When Susannah cries...

Hähhää, elokuu alkoi lupaavasti ja samalla treenikausi, sillä olen napannut itselleni kesäflunssan jo toistamiseen tänä kesänä. Onpa hyvä tuuri. Kroppa varmaan mietti, et "hei, nyt pitäs ruveta treenaamaan eikä millään jaksais, pitääpä ruveta flunssailemaan". Hohhoo, mikäs tässä. Sainhan minä torstaina treenattua, se voi riittää ihan hyvin loppuvuodeksi.

Viime aikoina olen ollut ällöttävän tunteellinen ja herccä. Olen mm. itkenyt seuraaville asioille:
- juttu lehdessä parisuhdeväkivallan uhrista
- naimisiinmenokohtaus leffassa
- "olen raskaana!" - huudahdus leffassa
- lehtijuttu tyttöystäviään luodeilta suojelleista miehistä Batmanin ensi-illassa
- blogikirjoitus vaimon synnytyksestä
- blogikirjoitus synnytyksestä (kirjoittajan omasta)
- lehtijuttu jostain Siwa-ryöstöstä (Alibissa)
- "rakkaus voittaa kaiken"- tyyppinen loppu leffassa

Tunteellisuuden perusteella vois melkein luulla, että vedän painoo, mutta ei... Olen vain seonnut.

Taidanpa lähteä parantelemaan itseäni sängyn puolelle.. ja herkistelemään tottakai.