Kumpa minulla olisi normaali elämä.
Olisi ihanaa, jos ei tarvitsisi tehdä kuin 6-8 tuntisia työpäiviä ja olisi kaksi vapaapäivää viikossa.
Jos kerran kuussa olisi vapaa viikonloppu, se miellyttäisi minua kovin.
Jos vapaita viikonloppuja olisi kuukaudessa kaksi, se olisi jo ihan luksusta.
Tarvitseeko edes mainita, että olisin onneni kukkuloilla, jos saisin työn, jossa ei tarvitsisi tehdä OLLENKAAN viikonloppuvuoroja..?
Tein tänään kevyen 11 tunnin työpäivän. