Terkkuja kirpparilta! Hyvin on tavara käynyt kaupaksi, eikä ihmekään niillä hinnoilla. Pitäisiköhän oppia olemaan ostamatta kaikkea mahdollista vaatetta itselleen vaikkei oikeasti tarvitsekaan? Osa myydyistä vaatteista kun oli sellaisia yksilöitä, joita olen pitänyt korkeintaan kerran, jos sitäkään. Onneksi en ole ehtinyt vielä alennusmyynteihin, siellä se järki taas olisi jo lähtenyt ja tullut ostettua kaikenlaista settiä, mitä ei välttämättä tule koskaan pidettyä.
Päädyin muuten pitämään tuota kirpparia yksin, vaikka oltiin sovittu kaverin kanssa pitävämme yhdessä. Oharit, thank you very much. Harmi juttu, laitoin nimittäin parina ekana päivänä tavaraakin siihen malliin, että siihen olisi sen toisen tavarat vielä mahtuneet, enkä siis laittanut täyteen. Mutta kun ei minulle voi ilmoittaa edes silleen btw, että "hei, mä en nyt pidäkään sun kans sitä kirpparia", vaan se pitää itse huomata parin päivän jälkeen, että eipä ole muita kamoja tähän ilmaantunut. Arvostan juuri tällaista.
Olen viime aikoina vähän mietiskellyt muutenkin omia kaverisuhteita ja tullut tulokseen, että ei kukoista ei. Joku aika sitten huomasin, että tietyt ihmiset eivät koskaan edes ota minuun yhteyttä, vaan se olen minä joka sen tekee. Testasin asiaa sitten, (en tiedä kuinka reilua on testailla omia kavereitaan/ystäväksi luultuja, mutta teinpä näin silti) enkä ottanutkaan muutamaan viikkoon mitään yhteyttä, en ehdottanut että nähtäisiin tai lähdettäisi jonnekin, pari sanaa saatoin omasta aloitteesta vaihtaa lärvikirjassa, mutta siinä se. Ja eipä muuten mimmit ottaneet yhteyttä ;D Siinä voi taas miettiä, että millaisilla ihmisillä sitä onkaan itsensä ympäröinyt. Too bad. Ja ei - en ole täynnä itsesääliä ja murhetta asian suhteen, totesin vaan.
Nyt minä lähden töihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti