The End

Niin vaan lopahti työsoppari tänään. Työt toki jatkuvat, eikä lomaa ole vieläkään tiedossa, mutta ainakin sijainti muuttuu paremmaksi. Ihan positiivista, että töihin pääsee 15 minuutissa pyörällä! Koska koko elokuukin on tyrkätty täyteen vuoroja, saa loma siirtyä syyskuulle, jos sitä edes silloin pääsisi pitämään. Toivossa on hyvä elää, niin olen kuullut sanottavan.

Tämän päiväisen sekopäätyövuoron jälkeen kyllä tekisi kovasti mieli lomailla. Sairas kiire koko päivän ja sata ja yksi dalmatialaista asiaa hoidettavana. Kuka keksi inventoinnin? Mii nou laik. Ai kun pääsisin jonnekin lomalle, missä ei tarvitsisi tehdä mitään, saisi vaan olla.. Haaveilen hiekkarannasta, rauhallisuudesta, kiireettömyydestä, omasta ajasta ja rentoutumisesta. Olisiko väärin lähteä jonnekin ja maata hotellin uima-altaalla kokonainen viikko? Missähän olisi syyskuussa vielä lämmintä..?

Tämän viikon liikunnat näytti tältä:
tiistai: kevyt lenkki 40min + lihaskunto 20min
keskiviikko: lajitreeni 1h 35min
torstai: lajitreeni 1h 45min

Soiteltiin valmentajan kanssa ja olin näköjään sitten koko kesän soveltanut ohjelmaa, sillä minun oli kuulemma pitänyt tehdä vain max. 3 treeniä viikkoon. No höh. Nyt on muuten kesäkausi taputeltu. Tästä eteenpäin en aio pitää täällä "viikon liikunnat"-osiota, koska en tarvitse enää tsemppausta kun kisakautta aletaan pistämään vireille; tästä eteenpäin pitäisi mennä ihan rutiinilla.

Tänään joku huvittava ulkomaalainen mies kävi ostelemassa arpoja ja palautti ne raaputettuaan aina tiskille: "win or no win?" Ilmeisesti ei mennyt ihan perille, että mitä niistä yritettiin raaputtaa, mutta kivaa näytti olevan. "I win everything!"