Hitsit, kun tuli hyvä mieli pienestä asiasta.
Noin vuosi sitten tutustuin töissä erääseen tyttöön, jonka kanssa ystävystyimme todella nopeasti. Heti löytyi "yhteinen sävel", tultiin toimeen alusta asti ja yllätykseksi oli vielä samanlainen huumorintajukin. Mahtava löytö siis!
Sitten viime kesänä päätettiin viettää juhannusta yhdessä, kun ei sattunut olemaan muitakaan suunnitelmia. Päädyimme sitten hänen ja hänen äitinsä kanssa kolmestaan mökille. Ja mikä juhannus! Varmasti paras vuosiin. Tämä ystäväni äiti suorastaan adoptoi minut omakseen, kun tultiin niin hyvin juttuun. Eikä mökissäkään ollut valittamista. Oli puhetta, että jäädään sinne koko kesäksi vaan syömään ja olemaan ja syksyn tullen suoraan Suurimpaan pudottajaan. Ei olisi haitannut yhtään, sen verran mieli lepäsi siellä ja siinä seurassa.
Tämän kertainen ilon aiheeni taas oli se, että varaäiti oli kysellyt josko tämä adoptiolapsi olisi tulossa myös jouluna heidän tykö. Hitto, miten siistiä. Ei sillä, on minulla ihan oikeakin perhe jonka luokse mennä jouluna, mutta eleenä niin mieltä lämmittävä. Mukavaa sakkia tuo kakkosperhe <3
Harvemmin ystävystyn kenenkään kaverin vanhempien kanssa sen enempää, jos edes sattuu koskaan tapaamaankaan. Joskus ala-asteikäisenä tykkäsin tosi paljon parhaan kaverin äidistä ja hänen kanssaan tuli vietettyä aikaakin (tietysti kaverini oli mukana myös), mutta muuten en olekaan ollut samalla aaltopituudella kenenkään kanssa. Teininä toki erään seurustelusuhteen päättyessä pelkäsin, että tulee enemmän ikävä tämän pojan äitiä kuin tätä poikaa, mutta ei jaksa nyt sitä laskea tähän.
Mutta tosiaan.. niin vaan olen saanut uusia mahtavia perheenjäseniä minäkin! Ihana elämä ♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti