Duunissatöissä

Irakilainen mies kävelee sisään ja sanoo jotain. En kuule, joten kysyn: "mitä?" Hän jupisee jotain itsekseen ja päättää sitten huutaa keuhkojensa täydeltä: "POSTIMERKI!!! (ja lisää jupinaa)" En vastaa mitään, hymyilen ja kaivan laatikosta postimerkin, ilmoitan sen hinnaksi 0,75e. Rahastan asiakkaan, annan vaihtorahat sanoen 'ole hyvä'. "En minä tätä halua, huono palvelu. Minä olen asiakas, sinun pitää kunnioittaa minua!!"
Tuijotan vaan ja ihmettelen.. Tyydyn sanomaan, että "sinähän se minulle siinä huusit eikä toisinpäin", asiakas katsoo minua vihaisesti ja huutaa: "SINÄ SANOIT MINULLE "MITÄ", ET SINÄ VOI NIIN SANOA MINULLE!! SINUN PITÄÄ KUNNIOITTAA MINUA!" Yritän selittää, että kysyin ihan siitä syystä, etten kuullut mitä hän sanoi ensimmäisellä kerralla. Ei onnistu. Mies lähtee ulos saatanoiden kera, huudelleen huonoa palvelua.

----
Nainen joka on edellisellä kerralla raivostunut, kun häneltä on kysytty ottaako hän lottoonsa lisävoittoluokkia (tavallista lottoa piti saamansa, "eikö sitä voi ymmärtää, jäkäjäkä"), astuu ovesta sisään. Huudahdan: "HEI!", hän sanoo vasta kohdallani minulle "huomenta", nyökkään ja odotan että tämä kertoisi mitä on tullut hakemaan. No ei, vaan hän raivostuu minulle nyt siitä, etten sanonut hänelle huomenta. Puuh. Noh, sitten pääsemme ostostapahtumaan. "Euron rivi lottoo!" En voi uskoa korviani, tästähän viimeksi juuri taisteltiin? (Euron rivi lottoa = tavallinen rivi + lisävoittoluokat)

