Feeling good

Tänään on ollut aivan ihana päivä! Vaikkei mitään erikoista olekaan tapahtunut, olen ollut koko päivän todella hyvällä tuulella. Näitä lisää kiitos!

Päivä alkoi juoksulenkillä, mikä tökki paljon paljon enemmän kuin eilen illalla tehty lenkki. Eilen tuntui niin helpolta, ihan kun joku olisi tehnyt kaiken sen juoksemisen minun puolestani. Tänään taas teki mieli lopettaa heti kun alkuun pääsi. Toisaalta ehkä juuri sen takia juoksin NOPEAMMIN saman lenkin tällä kertaa ;)

Mulla on sellainen viha-rakkaussuhde juoksemiseen, inhoan lähteä, inhoan ajatusta lähtemisestä, yleensä (n.70% juoksukerroista) inhoan sitä koko juoksemista tai ainakin ensimmäisten 8 minuutin jälkeen alan inhota. Toisaalta taas rakastan sitä tunnetta sen jälkeen ja se tulee joka kerta, endorfiiniryöppy. Joskus harvoin myös tykkään itse juoksemisesta, silloin kun se ei tunnu järkyttävän pahalta, kuten eilen. Juoksu on kuitenkin kuningaslaji, joten sitä on harrastettava, tykkäsi tai ei. Siis MINUN on harrastettava.

Sitten vähän duunia. Oli kyllä todella hiljasta ja tylsää, mutta pääsinpähän ajoissa kotiin. Asiakaspalvelu on välillä ihan okei ja välillä aivan s**tanasta. Tykkään kun asiakkaina on rentoja ihmisiä, joiden kanssa voi vähän jutella ja heittää huulta ja toki tykkään myös ihmisistä jotka eivät tunne tarvetta höpistä myyjän kanssa mistään ja ovat asiallisia jne. Mutta auta armias, kun tulee niitä aaseja, joilla on ollut huono päivä/elämä ja kaikki tuntuu olevan vain MINUN vikaani ja mikään ei ole hyvin, huh huh. Sellaisilla tekisi mieli luututa lattiaa. Muutenkin inhoan sellaista turhanpäiväistä valittamista jokaisesta pikkuasiasta, joku raja sentään. Elämäkin alkaa enemmän hymyillä, kun ajattelee asioita vähän eri kantilta, positiivisemmalla asenteella.

Sit vaan datailuu, kun näköjään jämähdin meseen.. Niin kuin nettiaddiktin pitääkin. ;) Tarkoitushan oli katsoa leffaa, mut se jää sitten huomiselle. Onpahan jotain muutakin kuin siivoamista ja treeniä tiedossa :D

(kuvittele tähän Musen Feeling Good -video, jota en saanut ladattua)

Kesäkuntoon 2011

Eräs tuttavani kertoi minulle joku aika sitten aloittaneensa laihdutuskuurin. "Ihan hirveä nälkä, mutta olen yrittänyt koko ajan juoda kahvia. Pakko olisi laihtua, kun tätä painoa on kertynyt." Yllättäen tätä laihdutuskuuria ei sitten kestänytkään kuin muutaman päivän. En ymmärrä, että mistä oikein ihmisille on tullut sellainen käsitys, että täytyy olla kokonaan syömättä, jos haluaa laihtua.

 

Itsehän olen pudottanut painoani useaan otteeseen. Yleensä se on ollut jotain muutaman kilon pudotusta kisoja varten (eli ei siis pysyvää). Painoluokkaurheilussa olisi tarkoitus pitää oma "luonnollinen" paino melko lähellä ottelupainoa ja siitä sitten tehdä pieni pudotus omaan sarjaan. Painon tarvitsee olla sen tietyn rajan alle vain ja ainoastaan silloin punnitustilaisuudessa, joten tuolloin sen pudotuksen voi tehdä helposti nesteistä. Pari kiloa lähtee tuohon tarkoitukseen tosi helposti vuorokaudessa, mutta sitten kun syö normaalisti, se paino tulee takaisin samassa ajassa.

Kun tavoite on oikeasti laihtua, niin ruokavalioon on tehtävä pysyviä muutoksia, eikä tuloksia voi odottaa tapahtuvan yhdessä yössä. Pitää syödä terveellisesti ja monipuolisesti sekä tasaisin väliajoin, ettei kroppa juutu säästöliekille. Itse vältän nopeita hiilareita (mm.sokereita, valkoisia jauhoja, valkoista riisiä) ja suosin hitaita (mm.täysjyvävilja, vihannekset). Vältän myös turhia rasvoja ja liiallista suolan käyttöä (jälkimmäistä välillä liiankin kanssa ja sitten kärsin lihasten kramppailusta).

Kerran eräs tuttu poika kyseli vinkkejä laihtumiseen ja eräs tyttö suositteli hänelle limpparin juomista "koska se pitää nälän hyvin poissa". Kukin tavallaan hei.

Tällä hetkellä voisin sanoa olevani perinteisellä laihdutuskuurilla itsekin, koska haen pysyvää tulosta (luulen olevani tyytyväinen jos pudotan nykyisestä painosta 2-4kg ja saan sen pysymään siinä). Pidän omalla kohdallani tätä todella helppona juttuna, minun ei ole vaikeaa pienentää annoskokoja tai lisätä kasviksia ja hedelmiä ruokavalioon. En näe nälkää, minulle ei tule tarvetta vetää koko kaupan karkkihyllyä, eikä ole muitakaan ongelmia. Kesäkunto, here I come!

Mä muuten uskon "karkkipäiviin", eli kerran viikossa (viimeisen ~8 vuotta) olen pitänyt päivän, jolloin saan syödä karkkia ja mitä tahansa, käydä ravintolassa syömässä pitemmän kaavan kautta tai mitä nyt mieleen tulee. Se on sellainen hiilaripäivä, joka on viime aikoina ollut vähän unohduksissa, sillä en ole tuntenut tarvetta jostain kumman syystä.

Muuten, täytyy sanoa vielä tästä "laihdutuskuurista", ettei kukaan tuttu nyt mieti, niin tavoitteeni ei ole mitään tätä sarjaa:

Minun kun pitäisi lopettaa kaikki urheilu päästäkseni noin pahaan kuntoon ja se ei vaan käy. Enkä muutenkaan tykkää langanlaihasta vartalotyypistä, se ihannointi kuului siihen teini-ikään. Tykkään urheilullisemmasta kropasta naisilla ja mielestäni se on myös kauniimpaa.

 (ne överilihakset ovat sitten erikseen..)

I'm gonna kick your ass!

Tänään perusperjantai:

Kahvia ja haaveilua.

Sitten vaan meikit naamaan, hiukset nätisti ja salille...

No ei tosissaan. Tämä on lähempänä totuutta:

Nou hätä, kaikki kamppailijanaiset eivät siltikään näytä rasvattomilta lihaskimpuilta, jotka on revitty rekkalesbojen vuosikokouksesta. Jotkut voivat jopa näyttää hyvältä ja olla silti hyviä lajissaan (tämä ei siis viittaa tuohon meikattuun malliin).

Tänään ei uskalla lähteä edes selvinpäin baariin, kun huomenna pitää olla jo kymmeneltä aamulla töissä. Minulle siis todella aikaisin, koska rytmit ovat sekaisin (kuten aina). Tarkoitus olisi päästä lauantaina ulkoiluttamaan uutta mekkoa ihanan ystävän kanssa, ketä en ole nähnyt piiiiiitkään aikaan. Can't wait!
Jooh, ei mulla oikeesti ollut mitään asiaa. Mä lähden nyt potkimaan miehiä!

And then she just felt tired...

Melkoisen väsynyt päivä ollut tänään. Onneksi kuitenkin oli vapaapäivä, joten ei tarvinnut kitua yhtään enempää. Kävinpä kuitenkin keskustassa ostamassa tarpeellisia juttuja sekä postista hakemassa vaatteet. Treenit skippasin kokonaan eli tästä tulikin sitten lepopäivä ja joudun sitten rehkimään lauantaina. Normaalistihan pidän lepoa lauantaisin, mutta nyt tunnuin olevan jo niin hapoilla, etten pitänyt hyvänä ideana jatkaa täysillä sinne asti. Alan kai olla vanha, kun olen alkanut kuunnella kroppaani ;)

Painonhallintaprojekti on mennyt kivuttomasti, en ole kuollut nälkään vaikka ateriakokoja olenkin pienentänyt. Khih.Aloittelen siis näihin aikoihin vuodesta ihan normaalisti vaan pienentämällä annoskokoja, lisäämällä kasviksia ja hedelmiä ruokavalioon entistä enemmän ja juon ehkä hieman enemmän vettä kuin normaalisti. Ihan jo pelkästään tällaisilla pienillä muutoksilla olen aina saanut tuloksia aikaan ja sitten viimeisetkin ylimääräiset on sitten lähellä kisoja (jos tarvetta) kiristelty nesteistä. Painoluokkaurheilun hienouksia.

Tänään löysin vihdoinkin tämän mitä olen etsinyt. Ei mitään digiä! Nyt on hyvä kuulkaas stressata painoa ja miettiä, että kuinkahan paljon kisavaaka valehtelee ja mihinkä suuntaan. Luulisi ainakin olevan heittelemättä painoa montaa kiloa sinne sun tänne tämä uutukainen. Toivon parasta. 15 vuoden takuu, yes please.

Lisäksi mukaan tarttui hiuspuuteria, meikkivoidetta sekä vitamiinitabletteja. Yleensä vedän vitamiinit jauheena, mutta voihan noitakin kokeilla. Ainoa syy tähän vaihdokseen on se, että tuossa on sinkkiä ja magnesiumia samassa ja niistä minulla on ollut viime aikoina puutetta (näkyy mm. kynsiin ilmaantuneista kuopista). Tuossa on myös rautaa, mikä ei varmastikaan ole pahasta. Lääkäritäti kertoi verikokeiden tuloksista, että kaikki arvot ovat kunnossa ja EPÄTAVALLISEN normaalit ja hyvät (odotti kai, että kaikilla on jotain ongelmia..?), joten tuo rautakaan ei olisi pakollinen, mutta antaa mennä vaan.

Illalla kävin hakemassa postista Asoksen paketin, josta paljastui seuraavia aarteita:

Paketissa oli vielä yksi mekko, mutta sitä en onnistunut kuvaamaan, sillä siinä on vain yksi olkain, eikä mekko suostunut sen avulla pysymään henkarilla. Ketään minulla ei ole tässä nyt ottamaan kuvaa se päälläni, joten mekko jääköön salaisuudeksi.

Ja sitten: päivittäinen Iltalehden tutkaileminen tuotti tänään tällaista tulosta: "Ensisynnytys suurempi mielenterveysriski kuin abortti" http://www.iltalehti.fi/raskausjalapset/2011012713082238_rb.shtml
 WE ARE DOOMED! Eli toisin sanoen, jos nyt halutaan pitää mielenterveys kohdillaan, niin naisten on syytä abortoida alkavat raskaudet, jos ne ovat ensimmäisiä laatuaan. Ne, joilla niitä lapsia jo valmiiksi on, saavat jatkaa maan täyttämistä ihmislapsilla ihan rauhassa. Toinen vaihtoehto on skipata kokonaan se ensisynnytys ja siirtyä suorilta siihen toiseen. Täh? Aimitähäh? ;)

Kenkiä ja veijareita

Tilaamani kengät saapuivat! Nyt vaan pitäisi päättää niiden kohtalo...

Taitettavat ballerinat, jotka mahtuvat tuollaiseen pikkupussiin. Aivan ihanat jalassa.

Taitettavat ballerinat tilasin myös hopeisina.

Niken tennarit. Nämä menee ainakin vaihtoon, koska ovat vähän liian napakat. Muuten tykkään kovasti.

Rakkauskengät.

Tässä vuosien saatossa olen tullut siihen tulokseen, että minulla on ärsyttävän kokoiset jalat. Ne eivät ole kokoa 37, eivätkä kokoa 38. Ne ovat jotain siltä väliltä. Yleensä korkkareissa kokoni on 37 ja tennareissa 38, vaikkakin se tuntuu melko usein vähän isolta. Tennarit kokoa 37 tuntuu taas liian pieniltä. Kyllähän ne jalkaan menee, mutta olen kuitenkin sen verran mukavuuden haluinen, etten mielelläni pitäisi sellaisia. Riippuen sitten merkistä ja mallista, joskus se 37:kin on tuntunut vähän isolta. Korkkareissa taas on todella hankala löytää kokoa, koska monesti 37 on todella tiukka ja 38 lonksuu jalassa. Onko reilua, häh?

Nuo leokuvioiset korkkarit ovat kokoa 38 ja ovat hieman liian isot. Päätin korjata asian laittamalla geelityynyt päkiöihin ja näyttäisi toimivan ihan hyvin. Aion vielä kipitellä ja mallailla noita kenkiä, ennen kuin teen lopullisen päätöksen kaikkien osalta ;)

Kengistä elokuviin. (kuvittele tähän joku todella hyvä aasinsilta) Käytiin nimittäin eilen katsomassa tuo Veijarit-leffa. Tää oli hyvää viihdettä, mä tykkäsin. Ainoastaan alkuun häiritsi melko kovasti, että Mikko Leppilammen esittämä Saku muistutti niin paljon eleiltään, puheiltaan, käytökseltään sekä hieman ulkoisestikin erästä tosielämän "Veijaria", johon sotkeennuin tuossa viime vuoden puolella liian pitkäksi aikaa. (Gotta love 'em.) Tuosta voi sitten vetää ihan omat johtopäätökset mun miesmausta, joka siis on aivan järkyttävän huono. :D  (ainakin omaa mielenterveyttä ajatellen)

Tinde ja Veijari "Kai me nyt lähetään samaa matkaa?"

Just tällasia mä oisin vielä viime vuoden puolella ottanu mukaani, mut UV:n lupaus estää sen tulevaisuudessa.

Mutta siis elokuvahan oli hauska ja rennon letkeä. Piristi kivasti maanantai-iltaa. Suosittelen!

Dancing all night long

Kävinpä tuossa sitten baarissa ja olin koko illan selvinpäin. Kun kaikki aika ei mene tiskillä notkumiseen, kerkeää tekemään paljon enemmän havaintoja ympärillä tapahtuvista asioista.
Tämän illan havainnot:
1. Näyttää aivan kamalalta kun ihmiset "osoittaa hellyyttään" toisilleen tuhannen päissään tanssilattialla. Todistimme tänään monia pareja jotka näyttivät aivan siltä, kuin olisivat yrittäneet syödä toistensa päät ja harrastaa seksiä kaikista vaatteista huolimatta.
2. Suurin osa baarin asiakkaista oli paljon nuorempia kuin minä (on aika ehkä vaihtaa baaria).
3. Miesten joku uusi muotisuuntaus (tai ennen havaitsematon) on pitää pipoa baarissa.
4. Paljon parempi fiilis olla selvinpäin (taas kerran).

Kiva ilta oli. Pitäisi tajuta AINA lähteä viettämään iltaa selvinpäin, koska ne illat ovat aina onnistuneimpia. Ei vituta, ei harmita rahankäyttö tai känninen olotila, ei hävetä ja seuraavana päivänä kaikki on edelleen hyvin; ei ole darramasista (mikä minulla on aina todella paha ja saattaa kestää parikin päivää), ei morkkista, eikä pahaa oloa. Kun tuntuu olevan muutenkin ihan sekaisin, niin se on silloin ihan sama, että onko kännissä vai ei.. Eikä kukaan tunnu huomaavan eroa. Tämä toimii mulle.

Haluan mm. kaiken.

Olen varmaan jonkinasteinen himohamstraaja, kun kaikkea pitää saada eikä mitään voi heittää pois (ainakaan helpolla). Joskus muutama kuukausi sitten tein pienen vaatekaapin siivouksen ja heitin ensin pari muovikassillista vaatteita roskiin ja osan vein varastoon odottamaan kirpparia. Saanen kysyä, että mitähän kirpparia? Toivossa on kuitenkin hyvä elää. Tuolloin päätin, etten shoppaile enää samaan tahtiin kuin ennen, sillä vaatteita nyt ainakin luulisi olevan ihan tarpeeksi. Päätöstä kesti pari kuukautta ja sitten olenkin jatkanut ihan samaan malliin ;) Pitäähän nuorella naisella olla kivoja vaatteita. Khih.

