I'd like some more of this, please

Mulla oli elämäni paras juhannus! Olin toki koko viikonlopun töissä ja siellä oli aivan tajuttoman tylsää, koska sain olla oikeastaan koko ajan vain itsekseni. Vietin koko perjantain ja lauantain työvuorot lukien kirjaa, jottei aika kävisi pitkäksi. Perjantaina pääsin onnekseni lähtemään kotiin aikaisemmin kuin koskaan ennen ja pienen meikin korjailun ja vaatemetsästyksen jälkeen päädyin ystävien kanssa satamaan kuuntelemaan livebändiä ja voi kun oli niin mukavaa! Kreisibailausta hei!

Itsehän en oikein tykkää viettää iltoja alkoholin avustamana, mutta tällä kertaa sekin toimi (eikä muuten tullut darraa tai darramasista seuraavana päivänä). Hyvällä jengillä jammailtiin live-esityksen ajan ja sitten vaihdettiin baaria ja päästiin kreisibailaamaan vähän uudempien biisien tahtiin. Tuolla jengillä pitäisi lähteä useamminkin valloittamaan lavoja.

Tapasin myös erään POJAN :D Semmonen äärettömän söpö mukava poika joka muuttui tajuttoman kuumaksi, kun laittoi takin päälle, hehheh. Vai ei muka ole pukeutumisella väliä ;) No joo, päästin sen käsistäni illan päätteeksi,sillä poika särki sydämeni kertoessaan että asuu sellaisen kivan pikku 5h (juna-) matkan päässä. Goodbye.

Lauantain työpäivä oli ehkä hieman väsynyt, vaikka iltavuoroon vasta meninkin (nimimerkillä söin pitsaa vielä aamuviideltä). Olin siltikin vielä niin hehkeä (=minut juotiin kauniiksi), että eräs poika yritti kovasti saada minua mukaansa "juomaan pepsiä". Ihan jees. I feel like a beauty queen.

Olen muuten viime aikoina katsonut tuhottomasti leffoja. Tänäänkin kaksi. Kaikki ilmainen on otettava vastaan, eikös joo? Täytyy sanoa, että olen oppinut itsestäni tässä jotain: en tykkää komedioista! Aina se, joka on olevinaan hauska hahmo ja plaaplaa, niin onnistuu vaan ärsyttämään minua. PAITSI poikkeuksena: Brad Pitt leffassa "Burn after reading", koko leffan parasta antia! Leffa ei ollut mistään kotoisin mutta Brad pelasti koko setin. Katsoin tällä viikolla esim. "Katastrofikytät" ja minua lähinnä ärsytti koko ajan. Komediat = not my cup of tea. Toisaalta "The ugly truth" taas oli ihan kelpo pätkä.

Noh, anyway.. Parhaat leffat mitä olen katsonut viime päivinä: 127 tuntia, Up in the air (tekeekö George Clooney nykyään koko ajan leffoja, jossa pelimies "aikuistuu"?) sekä Slummien miljonääri. Jeps, mulla ei ole minkäänlaista elämää ;)

Juhannuksen ajanviete

Don't feel so good...

Niin joo, kumma kun väsyttää. Eilen alkoi tuntua vähän tukkoiselta ja muutenkin puhti alkoi olla pois, tulin iltavuoron jälkeen kotiin ja olinkin napannut hieman lämpöä, 37,1. Mahtavaa! Tuskin se tuosta nousee, mutta tunnen kyllä selvästi, ettei ole ihan satasella mukana tässä. Eipähän tarvitse taas urheillakaan. Oli tarkoitus tehdä tänään räjähtävyystreeniä, mutta eipä se nyt onnistukaan. Yritän ottaa suht rauhallisesti ettei tuosta tule mitään pitkittynyttä riesaa. Vaikka miten lääkäri sanoisi, että kuume on vasta kuumetta kun lämpöä on yli 38 ja ennen kuin se nousee siihen, voi treenata, niin minä kyllä jätän suosiolla välistä. Omien tuntemusten mukaan, right?

viime viikon liikunnat:
tiistaina kevyttäkin kevyempi lajitreeni 1h 20min
keskiviikkona kiertoharjoittelua 1h 20min
perjantaina kuula+loikkatreeni  1h 30min

sitä edellisen viikon liikunnat:
maanantaina lenkki 40min (intervalli)
keskiviikkona lenkki 40min (kevyt)
torstaina lenkki 40min (kevyt)

Aloitin alunperin merkitsemään näitä liikuntamääriä tänne ihan siitä syystä, etten fuskaisi kesän treenejä, en ole varma onko tuo nyt auttanut yhtään :D On niin kevyttä settiä, että hirvittää. Tämän viikon saldo jääkin varmaan aika surkeaksi, jos meinaa olla tällainen olo, mutta ensi viikolla sitten taas!

Nice one!

Ihana päivä tänään! Heräsin vasta puoli yhdeltä ;) Olen ollut koko viime viikon aivan tajuttoman väsynyt, vaikkei pitäisi olla mitään syytäkään. Perjantaina kävin kaverin luona kahvittelemassa ja olin niinkin mahtavaa seuraa, että haukottelin vaan koko ajan, enkä oikein jaksanut pitää yllä keskustelua. Mutta nyt! Nukuin 12,5 tunnin yöunet ja voi, että tuntuu virkeältä! Onpa nyt hyvä olla. Pitäisi kai opetella tuota nukkumisen taitoa, niin ei tarvitsisi nukkua kellon ympäri tunteakseen itsensä pirteäksi. Voisi myös stressata vähän vähemmän ja saada rytminsä kuntoon.

Tulevaisuuden suunnitelmia ihmetellessä olen saanut taas palon lähteä ulkomaille töihin. Vuodeksi tai puoleksi lähtisi ihmettelemään jonnekin uusia tuulia, mikäs siinä. Eipä minua ole mikään estämässä. Ainoa asia mikä vähän mietityttää, on syksyllä alkava kisakausi. Jos olisin ulkomailla vain puoli vuotta, kerkeisin vielä loppukauden rähinöihin, jos olisin vuoden niin tulisi tietenkin kokonaisen vuoden tauko. Mutta olisiko tuosta nyt haittaakaan? Pitäisikö koko elämä rakentaa vain kilpailemisen ehdoilla? Tästä en enää nuorru, joten nyt olisi aika kokea ja nähdä maailmaa, tehdä kaikkea mitä olen aina halunnut. We'll see what happens.. Onhan minulla toki sitovaa työsopimustakin vielä jäljellä heinäkuun loppuun, joten ihan heti en pääse mihinkään.

Lomamatkakin olisi ihan jees, eikä kukaan tunnu olevan samaan aikaan lomalla. Saattaa käydä niin, että lähden ihan itsekseni rentoilemaan johonkin.

Mikä musta tulee isona?

Olen tämän illan selaillut netistä erilaisia opiskeluvaihtoehtoja ja ammatteja toiveissa löytää se oma juttu. En tajua sitten yhtään, että miten normaalit ihmiset ovat päätyneet opiskelemaan sitä mitä opiskelevat tai tekemään työtä mitä tekevät. Mistä se inspis oikein lähtee? Mistä tietää että tykkää tehdä juuri sitä, minkä alan on itselleen valinnut? Ja miksi ihmeessä minä en tiedä VIELÄKÄÄN mitä haluan tehdä?

Olen kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 2006, enkä sen jälkeen ole opiskellut päivääkään jollei erinäisiä koulutuspäiviä töiden puolesta lasketa (ja niitä on muuten kertynyt rutkasti). Työkokemusta olen toki kerännyt paljon erilaisista tehtävistä ja työelämä on tullut hyvinkin tutuksi. Viimeisimmässä työhaastattelussa haastattelija oli hyvinkin yllättynyt työhistoriastani ja siitä, miten paljon olen kerennyt tekemään töitä tähän ikään mennessä. Olen aikoinaan aloittanut mainostenjaolla ollessani 12-vuotias - ja jo silloin kaikki rahani menivät vaatteisiin.

Kun olin eskarissa/ala-asteella, päätin että minusta tulee kampaaja sekä Koti Pizza -yrittäjä. Jälkimmäinen siitä syystä, että vanhempani omistivat parikin sellaista ja ensimmäinen luultavasti siksi, että pizzerian vieressä oli kampaamo ja kampaamon täti oli niin mukava. Muutama vuosi kului ja minä halusin ruveta opettajaksi. Tämä tarkentui kolmannella luokalla jolloin aloitin englannin opiskelun - halusin olla englannin opettaja. Se oli unelmissa monta vuotta. Siinä samassa halusin myös olla toimittaja ja kirjoittaa sanomalehteen artikkeleita. Toteutin unelmaani tekemällä omaa lehteä vanhemmilleni joululahjaksi muutaman vuoden; meitä on aina kannustettu antamaan lahjaksi jotain omatekemää.

Ala-asteen unelmiin kuului myös laulaja/näyttelijä-haaveet. Olen lapsesta saakka ollut "esiintyvä" ja tykännyt olla huomion keskipisteenä. Isällä on edelleen monta kasetillista videokuvaa lapsuudestani, jossa joko laulan tai esittelen "hienoja akrobaattisia temppuja" (kuten nostan toisen jalan ylös ja olevinaan seison käsillä ;D). Olin pentuna myös saamarin ärsyttävä bussimatkustaja, koska lauleskelin kaikki välimatkat jotain itsekeksimiäni lauluja. Yleensä lauloin leppäkertuista ja muista ötököistä. Minulla on myös ollut oma show särkänniemessä; kapusin tyhjälle lavalle laulamaan omia laulujani ja sain jopa yleisöä. Isin oma pikku sankari.

Yläasteella tajusin, ettei minusta voi tulla englanninopettajaa koska ruotsi ei sujunut yhtä hyvin. Kieltenopettajan kuitenkin on osattava mielellään ainakin kahta kieltä. Lukiossa tosin aloin ymmärtämään myös ruotsia, joten sekin jäi vielä kummittelemaan mieleen. Yläaste meni lähinnä haahuillessa ja oman itsensä etsimisessä. Olin ihan hukassa ysillä, joten päädyin lukioon; halusin miettiä vielä kolme vuotta mitä tekisin elämälläni.

Lukiossa päätin, että minusta tulee liikunnanopettaja. Kävin jopa liikuntadiplomikurssia, jotta saisin pääsykokeissa siitä lisäpisteitä. Sekin jäi jossain vaiheessa, unohtui jonnekin. Ehkä ajattelin enemmän sitä työtä ja mitä se pitää sisällään. Haluanko oikeasti loppuelämäni vihellellä pilliin ja katsella kun tytöt pelaa pesistä tai vaihtoehtoisesti sählyä? Jaksanko kannustaa elämäänsä vihaavia teinejä taiteilemaan telineissä, kun he vain haluaisivat mennä nurkan taakse polttamaan salaa röökiä? Ja muutenkin.. teinit eivät välttämättä ole muutenkaan se helpoin ikäryhmä.

Samaa mietin kieltenopettajan työssä. Jaksaako sitä vuodesta toiseen opettaa samoja kappaleita, pitää samoja sanakokeita ja pitää samoja kalvosulkeisia oppilaille? Varsinkin jos vaikka olisi opettaja lukiossa, miltä tuntuisi opettaa samana päivänä samat asiat eri ihmisille? Lukiossa sama kurssi voi olla käynnissä samassa jaksossa useaan kertaan, jos huonosti käy. Vetäisinkö sitä samaa settiä monta tuntia? Jag heter Kalle och jag har en bil. Min mamma heter Anna och min pappa heter Peter. Jag har en hund.

Lukion kolmen vuoden miettimisen jälkeen hain läpällä fysioterapeutiksi, vaikka eihän se edes enää itse pääsykokeissa paljoakaan kiinnostanut ja olin päättänyt pitää välivuoden sen "hurjan" opiskelun jälkeen. Niinpä asuin ulkomailla ja elin elämääni. Enkä edelleenkään tiennyt mitä elämällä tekisin.

Viime vuosina olen ollut kiinnostunut kauppatieteistä ja kävin viime vuonna pääsykokeissakin. Shokkiylläri: en päässyt sisään. Hain kauppatieteisiin myös tänä vuonna, mutta kiinnostus lopahti täysin: en edes ottanut selvää mitä kirjoja pääsykokeisiin piti lukea tai milloin pääsykokeet olivat. En siis ole aloittamassa opiskeluja tänäkään syksynä. Kauppatieteisiin tuskin enää haen.

