Sunnuntai toki oli hieman hidas päivä ja tuntui yksinäiseltä, kun todellakin olin yksin. Mies oli illanvietossa, enkä kerennyt edes näkemään koko miestä (olinhan iltavuorossa töissäkin). Minulle on jotenkin aina ollut todella vaikeaa olla yksin juuri näinä dagen-eftereinä. Se on aiheuttanut tajutonta darramasista, niin kuin nytkin. Nyt vaan tätä masista on kestänyt jo kolme päivää, nam. Toisaalta tätä mahtioloa varmaan on lisännyt se, ettei ole nukkunut kunnolla moneen yöhön. Minä kun en osaa nukkua yksin, joten odottelin koko yön miestä viereeni, jonne se kömpi vasta aamulla. Olisi voinut ottaa minut mukaansa, niin en olisi turhaan valvonut :D Oikeastaan mieheni työkaveri olikin kutsunut minut mukaan, mutta en viitsinyt lähteä häiritsemään miestä, kun selkeästi halusi yksin lähteä.
Maanantain kun on halaillut pönttöä, niin alkaa miettimään, että onko sitä oksetusoloa pakko riittää vielä tiistaillekin... Ehkäpä tämä on vaan sitä väsymystä ja stressiä.
Yyh, on niin yksinäinen olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti