Olen tämän illan selaillut netistä erilaisia opiskeluvaihtoehtoja ja ammatteja toiveissa löytää se oma juttu. En tajua sitten yhtään, että miten normaalit ihmiset ovat päätyneet opiskelemaan sitä mitä opiskelevat tai tekemään työtä mitä tekevät. Mistä se inspis oikein lähtee? Mistä tietää että tykkää tehdä juuri sitä, minkä alan on itselleen valinnut? Ja miksi ihmeessä minä en tiedä VIELÄKÄÄN mitä haluan tehdä?
Olen kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 2006, enkä sen jälkeen ole opiskellut päivääkään jollei erinäisiä koulutuspäiviä töiden puolesta lasketa (ja niitä on muuten kertynyt rutkasti). Työkokemusta olen toki kerännyt paljon erilaisista tehtävistä ja työelämä on tullut hyvinkin tutuksi. Viimeisimmässä työhaastattelussa haastattelija oli hyvinkin yllättynyt työhistoriastani ja siitä, miten paljon olen kerennyt tekemään töitä tähän ikään mennessä. Olen aikoinaan aloittanut mainostenjaolla ollessani 12-vuotias - ja jo silloin kaikki rahani menivät vaatteisiin.
Kun olin eskarissa/ala-asteella, päätin että minusta tulee kampaaja sekä Koti Pizza -yrittäjä. Jälkimmäinen siitä syystä, että vanhempani omistivat parikin sellaista ja ensimmäinen luultavasti siksi, että pizzerian vieressä oli kampaamo ja kampaamon täti oli niin mukava. Muutama vuosi kului ja minä halusin ruveta opettajaksi. Tämä tarkentui kolmannella luokalla jolloin aloitin englannin opiskelun - halusin olla englannin opettaja. Se oli unelmissa monta vuotta. Siinä samassa halusin myös olla toimittaja ja kirjoittaa sanomalehteen artikkeleita. Toteutin unelmaani tekemällä omaa lehteä vanhemmilleni joululahjaksi muutaman vuoden; meitä on aina kannustettu antamaan lahjaksi jotain omatekemää.
Ala-asteen unelmiin kuului myös laulaja/näyttelijä-haaveet. Olen lapsesta saakka ollut "esiintyvä" ja tykännyt olla huomion keskipisteenä. Isällä on edelleen monta kasetillista videokuvaa lapsuudestani, jossa joko laulan tai esittelen "hienoja akrobaattisia temppuja" (kuten nostan toisen jalan ylös ja olevinaan seison käsillä ;D). Olin pentuna myös saamarin ärsyttävä bussimatkustaja, koska lauleskelin kaikki välimatkat jotain itsekeksimiäni lauluja. Yleensä lauloin leppäkertuista ja muista ötököistä. Minulla on myös ollut oma show särkänniemessä; kapusin tyhjälle lavalle laulamaan omia laulujani ja sain jopa yleisöä. Isin oma pikku sankari.
Yläasteella tajusin, ettei minusta voi tulla englanninopettajaa koska ruotsi ei sujunut yhtä hyvin. Kieltenopettajan kuitenkin on osattava mielellään ainakin kahta kieltä. Lukiossa tosin aloin ymmärtämään myös ruotsia, joten sekin jäi vielä kummittelemaan mieleen. Yläaste meni lähinnä haahuillessa ja oman itsensä etsimisessä. Olin ihan hukassa ysillä, joten päädyin lukioon; halusin miettiä vielä kolme vuotta mitä tekisin elämälläni.
Lukiossa päätin, että minusta tulee liikunnanopettaja. Kävin jopa liikuntadiplomikurssia, jotta saisin pääsykokeissa siitä lisäpisteitä. Sekin jäi jossain vaiheessa, unohtui jonnekin. Ehkä ajattelin enemmän sitä työtä ja mitä se pitää sisällään. Haluanko oikeasti loppuelämäni vihellellä pilliin ja katsella kun tytöt pelaa pesistä tai vaihtoehtoisesti sählyä? Jaksanko kannustaa elämäänsä vihaavia teinejä taiteilemaan telineissä, kun he vain haluaisivat mennä nurkan taakse polttamaan salaa röökiä? Ja muutenkin.. teinit eivät välttämättä ole muutenkaan se helpoin ikäryhmä.
Samaa mietin kieltenopettajan työssä. Jaksaako sitä vuodesta toiseen opettaa samoja kappaleita, pitää samoja sanakokeita ja pitää samoja kalvosulkeisia oppilaille? Varsinkin jos vaikka olisi opettaja lukiossa, miltä tuntuisi opettaa samana päivänä samat asiat eri ihmisille? Lukiossa sama kurssi voi olla käynnissä samassa jaksossa useaan kertaan, jos huonosti käy. Vetäisinkö sitä samaa settiä monta tuntia? Jag heter Kalle och jag har en bil. Min mamma heter Anna och min pappa heter Peter. Jag har en hund.
Lukion kolmen vuoden miettimisen jälkeen hain läpällä fysioterapeutiksi, vaikka eihän se edes enää itse pääsykokeissa paljoakaan kiinnostanut ja olin päättänyt pitää välivuoden sen "hurjan" opiskelun jälkeen. Niinpä asuin ulkomailla ja elin elämääni. Enkä edelleenkään tiennyt mitä elämällä tekisin.
Viime vuosina olen ollut kiinnostunut kauppatieteistä ja kävin viime vuonna pääsykokeissakin. Shokkiylläri: en päässyt sisään. Hain kauppatieteisiin myös tänä vuonna, mutta kiinnostus lopahti täysin: en edes ottanut selvää mitä kirjoja pääsykokeisiin piti lukea tai milloin pääsykokeet olivat. En siis ole aloittamassa opiskeluja tänäkään syksynä. Kauppatieteisiin tuskin enää haen.
Kävin viime vuonna ammatinvalintapsykologilla, siitä ei valitettavasti ollut minkäänlaista apua. Sain vahvistusta toki omasta minäkuvastani, omista kyvyistä, kiinnostuksen kohteista ja luonteesta, mutta ne kaikki minä jo itsestäni tiesinkin. Psykologi sanoi, että minun kannattaisi hakea kauppatieteisiin tai liikunta-alalle (juuri ne kaksi mitä olin miettinytkin). "Sinä olet liian kunnianhimoinen opettajaksi, etenemismahdollisuuksia ei ole tarpeeksi ja luultavasti kyllästyt nopeasti."
Opintoluotsin sivuilta olen tutkaillut eri aloja ja mietiskellyt, että mitähän sitä elämällään tekisi. Oikeastaan minua kiinnostaa aika monikin ala opiskelun suhteen, mm. psykologia olisi hyvinkin mielenkiintoista, mutten todellakaan halua olla psykologi. En halua missään vaiheessa joutua kuuntelemaan ihmisten huonoista elämäntilanteista tai joutua auttamaan teiniä ongelmissaan. Olen siihen aivan liian empaattinen ja pystyn tuntemaan ihmisen pahan olon itselläni. Miten hienoa olisikaan teinin tulla valittamaan koulupsykologille elämän pahuutta, kun tämä tirauttaisi kyyneleitä siinä kuunnellessaan?
Anyhow, listaan tähän kaikki vähänkin kiinnostavat:
Humanistinen ja kasvatusala
-humanistiset tieteet:
*vieraat kielet
*äidinkieli
-psykologia
Yhteiskuntatieteiden liiketalouden ja hallinnon ala
-kauppatieteet
-oikeustiede
-pk-yrittäjyyden koulutusohjelma (amk)
Sosiaali- terveys- ja liikunta-ala
-liikunnanohjaus
-terveystieteet:
*ravitsemustiede
-toimintaterapia
-fysioterapia
-liikunnan ja vapaa-ajankoulutusohjelma
Kulttuuriala
-journalismin koulutusohjelma
Matkailu-, ravitsemis- ja talousala
-matkailun liikkeenjohdon koulutusohjelma
(tähdellä merkityt ovat edellisen otsikon alaotsikoita, en saanut muokattua järkeväksi)
Näissäpä pähkäiltävää ensi yöksi taas. Lauantain kunniaksi voisi tehdä vaikka 11,75h töitä. Rahan tuloa ei voi estää ;)
----
Postaus on kuvaton siitä syystä, ettei blogger suostu toimimaan kuten haluan.
Ei sitä moni tiedäkään mitä haluaa. Siksi kannattaa kokeilla rohkeasti jotain, mikä ei tunnu aluksi maailman huonoimmalta idealta :) Kyllä se oikea homma jossain vaiheessa jotenkin vaan löytyy
VastaaPoistaJa sekin pitää ikävä kyllä paikkansa, että työhön kun työhön kyllästyy jossain vaiheessa.
Sepä siinä onkin; pitäisi lähteä rohkeasti vaan kokeilemaan eikä vaan pelätä joutuvansa väärälle alalle. Pidän itse aika typeränä sitä, että ajattelen juuri noin :D "Entä jos se ei olekaan yhtään minun juttu". Odotan jotain valaistumista asian suhteen ja että palaset loksahtavaisivat kohdalleen ja tajuaisin että "juuri tämä on kuin tehty minulle". Tässä elämäntilanteessa en usko, että pystyisi menemään ainakaan kovin paljon huonompaan, jos on jo valmiiksi työssä jossa ei viihdy kovinkaan hyvin.
VastaaPoistaOnneksi kevään haku on jo mennyt, niin on taas paljon aikaa miettiä ;)