Jaksaa jaksaa..?

Kävi ilmi, että tuo tankotanssiminen on niin raskasta hommaa, että siitä uupuu ihan täysin. En ole lauantain jälkeen pystynyt treenaaamaan, sillä käsivarret olkapäästä sormenpäihin asti ovat olleet voimattomat. Tai sunnuntaina tuli yritettyä, mutta oli lopetettava kesken, kun ei siitä mitään tullut. Vähän hyppynarua ja varjoa, jotka molemmat tökki niin perhanasti ettei järkeä. Koko sunnuntai tuntui muutenkin menevän vähän kokovartalovoimattomuudesta kärsien... Ihan kun olisi ollut kova kisatreeni ja kisadieetti päällä ja olisin ollut siksi uuvuksissa. Tiedä häntä. Maanantaina töissä ei meinannut pysyä kynä kädessä postin leimasimesta puhumattakaan. Vitsit, mä taidan olla elämäni kunnossa ;D

Olen ollut muutenkin todella uuvuksissa, noin niin kuin henkisesti. Tökkii työt niin pirusti, etten tiedä miten päin sitä olisi. Tarvitsisin oikeasti jonkunlaisen irtioton omasta elämästä. Rahat ei tällä hetkellä riitä ulkomaan matkaan, mutta ottaisin vastaan myös jonkun mökkiloman. Mieluiten miehen kanssa, yksinkin kävisi. Tarvitsen vaan vähän aikaa saada pääni kasaan ja ottaa rennosti, haluaisin unohtaa kaikki minua stressaavat asiat ja olla vaan, miettimättä mitään.

Jos olisin viime aikoina treenannut kovaa tahtia, niin voisin jopa epäillä olevani ylikunnossa, sillä minulla on kaikki oireet :D Ruokahaluttomuutta, masista, uniongelmia, voimattomuutta, selkeästi heikentynyt kunto (hengästyn ihan jo pienestä ylämäestä pyöräillessä), kiinnostuksen puute kaikkeen... Eli olen siis hommannut itseni ylikuntoon sohvalla makoillessa..? Se onkin rankkaa hommaa se ;)

Oh voi.. Jos sitä huomenna jaksaisi treenailla sitten ja olisi parempi fiiliskin. Pitäkää peukkuja!

Viehkeää tangon palvontaa

Vihdoinkin flunssa on ohi ja yskäkin alkaa hellittää ja voi taas hyvillä mielin alkaa tehdä paluuta salille. Tuli tehtyä hieman erilaista treeniä tauon jälkeen tänään, nimittäin kokeilumielessä kävin tankotanssitunnilla! Osasin jo aavistella, että hieman rankkaa saattaa olla, kun kaikki käsilihakset ovat aivan olemattomat ja aina olleet heikko kohta ja sitten vielä pitäisi itseään jaksaa kannatella tangolla. Alkulämmittelyssä tehtiin pieniä jalkojen nostoja tangolla ja tuntui ihan hyvältä. Annoin itseni jo ajatella, ettei se nyt niin rankkaa olekaan ;)

Lämmittelyjen jälkeen alettiin harjoittelemaan helpoimpia juttuja tangolla, oli merenneitoa ja palomiestä, kiipeämistä ja pitoa. Oikein mukava tunti. Vielä mukavampaa olisi ollut, jos minulla olisi ollut joku kuivailemassa sitä tankoa koko ajan... (ja hikoilevia käsiä).

Tällä hetkellä koko käsivarret ovat täysin uuvuksissa. Tuo tunti oli ehkä kovin käsitreeni mitä olen pitkään pitkään aikaan tehnyt. Todella tehokasta. Ohjaajatyttösen hartia- ja selkälihakset näyttivät myös siltä, että on ehkä muutaman kerran kieputtu tangon ympärillä. Suosittelen kyllä kokeilemaan, niin naisille kuin miehillekin. Hyvin näkyi meidän ryhmän miehetkin taipuvan merenneitoasentoihin :D

Itsehän olin niin pro, että tein heti tällaisiä liikkeitä:

kuva: iltasanomat.fi

(NOT)

Töissä

Viime aikoina (taas vaihteeksi) olen tuntenut suurta tarvetta löytää elämälleni joku oikea suunta. Sellainen, mikä tuntuu omalta. Alkaa tulla korvista ulos tuo tämänhetkinen työ, ehkä pahemmin kuin koskaan. Olen koko ajan tiennyt, etten halua kyseisessä työpaikassa kovin kauaa kitua, mutta sitäkin on jo kestänyt lähes pari vuotta. Olen huono tekemään päätöksiä tulevaisuuteni eteen, sen olen huomannut.

Töissä on edelleen samaa paskaa, mitä ennenkin: Ihmiset ovat töykeitä (joitain ihania poikkeuksia lukuunottamatta), inhottaa olla yksin töissä, kun ei voi pitää taukoja ja jos yrittääkin vaikka syödä päivän aikana, asiakkaat katsovat kieroon "mitä sinä siellä syöt, ala tulla palvelemaan".. Eräs rouva päätti yksi päivä läksyttää minua, kun pidin max. viiden sekunnin tauon juodakseni vettä. "Mikäs tämä tällainen työpaikka on, että kesken kaiken ruvetaan juomaan siellä..?"

Ehkä se on vaikea ymmärtää, että meillä ei oikeasti ole mitään taukoja. Jos haluat syödä, se on tehtävä silloin kun näyttää siltä, ettei ole asiakkaita ihan heti tulossa kassalle (eli heti kun kerkeät haukata leivästä palan, joku tulee kassalle naputtamaan ja ihmettelemään, kun ei ole myyjiä..). Eräs vanha setä muuten päätti valittaa siitäkin, kun olin myymälän puolella toisen asiakkaan kanssa ja hän joutui hetken odottamaan röökiaskiaan. Kun ei ole myyjiä MISSÄÄN. Itsehän palvelen jokaisen vuorollaan. Olisi ihanaa kun nekin, jotka hönkivät jonon perältä vaihtamaan rahaa, tajuaisivat sen.

Ärsyttää nämä ihmistyypit:

- se, joka huutelee ja huhuilee, kun olet hakemassa varastosta tavaraa (huhuu, myyjä!!)
- se, joka pitää veikkauskorttia kädessään ja luettelee kaiken, mitä haluaa pelata (kolme riviä kymppikenoo puolentoista euron panoksella kolmeks päiväks, molempiin arvontoihin, viis riviä viking lottoo, kaks jokeria, ei lisävoittoluokkia, kaks riviä lottoo, ei jokeria, kasijärjestelmä lottoo kolmella jokerilla kymmeneks viikoks, eurojackpottia yks rivi ilman jokeria) ja sitten vasta ojentaa kortin minulle. Sitten joudun ensin rekisteröimään kortin ja sitten vasta tehdä kuponkeja, joten tietenkin asiakas joutuu kertomaan kaiken uudestaan, koska muistikapasiteetti ei yksinkertaisesti riitä tällä typyllä.
- se, joka alkaa kertoa kaikkea mitä haluaa kun olen vasta myymälän puolella ja vasta tervehtinyt asiakasta
- se, joka ei koskaan tervehdi
- se, joka valittaa miten kallista on
- se, joka tulee minuuttia vaille sulkemisajan
- se, joka yrittää tulla sisälle vielä viisi minuuttia sulkemisajan jälkeen (ja koputtelee raivoisasti ikkunaan)
- se, joka ei koskaan laita rahoja ojennettuun käteeni vaan väistää sen ja laittaa pöydälle
- se, joka maksaa pikkuhiluilla ("kun ei ole jonoakaan") ja minulla on oikeasti hirveä kiire
- se, joka väittelee kanssani tarvitseeko hän henkilöllisyystodistusta postipakettejen hakemiseen
- se, joka olettaa minun etsivät paketin nimellä monen sadan paketin joukosta ("ei minulla ole sitä lappua")
- se, joka selittää lähetyksen mahtuvan postilaatikkoon vaikkei mahdukaan kirjeen mittoihin (toivottavasti menee lunastukseen, mahtaa hävettää)

kuva pöllitty aviisi.fi

Ai miten niin muka väärällä alalla...? Ja sitten vaan töihin -->

Darra ilman alkoholia

Mulla on ollut nyt kaksi päivää aivan jäätävä darra, enkä ole edes ollut juomassa. Tai olinhan minä, mutta lauantaina..! Ei silloin kuuluisi olla darra maanantaina ja tiistaina...? Ehkä se tuli vähän jälkijunassa sitten.

Sunnuntai toki oli hieman hidas päivä ja tuntui yksinäiseltä, kun todellakin olin yksin. Mies oli illanvietossa, enkä kerennyt edes näkemään koko miestä (olinhan iltavuorossa töissäkin). Minulle on jotenkin aina ollut todella vaikeaa olla yksin juuri näinä dagen-eftereinä. Se on aiheuttanut tajutonta darramasista, niin kuin nytkin. Nyt vaan tätä masista on kestänyt jo kolme päivää, nam. Toisaalta tätä mahtioloa varmaan on lisännyt se, ettei ole nukkunut kunnolla moneen yöhön. Minä kun en osaa nukkua yksin, joten odottelin koko yön miestä viereeni, jonne se kömpi vasta aamulla. Olisi voinut ottaa minut mukaansa, niin en olisi turhaan valvonut :D Oikeastaan mieheni työkaveri olikin kutsunut minut mukaan, mutta en viitsinyt lähteä häiritsemään miestä, kun selkeästi halusi yksin lähteä.

Maanantain kun on halaillut pönttöä, niin alkaa miettimään, että onko sitä oksetusoloa pakko riittää vielä tiistaillekin... Ehkäpä tämä on vaan sitä väsymystä ja stressiä.

Yyh, on niin yksinäinen olo.

Lomaa kiitos!

Meinaa olla kiireinen elämä, kun ei tännekään koskaan ehdi kirjoittamaan. Kiireinen elämäni on koostunut viime aikoina töistä ja treenistä, mitään mullistavaa ei ole tapahtunut, kuten että olisin hommannut itselleni oikean elämän ;) Nou hätä.

Nyt olen saanut viime viikon ajan nauttia kesäflunssasta, niin ei ole tarvinnut salillekaan raahautua. Harmittaa aikas paljon, kun tuntui jo niin hyvältä, kun oli saanut itsestään niskasta kiinni ja päässyt treenin makuun. Kaipa tämä kohta jo hellittää ja pääsee taas maan alle hikoilemaan. Harmittaa myös laihdutuskuurin pilalle meno, sillä liikkumattomuus + epäterveellinen ruoka ei oikein edesauta tuota laihtumista. Siitäkin huolimatta täytyy nyt sanoa, että olen LAIHTUNUT! Heh. (kohta kai ne kilot tulee takaisin, kun kroppa tajuaa eläneensä muutaman päivän pelkällä rasvalla...)

Arvatkaapa muuten mitä tein juhannuksena? Pyöräilin 65km!! Olin aivan varma, että kuolen moiseen, mutta elossa ollaan edelleen :D Oli muuten laihisjuhannuskin, kun ei tullut viikonlopun aikana hirveemmin syötyä ja juotuakin tuli ainoastaan YKSI siideri. Olen ollut kiltisti :)

Kuten aina, haaveilen taas ulkomaanmatkasta. Olisi ihanaa ottaa mies kainaloon ja lähteä jonnekin lämpimään, ottaa rennosti ja unohtaa kaikki stressi. Tarvitsisin sellaista kovasti. Tälläkin hetkellä stressaan ehkä sataa asiaa kerralla ja välillä alkaa uuvuttaa. Tarvitsisin irtiottoa tästä arjesta, ehdottomasti.