Elämä on lyhyt. Älä tee asioita joista et nauti.

Tämän viikon treenit onneksi paranivat loppua kohden ja alkuviikon tukkoisuudestakin pääsin eroon. Melkein jätin lepopäivänkin lauantailta välistä, kun tuntui niin hyvin kulkevan, mutta päädyin kuitenkin sen pitämään, ettei tukkoisuus iske taas päälle. Treenipäiväkirja näyttää tälle viikolle yhteensä 6 treenituntia. Vähemmän kuin viime viikolla, mutta kroppaansa on kuunneltava. Ensi viikolla olisi tarkoitus päästä taas tekemään kuuden treenipäivän viikkoa.

thesun.co.uk

Tällä viikolla olen todellakin huomannut sen, että pitäisi alkaa tehdä intervallitreeniä taas hirrrrrmuisesti. Kunto ei meinaa kestää kunnon sparrieriä. Tai kestää, mutta tuntuu normaalia pahemmalta. 6x2min jälkeen alkaa piiputtaa, eikä ole enää terävänä. Saatanallista treeniä siis on tehtävä, NYT, HETI. (no jos ensi viikolla) En malta odottaa!

Olen katsellut vaihtoehtojani ulkomaanmatkailulle ja näyttää siltä, että olen lähdössä Kreikkaan. Toivon mukaan siellä on lämmintä vielä syyskuussakin. Tosiaan ainoa tarkoitus on päästä rentoutumaan ja unohtaa kaikki muu, olla vaan, lukea kirjaa ja olla välittämättä mistään. Hermoloma, tiedättehän. Viime päivinä on ollut aika loppuunpalanut olo töissä, ei huvita, ei kiinnosta ja masentaa jo se tieto, että joutuu sinne lähtemään. Uusimmalla työpaikalla asiakkaat ovat hirveimpiä mihin olen koskaan missään törmännyt ja paskaa sataa niskaan enemmän kuin sinne mahtuu. Ensimmäiset 45min minuuttia jaksan töissä olla vilkuilematta kelloa ja siitä se sitten lähtee.. "Vielä ois 7,5h töitä... huh huh.."

Olen katsellut myös vaihtoehtoja tälle tilanteelleni ja aion hakea uutta työpaikkaa. Siihen on todennäköisesti melko vaikea päästä, mutta aina voi yrittää. Omiksi miinus-puoliksi laskisin ainoastaan sen, etten omista autoa ja "nuoren" ikäni. Jos pääsen haastatteluun, laitan vaatteet, jotka saa minut näyttämään vanhemmalta ja autonhan voi aina hankkia ;)

 Hieman todennäköisemmän vaihtoehdon olen myös itselleni löytänyt: nimittäin opiskelu. Oikeastaan mikä tahansa näyttää tällä hetkellä valoisammalta vaihtoehdolta kuin tuo myyjän/asiakaspalvelijan homma. Olen tullut siihen tulokseen, etten todellakaan sovellu tuollaiseen ammattiin. En yksinkertaisesti kestä kuunnella tunnista toiseen sitä valitusta ja kiukuttelua ja sitä, miten paska ihminen MINÄ olen kaikin puolin. Oikeasti leviää pää. Näillä näkymin Tampereella järjestettävä liikunnanohjauksen koulutus on aika vahvoilla. Katsellaan mitä tapahtuu :)

Muuten, löysin itselleni oikein sopivan artikkelin: Valittaja, hanki parempi elämä . Minäkin vihaan turhasta valittajia, vaikka minusta itsestäni onkin näköjään sellainen tässä viime aikoina tullut. Tuossapa siis vinkkejä minulle.


Lopeta valittaminen, ketään ei kiinnosta.
Eliminoi stressi. (Kertoisitko vielä kuinka tämä tapahtuu..?)
Jos haluat olla onnellinen, sinun pitää luopua kaikista niistä asioista, jotka tekevät sinusta onnettoman.
True dat.