perjantai 6. huhtikuuta 2012

Hän, joka pelkää omaa varjoaankin

Mä olin töissä. Jep, kuulostaa ihan normaalilta, niinhän normaalit ihmiset tekevät. Ainoastaan, että mä pelkäsin olla siellä, tekee siitä vähän epänormaalia. Kuinka voin käydä töissä, jos minua on alkanut pelottaa koko homma? Pelkäsin jokaista narkkia, jokaista humaltunutta, jokaista vähänkään rähjäisen näköistä miestä. Pelkäsin poistua tiskin takaa, pelkäsin siivota, pelkäsin täyttää hyllyjä... Pelkäsin, että pikkupojat pöllii karkkia ja joudun puuttumaan asiaan. Pelkäsin, että milloin tahansa joku saattaa tulla ryöstämään minut. Pelkäsin niitä, jotka kaivelivat taskujaan, pelkäsin kysyä nuorilta henkkareita, pelkäsin kaikkea. Musta alkaa tuntua, että tässä ei ole enää mitään järkeä. Vai onko tässä koskaan ollutkaan?

Vitsit, mä tarviisin nyt jonkun halaamaan mua, silittämään mun päätä ja sanomaan että kyllä kaikki järjestyy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti