Kuinka löydät elämäsi miehen baarista (ja muita satuja)

Oon ollut tyytyväinen tilanteeseeni, johon ei kuulu parisuhdetta. Olen oppinut olemaan yksin, eikä pakonomaista tarvetta ole löytää yhtään ketään. Eikä tällä hetkellä edes kiinnostakaan löytää. Mutta auta armias kun vietät krapulapäivää yksin kotona! "Yhyy, mä oon niin yksin ja elämä on rankkaa! Oispa mullakin joku, yhyy.." Mut hei, mulle tuleekin aivan kamala darramasis joka kerta.

Viime kesä meni aikalailla niissä merkeissä, että tykättiin bailata tyttöjen kanssa. Sitten ne dagen efterit oli täynnä just tota "mä tarviin miehen" -settiä. Päätettiin aina, että ensi kerralla löydetään miehet. - Ai baarista muka? Niin varmaan. Itse lähinnä keskityin niihin juomiin, kreisibailaukseen ja ysärihittejen toivomiseen dj:ltä. Ei siis löytynyt.

Kerran kaveri oli ilmoittanut pöydästä lähtiessään, että "nyt mä lähden etsimään miehiä!", "tuo mullekin!", pyysi Tinde ja jäi juttelemaan tuttujen kanssa. Kohta oli ollut pöytä täynnä miehiä, mutta en vissiin tajunnut. Tai en tajunnut kiinnostua. Kyllä oli tullut kaikkien kanssa juteltua, mutta eiiii.

Sitten kerran oli yks Vauva, joka jäi roikkumaan samaan pöytään koko illaksi ja katsoi pahalla jos juttelin jollekin miehelle. En edes tajunnut, mut kaverit kertoi sen luulleen vievänsä mut kotiin illan päätteeksi. Millon ihmeessä oon kerennyt muka lähettää sellasta signaalia?

Tapasin mä yhden pojan yks kerta, jonka kanssa tulin tosi hyvin juttuun, huumorintaju oli samanlainen (paska) ja oli helppo jutella ja kaikkee. Sen mä torppasin kuitenkin suorilta, koska siinä oli niin paljon vikoja. (poltti röökiä, ei ollut koskaan kuullutkaan käsitteestä 'urheilu', oli niin saatanan laiha että ois mennyt vuoden palkka sitä lihottaessa puhumattakaan sen tyylitajusta). Neeeeeext!

Joskus kävi ihan ihme tapaus, joka sai mut epäilemään ystäväni mielenterveyttä. Tyttö halus lähtee joidenkin randomejen kans ajelee pitkin kyliä kun oltiin selvitty pilkun jälkeen ulos baarista.... No mehän tytöt mentiin! Eihän siinä valittamista muuten, mutta mä inhoan turhanpäiväistä autolla ajelua, tyhmiä ihmisiä (joiksi luen nämä kaksi miestä) ja sellaisia yksinkertaisia maalaistollukoita (lue edellinen). Kai se sit hyvin meni sekin, kaveri vaihtoi numeroita vain laittaakseen tollukan estolle ja minä pääsin puolen tunnin valittamisen jälkeen kotiin nukkumaan. Ei natsannut.

Baarissa kaikenmaailman "tag along":it on tullut tutuiksi. En oikein vielä ole saanut selville, et miks ne olettaa niiden seuran olevan haluttua, varsinkin kun kukaan porukasta ei edes juttele heille. Kerran oli tällainen herrasmies, jolle jopa juttelin alkuillasta jonkun aikaa. Sitten kun minulta oli kysytty arviolta viisi kertaa mistä tunnen mukana olleen ystäväni, päätin jättää keskustelut sikseen. Jatkettiin matkaa tyttöjen kesken, tanssittiin, tutustuttiin ihmisiin ja mitä näitä nyt on. Sitten muutaman tunnin päästä mies tulee meidän pöytään kysyen "minne te oikein hävisitte?" :o Kun se sitten päätti herrasmiesmäisesti puristaa tissistä, tiesimme että on aika vaihtaa baaria.

Eräänä iltana vastaan tuli yks HELMI!! En ole varma mitä se oikein yritti, mutta sen taktiikka oli olla mahdollisimman vittumainen ja ilkeä! Ainoa positiivinen asia mitä se osasi sanoa, oli: "sulla on kyllä tosi hyvä ryhti" ja sitä se sitten toisteli niiden vittuilujen lomassa. Sitten kun aloin olla jo valmis väkivaltaisiin tekoihin, se tarjosi drinkin ja jatkoi matkaansa. :D Hurmaava kaveri.

Että niin, ei löydy miestä baarista. Paras vaan keskittyä siihen juomiseen.