Kassalla on jonoa, asiakas päättää siitä huolimatta tulla välistä huutelemaan, josko voisin vaihtaa hänen 2e-kolikkonsa kahteen euronkolikkoon. Sanon hänelle, että odottaa vähän, kun edellisen asiakkaan ostostapahtuma on vielä kesken. Kun saan vaihtorahat asiakkaalle, tämä ensimmäinen mummeli tuskastuneena huutaa:
"Joko sä voit antaa mulle ne eurot, ei minulla ole koko päivää aikaa. Mulla on peli kesken!"
Katson jonon asiakkaita anteeksipyytävästi ja otan mummon kolikon ja olen antamassa hänelle käteen kaksi euronkolikkoa. Kuitenkin mummo vetää kätensä pois heti kun ensimmäinen kolikko koskettaa hänen kättään ja toinen tipahtaa hyllyn kautta lattialle.
"No nyt se putos.." ja ojentaa kätensä minulle uudelleen, odottaen että annan hänelle uuden kolikon kassasta.
"No se pitää sitten etsiä sieltä", sanon laittaessani edellisen asiakkaan kuittia roskiin (jota hän ei siis halunnut).
"En minä sitä rupea etsimään", toteaa mummo edelleen käsi ojossa.
Tulen kassan takaa asiakkaiden puolelle etsimään kolikkoa ja totean, etten voi ruveta jakamaan kassasta kolikoita, joten se euro on sitten etsittävä. Jonossa alkaa näkyä hieman tuskastuneita ilmeitä.
"En minä sitä rupea etsimään, kun sinä viskasit ne kolikot minulle!"
Hieman turhaantuneena totean: "Äläpäs nyt, minä en niitä ole viskellyt yhtään minnekään."
Mummo saa euronsa ja kukaan ei ole tyytyväinen.
--
Miesasiakas haluaa ostaa kaksi askia röökimerkkiä x. Otan hyllystä yhden ja huomaan että se on viimeinen. Varastosta saan sen toisen, mutta se on jo uudella hinnalla. Kassajärjestelmä ei osaa käsitellä hinnanmuutoksia siten, että samaa tuotetta saisi erihinnalla, joten röökiaskit on lyötävä kassaan erikseen, jotta asiakas saisi ensimmäisen askin vielä vanhalla hinnalla. Selitän tämän asiakkaalle ja kerron että lyön askit erikseen.
"Tämä ensimmäinen on x,xx euroa", totean hieman huvittuneena.
Asiakas tuijottaa minua, eikä tee mitään asian eteen.
"Paljonko ne on yhteensä?"
Lasken laskimella paljonko askit tekevät yhteensä ja ilmoitan summan. Asiakas antaa minulle kaksikymppisen.
Lyön ensin halvemman askin, päätän kassatapahtuman, sitten otan toisen askin ja päätän kassatapahtuman ja annan asiakkaalle vaihtorahat.
"Oletko sä joku harjoittelija?"
"En ole", sanon ja kerron uudestaan (itseasiassa kolmatta kertaa) miksi askit piti lyödä kassaan erikseen. Asiakas ei tunnu ymmärtävän vieläkään, hymähtää ja lähtee pois.
--
Vanhempi nainen (joka ei oikein koskaan ymmärrä, miten esim. keno toimii, vaikka on selitetty monta kertaa puhumattakaan arvoista) tulee tiskille ja kyselee tapansa mukaan mitä porukkapelit maksaa, vaikka hinnat näkyvät isolla asiakkaaseen päin. Selitän kärsivällisesti jokaisen porukkapelin hinnan ja mitä ne sisältää.
"Minä haluan sellaisen pelin, mistä voittaa. Mikähän sen nimi olikaan, kun en muista. Ne puhuu usein sellaisesta, mistä voittaa, niin minä haluan sellaisen. En yhtään muista mikä sen nimi on.."
"Niin, näistähän ei etukäteen voi tietää, että voittaako vai ei, kun nämä arvotaan vasta myöhemmin...", totean vaikka sen luulisi olevan aikalailla itsestäänselvyys.
"Jaa, no minä otan sitten vaikka jonkun arvan. Minkäslaisia niitä on?"
Esittelen kaikki arvat ja kerron minkähintaisia ne ovat. Asiakas valitsee jokeri-arvan, joka toimii samaan tapaan kuin kupongilla pelattavat keskiviikko- ja lauantaijokeri. Käymme keskustelua siitä, mitä arvasta kuuluu raaputtaa ja asiakas varmistaa monta kertaa, saako arvan raaputtaa kokonaan. Hieman myöhemmin asiakas palaa kassalle ja kysyy onko arvassa voittoa. Yhtään numeroa ei ole oikein ja sanon asiakkaalle tämän. Hän kuitenkin väittää, että siinä on samoja numeroita. En tiedä mihin hän on niitä numeroita oikein verrannut, sillä yksikään numero ei ole sama ylä-ja alarivissä, puhumattakaan että ne olisi kohdakkain oikein. Tarkistan arvan vielä koneella, joka antaa ulos lapun "ei voittoa". Asiakas toteaa, että ihan typerä arpa ja että eihän tuollaisia kannata ostaa, kun ei kerran voita.
--
Miesasiakas pelaa pelikonetta. Hän on vaihtanut kolikoita jo 60 euron edestä ja syytänyt kaikki koneeseen. Alkaa loputtomalta tuntuva valitus siitä, miten pienet eläkkeet on ja miten väärin se on. Sekin on väärin, että kone vie kaikki hänen rahansa, eikä ole varaa ostaa ruokaa.
"Niin pienet eläkkeet, ettei raha riitä elämiseen, on se kumma.."
"Ahaa, voi harmi..."
"Meitä eläkeläisiä syrjitään, eikä mistään saa rahaa.." *vaihtaa vielä 40e kolikoiksi ja laittaa sen kaiken pelikoneeseen*
"Jaahas, on se jännä..."
"Meitä ei ajatella yhtään, pienet on eläkkeet.. Raha ei vaan riitä.."
Mies käy pelaamassa koneita joka ilta, onneksi rahat riittää edes siihen, jos ei ruokaan.
---
Asiakas etsii jotain lehtihyllystä ja saapuu sitten tyhjin käsin kassalle.
"Olisiko teillä toissaviikolla ilmestynyttä Me Naiset -lehteä?"
"Ei valitettavasti ole, kaikki vanhat lehdet menee suoraan palautuksiin."
"Minä todella tarvitsisin sen lehden, kun siinä oli yksi juttu, mitä minun tytär suositteli."
"Niin.. Ne tosiaan menee suoraan palautuksiin heti, kun uusi numero ilmestyy."
"Se olisi todella tärkeä saada se lehti."
"Joo-o."
"Sitäkö ei sitten teiltä saa?"
"No eipä sitä enää saa, kun tosiaan palautetaan..."
"Mistähän minä saisin sen..?"
"Enpä osaa sanoa. Kyllä ne jokapaikassa aina palautetaan uuden numeron ilmestyessä.."
"Ois kyllä tosi tärkee juttu..."
Onneksi seuraava asiakas pelastaa tilanteen ja rouva poistuu.
---
Poika tulee kassalle.
"Yks punanen marlboro."
"Kova vai pehmeä?"
"Yks punanen marlboro."
"Kova vai pehmeä?"
"Tavallinen punanen marlboro"
"Otatko kovan vai pehmeän askin..? Ja näytätkö henkkareita..?"
"Joo, kova - - Ei oo mukana."
Asiakas jää tuijottamaan minua tyhjä katse silmissään.
Ei onnistunut.
- -
Nuori nainen tulee kassalle ja ojentaa lottokupongin.
"Terve, näytätkö henkkareita?"
"Täh..?" Asiakas katsoo epäuskoisena, mutta alkaa etsiä lompakkoaan.
Odotan rauhassa kuponki kädessä asiakkaan mulkoillessa minua, kuin olisin tehnyt jotain pahaa. Asiakas näyttää henkkareitaan, joissa syntymävuoden kohdalla komeilee 1992, eli hän on vähän aikaa sitten täyttänyt 19. (OI ANTEEKSI TÄMÄ LOUKKAUS, en huomannut naamasta että olet jo vuoden verran ollut täysi-ikäinen)
"Kiitos!" ja laitan kupongin koneen läpi.
--
Tullessaan sisään pitkäletti ihastelee pitkään lahjakorttivalikoimaa. Varsinkin iTunesin lahjakortteja, joita löytyy kolmea eri hintaluokkaa. Pitkäletti ja hänen hieman sekavan oloinen naisensa tutkiskelevat ihan kaikkea mitä myymälästä löytyy. Sekava nainen tarkistuttaa muutamat tyhjät kenolaput, kun pitkäletti tutkailee tatuointilehtiä. Pariskunta viipyy pitkään. Vähitellen uskon, etteivät he ole tulossa kassalle ja jatkan kesken olevaa siivousta. Pitkäletti ja sekava nainen kävelevät pois, ovesta mennessään pitkäletti ottaa hyllystä tyytyväisenä mukaansa iTunesin 50 euron lahjakortin. Ihan jees muuten, mutta niillä ei ole mitään arvoa jos niitä ei kassalle ensin lataa.
--
Minua hämätään hienosti ja kansanpukuiset nuoret vievät oven vieressä olevasta dnan esittelyhyllystä liittymäpakkauksia puolenkymmentä. Tämäkin varmaan tosi jees, mutta ne ovat siinä asiakastilassa ainoastaan mainoksen vuoksi ja tyhjiä.
---
Tänään minulla on vapaapäivä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti