Work&work

Asiakas on aina oikeassa:

Tiskille kävelee nainen ja tyrkkää käteeni valtakirjan muotoa "Henkilö xx saa hakea henkilön xx paketin postista, allekirjoitus päivämäärä", totean että siihen tarvitsee vielä lähetystunnuksen, jotta voin paketin löytää. Asiakas tuohtuneena selittää, ettei hänellä mitään lähetystunnusta ole, ja että toinen myyjä on luvannut, että hän saa tämän paketin hakea. Kerron hänelle, etten voi löytää kyseistä pakettia ilman lähetystunnusta, koska lähettäjän tai vastaanottajan nimi ei tallennu missään vaiheessa järjestelmään ja paketit kulkevat järjestelmässä juuri sillä lähetystunnuksella. Asiakas väittää kiven kovaan, että hänelle on luvattu, että hän saa paketin täältä hakea ja vaatii soittamaan kyseiselle myyjälle asiasta. Kerron vielä kerran, että hän tarvitsee lähetystunnuksen, jonka saa joko sähköisena saapumisilmoituksena tai paperisena versiona. Vastaukseksi asiakas jo huutaa minulle, ettei hänellä sellaista ole. Päätän kuitenkin soittaa vapaalla olevalle työntekijälle ja hän kertoo sanoneensa paketin vastaanottajalle, että valtakirjalla saa joku muukin paketin hakea, kunhan on henkkarit mukana ja TIETYSTI se lähetystunnus. Asiakas suuttuu ja tiuskaisee: "Mistä minä muka sellaisen saan?!?!" Ja taas kerron hänelle, että joko lähettäjältä tai sitten hänelle tulee sähköposti/tekstiviesti/paperinen ilmoitus paketista.

Asiakas poistuu ärsyyntyneenä.

Myöhemmin käy ilmi, että paketti on saapunut postitoimipaikkaan perjantaina (kyseistä pakettia hän yrittää noutaa maanantaina aamupäivällä). Jos hän olisi tajunnut odottaa vaikka kotonaan siihen asti, että posti tuo sen saapumisilmoituksen, hänen ei olisi tarvinnut juosta turhaan ihmettelemässä saako pakettiaan vai ei. Perjantaina tulleiden pakettejen saapumisilmoitushan tulee postissa maanantaina.

---

Mies tulee tiskille ja ilmoittaa jonkun sätkätupakan nimen, mitä en ole koskaan kuullutkaan (en ole tutustunut kaikkiin maailman merkkeihin, kun eivät valikoimassa ole). Koska minulla on vielä kesken kuittiselkkaus edellisen asiakkaan jäljiltä, en kuule tarkasti mitä asiakas pyytää (miksei voi odottaa, että näytän siltä että olen valmis palvelemaan..?) ja pyydän tietenkin toistamaan tämän merkin.
"SÄT-KÄ-TU-PAK-KAA", asiakas tavuttaa minulle ja katsoo kuin joten vähä-älyistä.
"Niin... Mikä se merkki oli..?"
Asiakas sanoo merkin uudestaan.
"Hmm.. eipä meillä taida olla mitään sellaista, kun en ole kuullutkaan..." ja vilkuilen valikoimaa.
"No anna vaniljaa.."
"Mikäs vanilja se oli..?"
"No, onko teillä monta vaihtoehtoa..??"
En ole täysin perillä valikoimasta, joka muuttuu melkein joka kerta kun olen kyseisessä paikassa ollut töissä... Varsinkin sätkätupakoiden kohdalla valikoimista tippuu jatkuvaan merkkejä.
"No, en kyllä ole varma... Minäpäs - - "
"Mitä sinä sitten siinä kyselet??" keskeyttää tämä tärkeä herra. "On se kumma että ei osata palvella asiakasta.. Sun pitää osata sanoa terve - kiitos - ole hyvä ja olla ystävällinen!!!!"
Katson asiakasta epäuskoisena, sillä hän se tässä oli ollut se, joka oli ollut epäystävällinen.
"Minä haluan sitä VANILLAA!"
"Selvä.."
"Oletko sinä ollut täällä kauan töissä?"
"Olen."
"VALITETTAVASTI!" - - "Sinun pitäisi myyjänä tietää tämä valikoima!"
"Meillä jatkuvasti vaihtuu tämä valikoima täällä, niin en muista kaikkia noita sätkämerkkejä..."
"Sinä nyt oletkin tuollainen idiootti!"

- - -

Asiakas tulee tiskille.
"Minulla oli liput varattu."
"Olikos mitä kautta varattu? Lippupiste, lippupalvelu, tiketti?"
"Minulla on tässä tämä varausnumero..."
"Oliko se lippupiste, lippupalvelu, tiketti?"
"Ei nyt tarvii ruveta tiuskimaan!! Minulla on tässä varausnumero, minä olen nämä jo varannut!"
"No pahoittelen jos olen loukannut, en voi löytää niitä lippuja jos en tiedä mitä kautta varaus on tehty."
"No palvele nyt, äläkä selitä!"
"Niin mitä kautta ne oli varattu?"
"No lippupiste!"
Avaan lippupisteen sovelluksen ja syötän asiakkaan varausnumeron siihen. Järjestelmä ei löydä lippuja.
"Ei löydy täältä lippupisteeltä..?"
"No tiketti!"
Syötän tiketin sovellukseen varausnumeron ja liput löytyvät.

- - -

"Terve! Tupakkaa!"
"Mitähän laatua?"
"Marlboro punainen, pehmeä."
"Henkkareita vielä katsoisin."
Mitään ei tapahdu.
Tuijotamme molemmat toisiamme hetken.
"Niin, niitä henkkareita katsoisin..."
"No ei ole!" Asiakas jää tuijottamaan minulla tiskille.
"No, sittenpä en voi myydä."
Asiakas tuhahtaa ja lähtee ärtyneenä pois.

- - -

Asiakas ojentaa minulle lähetystunnuksen.
"Minulla on tällainen paketti tässä."
Laitan tunnuksen koneelle, joka ei löydä hyllypaikkaa. Katson lähetystenseurannasta, josta saan selville että paketti on haettu hetki sitten.
"Kyllä sen on oltava täällä. En minä tuota ole hakenut, minä olen hakenut toisen paketin. Katsopas sieltä nyt uudestaan."
"Täällä lukee, että tällä tunnuksella oleva paketti on luovutettu klo se ja se."
"No kyllä sen vaan on oltava täällä."
"Tällä tunnuksella oleva paketti on luovutettu, oiskohan sulla sitten toinen tunnus siihen toiseen pakettiin?"
Asiakas soittaa puhelun jollekin:
"Nämä väittää täällä, että minä olen muka hakenut sen paketin jo, vaikka ihan varmasti tuolla tunnuksella pitäs olla se paketti täällä.. Annatko sen toisen tunnuksen, vaikka sen minä olen jo hakenut, mutta ei muka löydy tällä oikealla tunnuksella."
Asiakas antaa minulle sen tarvitsemani tunnuksen ja paketti löytyy.

- - -

Ja eikun vapaapäiviä viettämään!

"Lomalla"

Hommasinpa itselleni sitten ihan kunnon kesäflunssan. Ihan kunnon kuumeet ja kaikki! Olen ollut viime päivinä sekaisin kuin seinäkello ja ystäväni avustuksella ensimmäistä kertaa elämässä ihan kunnolla lääkittykin, mikä on toki helpottanut oloa huomattavasti. Miksi olenkaan aina kieltäytynyt kaikista lääkkeistä ja hädintuskin suostunut ottamaan edes buranaa...? Elämä on helpottunut huomattavasti, kun olen saanut vetää kaikenmaailman nappeja ja olen pystynyt jopa hengittämään öisin. Ensimmäisenä flunssayönä kun tuli nukuttua maksimissaan pari tuntia, kun ei vaan henki kulkenut ja piti koko ajan olla niistämässä. Tästä eteenpäin jos olen kipeenä, niin aivan varmasti vedän kaikkea avaavia lääkkeitä, koska tämä on niin paljon helpompaa :D "Miss. Minä en syö mitään lääkkeitä" is now gone.

Liioittelin hieman: en ole syönyt ibumaxin lisäksi kuin yhtä lääkettä (3krt/pvä) ja yskänlääkettä.

Sairausloma ei ollut työnantajalle mitä mieluisin vaihtoehto, mutta kaipa minäkin voin joskus vähän sairastaa rauhassa. Lämmöt kun nousivat ennätyskorkeiksi (minulle, jolle ei kunnon kuume nouse koskaan), enkä jaksanut edes seistä, niin varmaan ihan hyvä linnottautua sohvalle ja lepäillä, jos vaihtoehto on tehdä kuolemaa tiskin takana ja yskiä keuhkonsa pihalle asiakkaiden ihmetellessä. Sorry for the inconvenience.

Hei, mut hei! Tässähän se mun "kesäloma" sitten olikin. Koko viikko vapaata. Sitä saa mitä tilaa. Tosin, oisin oikein mielelläni pitänyt sitä vapaata vähän virkeämpänä, mutta tämäkin otetaan vastaan, ei ole tarvinnut mitään tehdä :D

Tekis mieli lähtee treenaamaan...

When Susannah cries...

Hähhää, elokuu alkoi lupaavasti ja samalla treenikausi, sillä olen napannut itselleni kesäflunssan jo toistamiseen tänä kesänä. Onpa hyvä tuuri. Kroppa varmaan mietti, et "hei, nyt pitäs ruveta treenaamaan eikä millään jaksais, pitääpä ruveta flunssailemaan". Hohhoo, mikäs tässä. Sainhan minä torstaina treenattua, se voi riittää ihan hyvin loppuvuodeksi.

Viime aikoina olen ollut ällöttävän tunteellinen ja herccä. Olen mm. itkenyt seuraaville asioille:
- juttu lehdessä parisuhdeväkivallan uhrista
- naimisiinmenokohtaus leffassa
- "olen raskaana!" - huudahdus leffassa
- lehtijuttu tyttöystäviään luodeilta suojelleista miehistä Batmanin ensi-illassa
- blogikirjoitus vaimon synnytyksestä
- blogikirjoitus synnytyksestä (kirjoittajan omasta)
- lehtijuttu jostain Siwa-ryöstöstä (Alibissa)
- "rakkaus voittaa kaiken"- tyyppinen loppu leffassa

Tunteellisuuden perusteella vois melkein luulla, että vedän painoo, mutta ei... Olen vain seonnut.

Taidanpa lähteä parantelemaan itseäni sängyn puolelle.. ja herkistelemään tottakai.

Nyt on elokuu ja minä olen viljaa...

Se on sitten jo elokuu ja pitää aloittaa treenaaminen, ohhoh. Kylläpäs aika menee nopeasti. Tänään kuitenkin iltavuoroon katsomaan miten paljon paskaa mahtuu niskaan ja huomenna (viikon ainoana vapaapäivänä) sitten salille. Luulis olevan aikakin. Historiallista tässä kesässä on ollut se, etten ole lihonut muodottomaksi ja että ylempään sarjaan (niista kahdesta, missä ottelen) pääsen ihan heittämällä. Niistä kadonneista lihaksista ei sitten puhuta.

Tässä sitä sitten odotellaan lottovoittoa, että pääsisi lomalle. Toinen vaihtoehto löytyi jokin aika sitten Me Naiset -lehdestä:

Voisi myydä kaikkea, millä jollekin saattaisi olla jonkunlaista tunnearvoa :D