Enää pari päivää ja muutto on taas käsillä. Kerkesin asua tässä nykyisessä asunnossa pari kuukautta ja taas pitää alkaa laittaa tavaroita kasaan ja saada ne raahattua eri paikkaan, huh. Inhoan muuttamista. Saan itselleni aikaan aivan järjettömän stressin, voimat ei koskaan tunnu riittävän kantamiseen ja inhottaa ajatuskin siitä, että ne kaikki laatikot pitää purkaa ja järjestellä. Tietenkin on ihanaa päästä uuteen asuntoon pienemmällä vuokralla SEKÄ omalla saunalla. Sijaintikin miellyttää. On vaan inhottavaa joutua tekemään niin paljon töitä sen kaiken eteen, varsinkin kun muuttoa täytyy tehdä omien töiden lomassa. Hermoromahdus, here I come. Vitsit, että tykkäisin, jos joku pakkaisi kaikki kamat, raahaisi uuteen asuntoon ja purkaisi paikan päällä. Sitten voisin sanoa tykkääväni muuttamisesta ;)
Iltalehden ansiosta tajusin juuri, etten ole valmis äidiksi ihan hetikään. (Ei hätää, tämä ei ole suunnitelmissakaan..) Ei sillä, ettenkö tykkäisi lapsista aivan hirmuisesti ja rakastaisi ajatusta omasta pikkuriiviöstä (minun luonteen periessään, siitä tulisi riiviö, no question about it), mutta en kestäisi sitä, että minun vatsan alue kärsisi niin älyttömästi. Rohkeat äidit paljastivat mahansa iltalehdelle ja kauhuissani ajattelin, että käykö minullekin noin joskus jos omia lapsia saan. Joillekin ei ole tullut mitään, eikä muuten yhdellekään kaverilleni, joilla lapsia on, mutta toisille taas tulee aivan tajuttoman näköiset arvet...
Vitsit mä oon niin pinnallinen. Ennen olen vaan miettinyt sitä, että jos lihoaa paljon, niin se ei ois kiva... Mutta että vielä arpiakin.. Jooh, taidan adoptoida.. ja kannattaa kauneusleikkauksia..
t. Tinde, 15v (<-henkinen ikä, fyysinen melkein 10 vuotta enemmän)
Okei, menen itseeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti