Töissä

Viime aikoina (taas vaihteeksi) olen tuntenut suurta tarvetta löytää elämälleni joku oikea suunta. Sellainen, mikä tuntuu omalta. Alkaa tulla korvista ulos tuo tämänhetkinen työ, ehkä pahemmin kuin koskaan. Olen koko ajan tiennyt, etten halua kyseisessä työpaikassa kovin kauaa kitua, mutta sitäkin on jo kestänyt lähes pari vuotta. Olen huono tekemään päätöksiä tulevaisuuteni eteen, sen olen huomannut.

Töissä on edelleen samaa paskaa, mitä ennenkin: Ihmiset ovat töykeitä (joitain ihania poikkeuksia lukuunottamatta), inhottaa olla yksin töissä, kun ei voi pitää taukoja ja jos yrittääkin vaikka syödä päivän aikana, asiakkaat katsovat kieroon "mitä sinä siellä syöt, ala tulla palvelemaan".. Eräs rouva päätti yksi päivä läksyttää minua, kun pidin max. viiden sekunnin tauon juodakseni vettä. "Mikäs tämä tällainen työpaikka on, että kesken kaiken ruvetaan juomaan siellä..?"

Ehkä se on vaikea ymmärtää, että meillä ei oikeasti ole mitään taukoja. Jos haluat syödä, se on tehtävä silloin kun näyttää siltä, ettei ole asiakkaita ihan heti tulossa kassalle (eli heti kun kerkeät haukata leivästä palan, joku tulee kassalle naputtamaan ja ihmettelemään, kun ei ole myyjiä..). Eräs vanha setä muuten päätti valittaa siitäkin, kun olin myymälän puolella toisen asiakkaan kanssa ja hän joutui hetken odottamaan röökiaskiaan. Kun ei ole myyjiä MISSÄÄN. Itsehän palvelen jokaisen vuorollaan. Olisi ihanaa kun nekin, jotka hönkivät jonon perältä vaihtamaan rahaa, tajuaisivat sen.

Ärsyttää nämä ihmistyypit:

- se, joka huutelee ja huhuilee, kun olet hakemassa varastosta tavaraa (huhuu, myyjä!!)
- se, joka pitää veikkauskorttia kädessään ja luettelee kaiken, mitä haluaa pelata (kolme riviä kymppikenoo puolentoista euron panoksella kolmeks päiväks, molempiin arvontoihin, viis riviä viking lottoo, kaks jokeria, ei lisävoittoluokkia, kaks riviä lottoo, ei jokeria, kasijärjestelmä lottoo kolmella jokerilla kymmeneks viikoks, eurojackpottia yks rivi ilman jokeria) ja sitten vasta ojentaa kortin minulle. Sitten joudun ensin rekisteröimään kortin ja sitten vasta tehdä kuponkeja, joten tietenkin asiakas joutuu kertomaan kaiken uudestaan, koska muistikapasiteetti ei yksinkertaisesti riitä tällä typyllä.
- se, joka alkaa kertoa kaikkea mitä haluaa kun olen vasta myymälän puolella ja vasta tervehtinyt asiakasta
- se, joka ei koskaan tervehdi
- se, joka valittaa miten kallista on
- se, joka tulee minuuttia vaille sulkemisajan
- se, joka yrittää tulla sisälle vielä viisi minuuttia sulkemisajan jälkeen (ja koputtelee raivoisasti ikkunaan)
- se, joka ei koskaan laita rahoja ojennettuun käteeni vaan väistää sen ja laittaa pöydälle
- se, joka maksaa pikkuhiluilla ("kun ei ole jonoakaan") ja minulla on oikeasti hirveä kiire
- se, joka väittelee kanssani tarvitseeko hän henkilöllisyystodistusta postipakettejen hakemiseen
- se, joka olettaa minun etsivät paketin nimellä monen sadan paketin joukosta ("ei minulla ole sitä lappua")
- se, joka selittää lähetyksen mahtuvan postilaatikkoon vaikkei mahdukaan kirjeen mittoihin (toivottavasti menee lunastukseen, mahtaa hävettää)

kuva pöllitty aviisi.fi

Ai miten niin muka väärällä alalla...? Ja sitten vaan töihin -->