Kesäkuntoon 2011

Eräs tuttavani kertoi minulle joku aika sitten aloittaneensa laihdutuskuurin. "Ihan hirveä nälkä, mutta olen yrittänyt koko ajan juoda kahvia. Pakko olisi laihtua, kun tätä painoa on kertynyt." Yllättäen tätä laihdutuskuuria ei sitten kestänytkään kuin muutaman päivän. En ymmärrä, että mistä oikein ihmisille on tullut sellainen käsitys, että täytyy olla kokonaan syömättä, jos haluaa laihtua.

 

Itsehän olen pudottanut painoani useaan otteeseen. Yleensä se on ollut jotain muutaman kilon pudotusta kisoja varten (eli ei siis pysyvää). Painoluokkaurheilussa olisi tarkoitus pitää oma "luonnollinen" paino melko lähellä ottelupainoa ja siitä sitten tehdä pieni pudotus omaan sarjaan. Painon tarvitsee olla sen tietyn rajan alle vain ja ainoastaan silloin punnitustilaisuudessa, joten tuolloin sen pudotuksen voi tehdä helposti nesteistä. Pari kiloa lähtee tuohon tarkoitukseen tosi helposti vuorokaudessa, mutta sitten kun syö normaalisti, se paino tulee takaisin samassa ajassa.

Kun tavoite on oikeasti laihtua, niin ruokavalioon on tehtävä pysyviä muutoksia, eikä tuloksia voi odottaa tapahtuvan yhdessä yössä. Pitää syödä terveellisesti ja monipuolisesti sekä tasaisin väliajoin, ettei kroppa juutu säästöliekille. Itse vältän nopeita hiilareita (mm.sokereita, valkoisia jauhoja, valkoista riisiä) ja suosin hitaita (mm.täysjyvävilja, vihannekset). Vältän myös turhia rasvoja ja liiallista suolan käyttöä (jälkimmäistä välillä liiankin kanssa ja sitten kärsin lihasten kramppailusta).

Kerran eräs tuttu poika kyseli vinkkejä laihtumiseen ja eräs tyttö suositteli hänelle limpparin juomista "koska se pitää nälän hyvin poissa". Kukin tavallaan hei.

Tällä hetkellä voisin sanoa olevani perinteisellä laihdutuskuurilla itsekin, koska haen pysyvää tulosta (luulen olevani tyytyväinen jos pudotan nykyisestä painosta 2-4kg ja saan sen pysymään siinä). Pidän omalla kohdallani tätä todella helppona juttuna, minun ei ole vaikeaa pienentää annoskokoja tai lisätä kasviksia ja hedelmiä ruokavalioon. En näe nälkää, minulle ei tule tarvetta vetää koko kaupan karkkihyllyä, eikä ole muitakaan ongelmia. Kesäkunto, here I come!

Mä muuten uskon "karkkipäiviin", eli kerran viikossa (viimeisen ~8 vuotta) olen pitänyt päivän, jolloin saan syödä karkkia ja mitä tahansa, käydä ravintolassa syömässä pitemmän kaavan kautta tai mitä nyt mieleen tulee. Se on sellainen hiilaripäivä, joka on viime aikoina ollut vähän unohduksissa, sillä en ole tuntenut tarvetta jostain kumman syystä.

Muuten, täytyy sanoa vielä tästä "laihdutuskuurista", ettei kukaan tuttu nyt mieti, niin tavoitteeni ei ole mitään tätä sarjaa:

Minun kun pitäisi lopettaa kaikki urheilu päästäkseni noin pahaan kuntoon ja se ei vaan käy. Enkä muutenkaan tykkää langanlaihasta vartalotyypistä, se ihannointi kuului siihen teini-ikään. Tykkään urheilullisemmasta kropasta naisilla ja mielestäni se on myös kauniimpaa.

 (ne överilihakset ovat sitten erikseen..)