---
Nainen saapuu tiskille. "Haluaisin ladata puhelimeen lisää aikaa." Hänellä ei tosin ole tiedossa, että mikä liittymä hänellä on. Hän etsii ja etsii laukustaan ja viimein löytää dna:n kuoret. "Laitetaanko suoralataus vai haluatko lataussetelin?", kysyn ja vaan vastaukseksi tyhjän tuijotuksen. Selitän hänelle, mitä eroa näillä vaihtoehdoilla on ja päädymme suoralataukseen. Rouva ei kuitenkaan tiedä puhelinnumeroaan ja se ilmeisesti olisi hänen puhelimessaan. Pyydän häntä etsimään sen puhelimesta. "Etkö sinä voisi tehdä sitä..?" Hän antaa minulle puhelimen joka on kiinni (!).
"Tämä on kiinni..?"
"Voisitko avata sen?"
"No itse teidän pitää se avata, enhän minä tiedä teidän PIN-koodiakaan"
"Minä kerron sen sinulle, voitko avata kun en minä osaa"
Avaan puhelimen, laitan pin-koodin ja rouva pyytää minua etsimään numeroa puhelimesta. En kuitenkaan ala tonkimaan kenenkään puhelinta, enhän tiedä edes millä nimellä se on tallentanut sen numeronsa sinne, eikä tiedä hänkään. Sitten rouva löytääkin oman numeronsa dnan aloituspakkauksessa olleesta kortista ja saan ladattua hänelle 10 eurolla puheaikaa. "Siinä menee n. 5 minuuttia ja sitten siitä tulee tekstiviesti että lataus on tullut teille", totean hänelle. Tästä huolimatta rouva yrittää heti alkaa soittelemaan. Yrittää ja yrittää. Yrittää ja yrittää. Kesken toisen asiakkaan palvelun rouva tunkee tiskille ja valittaa, ettei se lataus ole nyt onnistunut. Sanon hänelle uudestaan, että siinä menee n. 5 minuuttia ennen kuin lataus on suoritettu. Tästä huolimatta rouva jatkaa yrittämistä.
Hetken päästä rouva kysyy, että miksei puhelin toimi vaikka kuinka yrittää soittaa. Totean taas siihen menevän n. 5 minuuttia. Hän odottaa ehkä neljännesminuutin ja kysyy: "pitäisikö tämän puhelimen olla auki, että se viesti tulee?" Sitten käymme taas hirveän rumban läpi, jotta saamme puhelimen takaisin auki. Huomaan puhelimessa olevan yhden lukemattoman viestin ja ajattelen sen olevan latausviesti (ehkä se olisikin tullut aiemmin).
"Voitko avata sen, kun en minä osaa..?"
Avaan viestin ja luen, se on latausviesti ja kerron siitä asiakkaalle. Asiakas yrittää heti soittaa siinä kuitenkin onnistumatta. Katson viestiä uudestaan, se on viikon takainen viesti ja kerron siitä asiakkaalle. Hän yrittää taas soittaa, eikä tietenkään saa puhelua yhdistymään mihinkään.
"Sinä olet rikkonut tämän minun puhelimen!"
"???? eihän siinä ole mitään vikaakaan..?"
"Sinä olet rikkonut tämän, tämä toimi hyvin ennen kuin sinä rupesit tätä räpläämään!"
"Toimiihan se vieläkin"
"Aina ennen on toiminut tämä minun puhelimen ja nyt sinä olet rikkonut tämän! Tämä on sinun vastuulla ja sinun pitää tämä asia hoitaa!"
"En minä ole tehnyt sille puhelimelle yhtään mitään. Minä vain katsoin sen tekstiviestin."
"Kyllä minä näin!! Sinä painelit vaikka mitä nappeja! Sinun pitää nyt tämä hoitaa, tämä on sinun vika!"
(tätä jatkuu hyvän aikaa)
"Jos se lataus ei toimi, niin silloin täytyy ottaa yhteyttä asiakaspalveluun, koska minä en enää pysty mitään sille tekemään. Mutta puhelintasi en ole rikkonut, katsoin vaan sen tekstiviestin."
Jätän rouvan meuhkaamaan itsekseen ja alan palvella muita asiakkaita, sillä rouva on aiheuttanut taakseen jo kivan pikku jonon. Heti ensimmäisen asiakkaan kohdalla, rouvan puhelin piippaa tekstiviestiä ja kaikesta päätellen lataus on onnistunut. Rouva ei edes vaivaudu sanomaan asiasta mitään.

----
Mies ostaa lehden jonka haluaa pieneen pussiin. Lehti on sen kokoinen etten saa sitä sellaisenaan pussiin ja kysyn saako lehteä rullata. "Ei mielellään." Totean sitten siihen, että ehkäpä hän itse saa sen siihen pussiin, koska minä en rullaamatta sitä sinne saa mahtumaan. Mies ottaa pussin ja lehden ja rullaa lehden pussiin. Vaihdan hieman huvittuneita katseita seuraavan asiakkaan kanssa ja mies lähtee. Kohta hän tulee takaisin ja on kuin onkin saanut sen lehden siihen pieneen pussiin jotenkin pujoteltuna ihan sellaisenaan, hän tulee luokseni kuin mieltään osoittaen: "Kyllä tämä tänne menee, kun vähän viitsii nähdä vaivaa!"
Minä ja se tiskillä ollut seuraava asiakas melkein repeämme nauramaan. Olisiko minun siis pitänyt käyttää monta minuuttia aikaa siihen, että saan arvon herran lehden sinne pikkupussiin sullottua?? Se kun ei ihan oikeasti mennyt ihan tuosta vaan, minä kokeilin.