ne olisi kohdakkain oikein. Tarkistan arvan vielä koneella, joka antaa ulos lapun "ei voittoa". Asiakas toteaa, että ihan typerä arpa ja että eihän tuollaisia kannata ostaa, kun ei kerran voita.
--
Miesasiakas pelaa pelikonetta. Hän on vaihtanut kolikoita jo 60 euron edestä ja syytänyt kaikki koneeseen. Alkaa loputtomalta tuntuva valitus siitä, miten pienet eläkkeet on ja miten väärin se on. Sekin on väärin, että kone vie kaikki hänen rahansa, eikä ole varaa ostaa ruokaa.
"Niin pienet eläkkeet, ettei raha riitä elämiseen, on se kumma.."
"Ahaa, voi harmi..."
"Meitä eläkeläisiä syrjitään, eikä mistään saa rahaa.." *vaihtaa vielä 40e kolikoiksi ja laittaa sen kaiken pelikoneeseen*
"Jaahas, on se jännä..."
"Meitä ei ajatella yhtään, pienet on eläkkeet.. Raha ei vaan riitä.."
Mies käy pelaamassa koneita joka ilta, onneksi rahat riittää edes siihen, jos ei ruokaan.
---
Asiakas etsii jotain lehtihyllystä ja saapuu sitten tyhjin käsin kassalle.
"Olisiko teillä toissaviikolla ilmestynyttä Me Naiset -lehteä?"
"Ei valitettavasti ole, kaikki vanhat lehdet menee suoraan palautuksiin."
"Minä todella tarvitsisin sen lehden, kun siinä oli yksi juttu, mitä minun tytär suositteli."
"Niin.. Ne tosiaan menee suoraan palautuksiin heti, kun uusi numero ilmestyy."
"Se olisi todella tärkeä saada se lehti."
"Joo-o."
"Sitäkö ei sitten teiltä saa?"
"No eipä sitä enää saa, kun tosiaan palautetaan..."
"Mistähän minä saisin sen..?"
"Enpä osaa sanoa. Kyllä ne jokapaikassa aina palautetaan uuden numeron ilmestyessä.."
"Ois kyllä tosi tärkee juttu..."
Onneksi seuraava asiakas pelastaa tilanteen ja rouva poistuu.
---
Poika tulee kassalle.
"Yks punanen marlboro."
"Kova vai pehmeä?"
"Yks punanen marlboro."
"Kova vai pehmeä?"
"Tavallinen punanen marlboro"
"Otatko kovan vai pehmeän askin..? Ja näytätkö henkkareita..?"
"Joo, kova - - Ei oo mukana."
Asiakas jää tuijottamaan minua tyhjä katse silmissään.
Ei onnistunut.
- -
Nuori nainen tulee kassalle ja ojentaa lottokupongin.
"Terve, näytätkö henkkareita?"
"Täh..?" Asiakas katsoo epäuskoisena, mutta alkaa etsiä lompakkoaan.
Odotan rauhassa kuponki kädessä asiakkaan mulkoillessa minua, kuin olisin tehnyt jotain pahaa. Asiakas näyttää henkkareitaan, joissa syntymävuoden kohdalla komeilee 1992, eli hän on vähän aikaa sitten täyttänyt 19. (OI ANTEEKSI TÄMÄ LOUKKAUS, en huomannut naamasta että olet jo vuoden verran ollut täysi-ikäinen)
"Kiitos!" ja laitan kupongin koneen läpi.
--
Tullessaan sisään pitkäletti ihastelee pitkään lahjakorttivalikoimaa. Varsinkin iTunesin lahjakortteja, joita löytyy kolmea eri hintaluokkaa. Pitkäletti ja hänen hieman sekavan oloinen naisensa tutkiskelevat ihan kaikkea mitä myymälästä löytyy. Sekava nainen tarkistuttaa muutamat tyhjät kenolaput, kun pitkäletti tutkailee tatuointilehtiä. Pariskunta viipyy pitkään. Vähitellen uskon, etteivät he ole tulossa kassalle ja jatkan kesken olevaa siivousta. Pitkäletti ja sekava nainen kävelevät pois, ovesta mennessään pitkäletti ottaa hyllystä tyytyväisenä mukaansa iTunesin 50 euron lahjakortin. Ihan jees muuten, mutta niillä ei ole mitään arvoa jos niitä ei kassalle ensin lataa.
--
Minua hämätään hienosti ja kansanpukuiset nuoret vievät oven vieressä olevasta dnan esittelyhyllystä liittymäpakkauksia puolenkymmentä. Tämäkin varmaan tosi jees, mutta ne ovat siinä asiakastilassa ainoastaan mainoksen vuoksi ja tyhjiä.
---
Tänään minulla on vapaapäivä! :)
torstai 2. helmikuuta 2012
Siivous-/muuttopalvelusta päivää!
Viime päivät ovat olleet täynnä tavaroiden kantamista ja siivousta ja sitä kaikkea on tehty nyt sen verran paljon, että olisin valmis asumaan uudessa osoitteessani vaikka koko loppuelämäni. Muuttaminen on kamalaa! Muuttopäivänä, kun olin saanu oman osuuteni tehtyä, tuntui ettei enää vaan jaksa tehdä mitään, olin aivan uuvuksissa. Hyi. Reiluna likkana jätin pojat keskenään kantamaan painavimmat kamat, eli sohvan, kuivausrummun ja pesukoneen ja itse suuntasin vetämään treenejä.
Toissapäivänä sain sitten siivottua koko kämpän ja päätin etten siivoa enää koskaan. Muuttosiivous, aivan järkyttävää p**kaa. Itse ainakin olen kyseisen kamaluuden tehnyt aina muuttaessani tarkasti ja hyvin, toisin kuin joskus kun olin kaverini muuttoapuna ja siivous tarkoitti suurimpien koirankarvapallojen siivousta lastalla. Ei tarvinnut pestä tasoja, hyllyjä, ikkunoita eikä lattiaakaan. Se oli vähän suurpiirteistä. Itsehän hankasin uuniakin varmaan tunnin :D Ja kokonaisuudessaan tiistaina käytin siivoukseen aikaa 5 tuntia ja voin kertoa, että kaikki tuli hinkattua tarkkaan.
Nyt sitten pitäisi saada raivattua tämä nykyinen kämppä, mutta tavarat vaan pysyy pahvilaatikoissaan ja jätesäkeissään. Mitä ilmeisimmin ne eivät aio itsestään mennä kaappeihin ja niitä pitäisi auttaa, puuh. Tuli järjesteltyä tänään jo keittiö ja sain laitettua kolme laatikollista tavaraa kaappeihin piiloon, mutta tämä tehtävä tuntuu loputtomalta. Kuinka paljon ihmisellä voi olla tavaraa..? - PALJON.
Viime yönä syliini tyrkättiin seuraavaa:
Ihana yllätys, ihana mies <3
Toissapäivänä sain sitten siivottua koko kämpän ja päätin etten siivoa enää koskaan. Muuttosiivous, aivan järkyttävää p**kaa. Itse ainakin olen kyseisen kamaluuden tehnyt aina muuttaessani tarkasti ja hyvin, toisin kuin joskus kun olin kaverini muuttoapuna ja siivous tarkoitti suurimpien koirankarvapallojen siivousta lastalla. Ei tarvinnut pestä tasoja, hyllyjä, ikkunoita eikä lattiaakaan. Se oli vähän suurpiirteistä. Itsehän hankasin uuniakin varmaan tunnin :D Ja kokonaisuudessaan tiistaina käytin siivoukseen aikaa 5 tuntia ja voin kertoa, että kaikki tuli hinkattua tarkkaan.
Nyt sitten pitäisi saada raivattua tämä nykyinen kämppä, mutta tavarat vaan pysyy pahvilaatikoissaan ja jätesäkeissään. Mitä ilmeisimmin ne eivät aio itsestään mennä kaappeihin ja niitä pitäisi auttaa, puuh. Tuli järjesteltyä tänään jo keittiö ja sain laitettua kolme laatikollista tavaraa kaappeihin piiloon, mutta tämä tehtävä tuntuu loputtomalta. Kuinka paljon ihmisellä voi olla tavaraa..? - PALJON.
Viime yönä syliini tyrkättiin seuraavaa:
Ihana yllätys, ihana mies <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)