Torjuttuja muistoja

Olen tähän päivään asti elänyt valheessa. En kovin suuressa ja maailmaa mullistavassa, mutta sellaisessa jonka tajuaminen saa hymyn huulille. "Kuinka olen voinut unohtaa", mietin kun selailin jotain nettikeskustelua aikani kuluksi. Olen jakanut tätä valhetta myös muille kertoessani itsestäni, luullen puhuvani totta. Olen nimittäin kertonut, etten ole koskaan käynyt varsinaisilla treffeillä, mutta niin vaan olenkin!

Treffeistä ei ole syntynyt minkään sortin parisuhdetta tai mitään muutakaan, siksi olen ehkä unohtanut. Luulin tosiaan olevani tällainen erikoinen ihminen, joka ei ole koskaan joutunut/päässyt treffailemaan.

Kerran olin treffeillä asuessani Englannissa. Kantabaarissani töissä ollut baarimikko flirttaili minulle aina kun kävin, muisti mitä juon ja laittoikin juoman aina valmiiksi kun astuin ovesta sisään. Päädyimmekin sitten vaihtamaan numeroita tämän hieman Johnny Deppiä muistuttavan miehen kanssa ja sitten eräänä iltana olimmekin jo elokuvissa. Siis treffeillä! Minä, treffeillä! Nuo treffit eivät olleet mitenkään onnistuneet, mies vaikutti todella oudolta ja oli ihan muissa maailmoissa. Selityksenkin sain myöhemmin, hän oli nimittäin poltellut pilveä ennen tapaamistani. Jännä, kun toisille treffeille tämän miehen kanssa en enää lähtenyt...

Sitten kun muistini syövereitä kaivelin lisää, muistin että olen ollut toisenkin kerran leffadeiteillä! Ikää oli 15 ja käytiin katsomassa joku romanttinen komedia. Poika olisi halunnut seurustella, minä en.

Lisäksi olen ollut myös valetreffeillä. Sain tietää vasta vuosien päästä, että mies luuli olleensa treffeillä kanssani, minä taas luulin käyneeni vaan tapaamassa kaveria parilla siiderillä. Mitään mielenkiintoa ei minulla ollut tuota miestä kohtaan ja pidin ihan vaan kaverina. Pitkään itseasiassa luulin, että hän on miehiin päin.

Tästä eteenpäin minäkin tiedän olleeni ihan oikeilla treffeillä, jopa kahdesti! Aika jännittävää. Tästä on hyvä jatkaa.