vahvat vs. heikot

Viime päivät ovat menneet vähän kuin sumussa. Olen ollut hukassa. Olen miettinyt paljon sitä, miten ihminen voi olla niin pirun herkkä erilaisille tilanteille. Itsehän olen aina ollut erityisen herkkä, otan monet asiat hyvin raskaasti, enkä selviä samalla tavoin "huonoista" tilanteista kuin monet muut. Se aiheuttaa välillä sellaisia tunteita, että miettii miksi pitää olla niin heikko, miksi otan asiat niin pahasti "itselleni" ja jään murehtimaan. Pidän itseäni ylireagoivana pikkutyttönä, jota ei ole valmistettu tähän maailmaan tarpeeksi hyvin. Elän maailmassa täynnä sateenkaaria, vaaleanpunaisia poneja ja halinalleja, mutta sitten kun paha maailma iskee päin naamaa, olen hukassa. Elämä ei olekaan niin helppoa kuin toivoisi, ei pelkkää hymyä, naurua ja iloa pienen pienistä asioista.

On ollut vähän hankalaa. Toisinaan on tuntunut henkisesti niin raskaalta, että se on meinannut viedä toimintakyvyn. Mutta olen taistellut sitä vastaan. On tuntunut vaikealta nousta ylös ja lähteä tekemään mitään. Henkinen shokki ja järkytys on ollut valtava. On tuntunut pahalta hoitaa asioita, kun oikeasti haluaisi vaan jäädä yksin peiton alle piiloon pahaa maailmaa. Ja oikeasti haluaisikin olla vaan piilossa, eikä nähdä ketään, ei puhua kellekään. Ei kysymyksiä, ei outoja katseita...

Kun pitäisi pystyä olemaan normaalisti ihmisten keskellä, eikä voi muuta kuin kuivailla kyyneleitään poskiltaan ja hävetä omaa heikkouttaan, tuntuu aika voimattomalta. "Älä itke, älä itke, kaikki on hyvin", ajattelee, eikä se auta mitään. Kun kertoo ystävälle mitä on tapahtunut ja joutuu taistelemaan kyyneleitä vastaan, voi vaan ajatella että miten tyhmä onkaan. Kuinka voit ottaa niin raskaasti..?

Kriisitilanteita kuulemma pitäisi purkaa mahdollisimman paljon keskustellen muiden kanssa, mutta entä jos ei halua puhua..? Entä jos haluaa vaan olla rauhassa ja olla kertomatta kenellekään? Jääkö se kaivamaan sisintä? Jos minusta tuntuu pahalta, että joku muu kertoo siitä läsnäollessani muille, niin miksi minun pitäisi kertoa siitä enää kenellekään? Enkö voisi vaan piiloutua jonnekin turvalliseen paikkaan ja olla rauhassa? Oikeassa elämässä niin ei ilmeisesti voi tehdä, pitää päästä yli ja jatkaa elämää. Kai me heikotkin osataan niin tehdä, jossain vaiheessa.

Vitun puukkojunkkarit.