Kävin viime vuonna ammatinvalintapsykologilla, siitä ei valitettavasti ollut minkäänlaista apua. Sain vahvistusta toki omasta minäkuvastani, omista kyvyistä, kiinnostuksen kohteista ja luonteesta, mutta ne kaikki minä jo itsestäni tiesinkin. Psykologi sanoi, että minun kannattaisi hakea kauppatieteisiin tai liikunta-alalle (juuri ne kaksi mitä olin miettinytkin). "Sinä olet liian kunnianhimoinen opettajaksi, etenemismahdollisuuksia ei ole tarpeeksi ja luultavasti kyllästyt nopeasti."

Opintoluotsin sivuilta olen tutkaillut eri aloja ja mietiskellyt, että mitähän sitä elämällään tekisi. Oikeastaan minua kiinnostaa aika monikin ala opiskelun suhteen, mm. psykologia olisi hyvinkin mielenkiintoista, mutten todellakaan halua olla psykologi. En halua missään vaiheessa joutua kuuntelemaan ihmisten huonoista elämäntilanteista tai joutua auttamaan teiniä ongelmissaan. Olen siihen aivan liian empaattinen ja pystyn tuntemaan ihmisen pahan olon itselläni. Miten hienoa olisikaan teinin tulla valittamaan koulupsykologille elämän pahuutta, kun tämä tirauttaisi kyyneleitä siinä kuunnellessaan?

Anyhow, listaan tähän kaikki vähänkin kiinnostavat:

Humanistinen ja kasvatusala
-humanistiset tieteet:
*vieraat kielet
*äidinkieli
-psykologia
Yhteiskuntatieteiden liiketalouden ja hallinnon ala
-kauppatieteet
-oikeustiede
-pk-yrittäjyyden koulutusohjelma (amk)
Sosiaali- terveys- ja liikunta-ala
-liikunnanohjaus
-terveystieteet:
*ravitsemustiede
-toimintaterapia
-fysioterapia
-liikunnan ja vapaa-ajankoulutusohjelma
Kulttuuriala
-journalismin koulutusohjelma
Matkailu-, ravitsemis- ja talousala
-matkailun liikkeenjohdon koulutusohjelma

(tähdellä merkityt ovat edellisen otsikon alaotsikoita, en saanut muokattua järkeväksi)

Näissäpä pähkäiltävää ensi yöksi taas. Lauantain kunniaksi voisi tehdä vaikka 11,75h töitä. Rahan tuloa ei voi estää ;)

----
Postaus on kuvaton siitä syystä, ettei blogger suostu toimimaan kuten haluan.

Melkein kuin elokuvissa

Katsoin eilen teinileffaa nimeltä Easy A. Komedia nääs. Jäin miettimään, että miksi leffoissa aina kaikesta paskasta huolimatta se päähenkilö saa aina jonkun komean ja muutenkin täydellisen kundin itselleen..? Onko tuo nyt ihan reilua ja realistista? Tosielämässä miehet haluavat vain löytää seksisuhteen - tai joillekin sekin on jo liian sitoutuvaa. Helpompi siis lentää kukasta kukkaan mahdollisimman nopealla tahdilla. Näin siis minun elämässäni ainakin tapahtuu. Luultavimmin otsassani lukee jollain pleijerikielellä, että "helppo", koska niin monet kuvittelevat minun ryhtyvän seksisuhteeseen (ja niitähän en tietääkseni harrasta).

En ole ikuisuuksiin tavannut sellaista miestä, joka ei töksäyttäisi minulle tutustumisen alkumetreillä "mä en sitten etsi mitään vakavaa", tai että "mä en ole seurustelevaa tyyppiä" tai "sinkkuelämä toimii mulle tosi hyvin". Jos tutustun johonkin mieheen ja satun juttelemaan hänen kanssaan facebookissa (kuten nykyään tuntuu tapahtuvan melko usein), päädyn aina jostain kumman syystä aiheeseen "pitäisikö meidän viettää yö yhdessä". Taidan alkaa pukeutua johonkin kaapuun ja pitää huivia päässä ja ruveta hiljaiseksi tytöksi, ehkä sitten en viestitä halusta viettää kiihkeitä hetkiä jokaisen kaksilahkeisen kanssa.

Easy A-leffassa tyttö menettää maineensa ja kaikki hyljeksivät häntä, mutta sitten tuleekin tämä hurmuripoika ja vie häneltä jalat alta. Hurmuripoika, jota ei kiinnosta tytön maine. Hurmuripoika, joka on aivan tajuttoman seksikäs ja kuuma, muttei kuitenkaan kuulu playerijengiin. Hurmuripoika, joka kaiken seksikkyyden lisäksi on kunnollinen, välittävä, suloinen ja turvallinen. Hurmuripoika, jonka kainaloon tekee mieli mennä. Hurmuripoika, joka lohduttaa ja on tukena. Epistä. Minäkin haluan oman hurmuripojan, joka vie jalat alta ja on komea eikä siltikään yhtään täynnä itseään. (naurua) Ei sellaisia oikeasti olekaan. Jos joku on to-del-la hyvännäköinen, hän luultavasti tietää sen itsekin ja se on jo kerennyt nousta hattuun ja se myös näkyy käytöksessä. Ne miehet on luotu vain katselemista varten.

Joo hei, tummat silmät ja ruskea tukka - meitsi on sulaa vahaa.

Ihan typerää, että elämä ei ole kuin elokuvaa. Tai no, onhan se. Minun elämäni on jonkin sortin tragikomedia, jossa minä olen se antisankari joka taistelee ihmissuhteiden tuulimyllyjä vastaan. Helluntaikin meni taas ilman heilaa, joten tämäkin kesä on sitä myöten selvä ja sinkkuilut jatkuu ;)

Siispä pieni kuvapostaus kuumista miehistä:

James Franco

Colin Farrel

Ryan Reynolds

Jude Law

Johnny Depp

Benjamin Bratt

Minähän olen ihan oikeassa elämässä juuri sen takia sinkku, että pidän juuri niistä "vaikeista" miehistä, joissa on haastetta. Eli niistä, jotka eivät halua missään tapauksessa koskaan seurustella, mutta toivon silti muuttavani heidän käsityksen aiheesta. Tinde tykkää rentuista. Kiinnostus aina loppuu sillä sekunnilla, kun tajuan miehen olevan liian helppo, liian kiinnostunut heti alkuun. Myöskin liika kiltteys on miinusta, täytyy olla luonnetta. En halua mitään koiranpentua talutushihnaan. Niinpä tykkäänkin kusipäistä ja vietän iltani yksin. Suosittelen. ;)

Nämä on kai niitä päiviä, kun ei jaksaisi sinkkuilla enää.

Viikonlopun rentoilut

Viime viikonloppu oli mulle olevinaan "vapaa viikonloppu", eli mulla oli tasan se lauantai vapaa, perjantaina olin aamussa ja sunnuntaina iltavuorossa. Siitäkin huolimatta päätin lähteä katsomaan ystävää ja ottamaan rennosti, leikkiä lomalaista. Ja siltä se muuten tuntuikin, ihan kun olisin ollut lomalla. Ei tarvinnut tehdä mitään, ei ollut kiire mihinkään, eikä tarvinnut välittää mistään.

Onko annoskateutta ottaa kuva toisen ruuasta? Ei, omasta vaan ei ollut paljoakaan jäljellä enää tuossa vaiheessa.

Tämä on jotain aivan liian hyvää.

uusi dieetti

Juuri kun olimme tilanneet ruuat, valmentajani päätti soitella ja kysellä josko minulla olisi aikaa keskustella RUOKAVALIOSTANI. Voi hyvää päivää, että osui hienoon aikaan! Totesin mietiskeleväni viikonlopun ajan ihan muita juttuja, että voimme palata viikon alussa asiaan. Pelkäsin kovasti joutuvani jollekin dieetille, joten päätin sitten vetää tuota suklaakakkua ja raahasimme itsemme Makuunin karkkihyllyjen kautta viettämään laatuaikaa ystäväni luokse.

laatuaikaa = nettiä ja alkoholia?

No sitten ei enää datailtu vaan kolme tyttöä lähti baariin - pyörällä tietysti.

Hieno ilta, aiheutti kevyen 3,5 päivän darramasiksen ilman mitään syytä. Vasta tänään olen alkanut palautua tuosta henkisesti. On tuntunut, että maailma on paha paikka, elämällä ei ole mitään tarkoitusta, elämäni on tyhjää ja turhaa, olen yksin maailmassa ja tulen aina olemaan... Vasta tänään alan uskoa huomiseen. Siitä voi sitten miettiä, miten hieno juttu tuo alkoholi on! Enkä muuten ollut edes kännissä.

Seuraavana päivänä käristeltiin ruokaa

ja syötiin salaattia

Sit illalla meillä oli dippikasviksia!

Rento viikonloppu siis, ei tehty mitään muuta kuin syötiin... Ainakin kuvien perusteella. Shoppailtiin myös, ostin lähinnä 50% alennuksella urheiluvaatteita Top Sportista, uudet ballerinat ja korvikset Aleksi 13:sta ja pienen "kolikkopussin" Spirit Storesta. Aika köyhä saldo, mutta olinkin tajuttoman väsynyt ja halusin vain päästä lepäilemään (juomaan kahvia jäätelöllä takapihan nurtsille).

Kaikesta darramasiksesta huolimatta kiva viikonloppu. Perjantain syömingeillä mieli lepäs. Kiitos tytskät <3

Kevytkenkäisen naisen mietteitä maanantai-iltaan

Viime päivinä olen ollut alitajuisesti laihdutuskuurilla; olen nimittäin unohtanut kaikki evääni työpaikkaan nro1 ja ruokaostokset työpaikkaan nro2, kun olin viimein muistanut edes käydä kaupassa. On kyllä totta, että kesäkuntoon on hieman kiristeltävää, mutta ehkäpä olenkin sitten syksykunnossa, niin kuin kunnon urheilijan kuuluukin ;)

Tänään kävin testaamassa uusia lenkkareita ja kyllä vaan oli kevyempi juosta! Tuossa kengässä on myös paljon parempi lesti, joten jalka tykkää hyvää. Haaveilen hieman myös sellaisista oikein oikein kevyistä "kengistä" joissa olisi se paljasjalkaefekti, kaipa sellaisillakin voisi pururadalla kipitellä. Sen kovemmalla alustalla en ehkä itse uskailtaisi moisia käyttää, mutta kiva olisi kokeilla pehmeämmällä. Olen muutenkin aina tykännyt sisätiloissa juosta paljain jaloin ja se on tuntunut kevyemmältä kuin normilenkkeily ulkona.

Aloin potea huonoa omaatuntoa viime viikon liikuntasaldosta sunnuntaina. Kesälle suunnitelma on tehdä viikossa 3-4 treeniä, eikä yhtään enempää ja jos noudatan sitä, tulee lusmuolo? Niinpä niin, syvälle mieleen on isketty kisakauden harjoitusohjelma.

Viime viikon liikunnat:
maanantaina lajitreeni 1h20min
tiistai+keskiviikko lepo
torstaina lajitreeni 1h20min
perjantaina kuula+loikkatreeni 1h 45min
lauantaina venyttely 45min
sunnuntaina lepo (unettomuus voitti)

----

kevyet kengät

Täytynee kertoa vielä tarina kassan takaa. Maine alkaa kiiriä kovaa vauhtia kun tuntemattomatkin tietää missä mennään. Eräs vanha mies pyysi ostoksistaan kuittia johon totesin hänen tietenkin sellaisen saavan. Sitten tämä hieman huonokuuloinen mies kovaan ääneen huudahtaa: "Niin no, sinä se olet tottunut antamaan!"
(kappas, mistäs tiesit..?) Minä ja vanhan miehen takana jonossa ollut nuori mies repesimme nauramaan ja teki hieman tiukkaa pitää pokkaa kun tämä vanha mies vielä jäi keskustelemaan ihan muista asioista siihen tajuamattaan mitä päästi suustaan. Tuollaiset +70v miehet alkavat olla jo ihan leppoisia kavereita :)

Uutta varustetta lenkkipoluille

Apua apua, tilillä on rahaa! Äkkiä tuhlaamaan!

lenkkalit

Tänään Intersportista lähti mukaan uudet lenkkarit. Näitä on kaivattu, sillä vanhat vetelevät viimeisiään eivätkä ole oikein hyvät juoksemiseen tai ainakaan hyvät minun jaloilleni. Myyjä kehui lenkkareita ja hyvältä ne jalassa tuntuivat, toivotaan parasta! Ainakin väri miellyttää ;)

En shoppaillut mitään turhia tällä kertaa, ei edes tehnyt mieli. Tervetullutta vaihtelua. Kävin kyllä vilkaisemassa kenkätarjontaa yhdestä liikkeestä, koska huomasin omistavani väärän kokoiset ballerinat ja tuntui ikävältä kävellä. En ole sitten viime kesänä huomannut tällaista..? Nuo töppöset menevät kyllä suoraan roskiin, joku raja sentään.

Harmittaa etten hamstrannut Lontoosta eräitä halpisballerinoja pari vuotta sitten, ne kun oli aivan täydelliset jalassa ja ulkonäkökin miellytti. Tietenkin kun halpislaatua olivat, niin eivät kestäneetkään kuin yhden kesän. Hintaa taisi näillä unelmieni kengillä olla hurjat 5 euroa.

Pakko oli ostaa myös juoksusukat, kun oli niin kivan väriset ;)

Aivan ihanan rento päivä tänään. Olen saanut ottaa rennosti ja sekös maistuu! Huomenna sitten taas töihin, mutta kyllä olen saanut ladattua akkuja ilman tajutonta stressiä ja kiirettä. Sain myös hoidettua kirppariasiaa eteenpäin ja kävin varaamassa paikan, mahtavaa! Kuulatreenikin sujui kivassa auringonpaisteessa oikein napsakasti.

Nyt vähän leffaa ja päivä onkin paketissa. Niceeee.

Vapaapäivä as in vapis

Minulla on teille kolme sanaa: kahden päivän vapaat! Ihan kuin olisi lomalla! Mitähän tekisi kaikella tällä vapaa-ajalla, tämä on jotain aivan ihmeellistä. Eikä näitä vapaita ole edes pyhitetty kisoille tai hullulle treenaamiselle. Sain muuten hyvät työvuorot kesäkuulle ja olen aivan innoissani! Töitä on toki riittämiin, mutta esim. ensi viikolla 41 työtunnin lisäksi, minulla on taas kaksi vapaapäivää, kuin myös sitä seuraavalla viikolla. Saattaapa olla kuulkaas pikkuisen parempi fiilis, kun viikkoon mahtuu kaksi vapaata, kyllä tykkään - ja paljon. Täytyy vielä mainita, että heinäkuun ensimmäinen viikonloppu: VAPAA.

Ja tyttö oli vähästäkin onnellinen.

Tänään käytiin yhdessä miss timbalandin kanssa katsomassa 2 viikkoista tyttövauvaa, jonka ystävämme oli saanut lahjaksi haikaralta. Ja se tyttö oli niin suloinen! Toisesta tulee vielä sydäntensärkijä, kun isoksi kasvaa. Tarjouduin au pairiksi sekä uhkailin vieväni vauvan mukanani. Saatan joutua tehotarkkailuun vauvan läsnäollessa.

Tytölle vein Nalle Puh-pehmolelun lahjaksi, yritin siis lahjoa häntä jotta alkaisi kovasti tykätä minusta. Toivottavasti tämä nopeasti alkaa ymmärtämään lelujen päälle :D



Tänään olen myös tehnyt viimeisimmät vaatekaapin siivoukset ja lajitellut kirpparille menevät vaatteet. Osa odottaa vielä "silitykseen menevät"-kasassa, mutta muuten tarvitsee vain varata kirppariaika ja alkaa hinnoitella. Tarkoitus on pitää kirpparia yhdessä kaverini kanssa, joten tuumasta toimeen ehkä jo huomenna..?

inventaario = tee vaatteista erilaisia kasoja ja ihaile aikaansaannostasi

By the way, en tajua miksi kaikki dissaa sitä uusinta Pirates of the Caribbeania, sehän oli vallan mainio. Johnny Depp <3