Minusta tuntuu, että nettikaupat pitäisi kieltää minulta, sillä ne aiheuttavat eniten "ongelmia".  Muutama hetki Asoksella ja ainoa kommentti mitä pystyn laittamaan kaverille mese-keskusteluun on: "I'm going crazy on ASOS."

Tälläinen pieni sekoaminen tapahtui tuossa tämän viikon alussa ja tilasinkin Asokselta pari mekkoa ja hametta, ei siis kovin paha. Tilasin myös Brandosilta *kröhöm* neljät kengät. (mihinkähän lie mahtuvat..) Hennesiltä tilasin jo edellisellä viikolla ja onnekseni palautin suurimman osan. Lisäksi kävin myös Nellyssä ihailemassa kaikkea, mutten tilannut mitään! VOITTO! Kyllä minä sinnekin vielä ehdin, mutta olevinaan säästelen rahojani vielä hetken.

Nettishoppailun ongelmien lisäksi minulla on tällä hetkellä:
-asuntokuume
-koirakuume
-matkakuume
-hurja halu muuttaa ulkomaille

Olisi unelmien täyttymys löytää joku ihana asunto, jonka saisi laittaa mieleisekseen ja se olisi vielä ihan ikioma (sekä pääsisi naimisiin pankin kanssa). Himoshoppaajan rahatilanne vaan ei taida antaa periksi tällaiselle, valitettavasti. Jos käy niin, että voitan tämän illan lotossa sen 7,4 miljoonaa, niin sitten. ;)

Olen jo pidemmän aikaa haaveillut omasta pikkukoirasta. Eikä auta yhtään, että melkeinpä jokaisella bloggaajalla, kenen tarinointia seuraan, jonkunlainen söpöläinen pyörii jaloissa. Tämä haaveeni vaan ei ole toteutettavissa, ellen saisi jotain koiranhoitajaa ILMAISEKSI. Minulla ei yksinkertaisesti olisi aikaa huolehtia ja olla seurana tarpeeksi. Se pikkukaveri kuolisi ikävään ja tylsyyteen. Ystäväni sanoikin, että tarvitsen sellaisen omatoimisen koiran, joka osaa itse laittaa ruokaa ja käydä ulkona sekä käpertyisi kainaloon aina illan tullen ja pitäisi MINULLE seuraa.

Matkakuume minulla on joka vuosi tähän aikaan. Pakottava tarve päästä jonnekin eri maisemiin. Tällä hetkellä lähtisin matkalle ehkäpä niinkin eksoottiseen paikkaan, kuin Lontooseen. Ihan vain niiden shoppailumahdollisuuksien takia. Tykkään siitä paikasta ja siitä fiiliksestä siellä. Ihmiset ovat vain rennompia ja tulevat juttelemaan (eikä heidän tarvitse olla edes tuhannen päissään).

Muutto ulkomaille.. Se aina houkuttelee. Asuin hetken verran vuonna 2006 Lontoon vieressä olevassa pikkukylässä ja siitä asti on tehnyt mieli aina välillä lähteä muualle täältä koto-Suomesta. En haluaisi muuttaa kokonaan pois täältä, mutta vaikka vuoden jaksoissa voisi asua muualla, kyllä minulle kelpaisi. Sellainen piristää kummasti kun tapaa uusia ihmisiä, hengailee uusissa maisemissa, saa uusia kokemuksia.

Juuh, jään haaveilemaan.

Golden Globe Awards 2011

Koska minua on ihan sähköpostitse muistutettu Golden Globes 2011-tapahtumasta, niin päätin huomioida sen täälläkin. Mielestäni parhaimpia asuja:

Catherine Zeta-Jones näyttää upealta vihreässä.

Yksinkertaista ja kaunista. 

                  Tämä Leighton Meesterin päällä nähty asu on ilmeisesti joka paikassa listattu epäonnistuneisiin, mutta minusta tämä on jotenkin suloinen ja sopii hyvin kantajalleen.

Mielestäni epäonnistuneimmat:

Ehdottomasti rumin asu.

Suttuinen masentuneen näköinen kokonaisuus.

Steve Granitz/WireImage.com

Mitäpä mieltä?