Kevyet puolitoista vuotta hiljaiseloa vietetty tämän blogin puolella ja nyt sitten tuli ikävä. Ei sillä, että minulla mitään sen suurempaa asiaa olisi tai jotain suurta ja merkittävää olisi tapahtunut - ehei! Minulle vaan tuli ikävä turhanpäiväistä kirjoittelua.
Puolentoista vuoden takaisista toki on mielialat nousseet huomattavasti. Ensinnäkin olen lopettanut sen paskan työn jossa kiduin työuupumukseen asti, pääsin yli erosta ja vaihdoin kämppää (yksi parhaista päätöksistä ikinä oman mielenterveyden kannalta) ja pääsin yli myös masennuksesta, joka tuntui oikeasti tappavan mut sisältä. Olen myös paremmassa asemassa työpaikassani tällä hetkellä. Ihan hyvin siis pyyhkii! Jos joku olisi minulle vuosi sitten sanonut, että kyllä sä tästä selviät, mä en olisi uskonut. Mutta tässä ollaan maailma!!!! ;)
Äiti sanoi mulle joskus että ihmiselle annetaan elämässä koettelemuksia just sen verran kuin se kykenee ottamaan vastaan. Mun koettelemukset on vissiin nyt ohi, sen verran raskas matka on ollut. (jonkinmoista optimismia?)
Pääpiirteittäin kuitenkin kaikki on kuten ennenkin, elämä on täytetty työllä, urheilulla ja kavereilla. Sellasessa elämässä on hyvä olla.
Nyt mä makoilen sohvalla peiton alla, enkä haluais olla missään muualla<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti