Kaveripiirissäni on vallalla sellainen uskomus, että mulla olisi paljonkin sutinaa vähän joka puolella. Vähän huvittavaa sinänsä, kun näin ei todellakaan ole.
Yksi ilta oltiin iltaa istumassa eräässä pubintapaisessa ja kun palasin juomineni tiskiltä todeten jutelleeni "mukavan oloiselle miehelle", palaute oli jotakuinkin "miten sinä koko ajan niitä miehiä löydät?" -tyyppinen. Siis mitääää? Minä vain JUTTELIN sen kanssa, kyseessä ei valitettavasti ollut vuosisadan rakkaustarina tai mitään muutakaan yhtä jännää.
Välillä joitain miespuolisia tuttuja on erinäisistä syistä johtuen (hoidatko tämän tilikirjanpidon, tässä sinulle puhelin, hoida urheiluseuran asioita...) käynyt kyselemässä minua töissä. Työkaverit ovat uteliaina tulleet koputtelemaan olalle, että "oliko tuo joku sun mies?" Whaaat? Joo, yks niistä sadoista joita pidän jonossa sopivaa hetkeä varten!
Sitten TINDER! "Taasko sulla on siellä joku?", "no mikäs mies sulla nyt on?".... Voi saatana. Enhän mä ole edes treffaillut yhdenkään tinderimiehen kanssa!
Oon myös ihan täysi pleijerinainen. Yhteen aikaan puhelin piippasi viestiä parilta mieheltä yhtä aikaa (joista kummastakaan en ollut kiinnostunut ja yritin hienovaraisesti sitä heille tuoda esille*) ja TADAA: olen player! No, todellakin!
*Miten muuten torjutaan mies kohteliaasti ja ystävällisesti???
Kerran sitten ystäväni kanssa baarissa ollessani tämä yksi ja ainoa mies, ketä olen koko tänä sinkkuaikanani hetken tapaillut (exää ei nyt lasketa) tuli vastaan, halasi ja vaihtoi muutaman sanan.. "Siis kuka tuo oli??? Miks et oo kertonut mitään? Vähän kuuma! Kuin paljon miehiä sä oikein piilottelet?" Ööööö? Kyllä mä kerroin joo. En piilottele. Tosin oishan se ihan kiva, että tarpeen tullen vois aina raahata kellarista miehen ihmisten ilmoille ja muuten vaan pitää sitä siellä jemmassa. Vai niitä?
Mähän sanoin, VILLIT on kuviot!
Eilen mulla oli hirveä tarve omalle miehelle. En tiedä mistä se johtui, ehkä kun oli vähän lämpöö. Oisin halunnut olla rakastunut ja kaikkee. Ja silleen luvallisesti rakastunut. Tosi stressaavaa se, kun joutuu pitämään omat tunteet kurissa ettei vaan satu ja plaaplaa. Tänään ei kai ole enää lämpöö, kun ei huvita enää olla rakastunut. ;)
P.S. En oikein tiedä mistä tämä sarkastinen ja hieman lapsenomainen kirjoitustapa on nyt saanut alkunsa. Mutta mua huvittaa se. Ja mähän oon tän blogin tärkein lukija, joten jos tää ei lopu, niin se jatkukoon!
Olenkohan saanut aivotärähdyksen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti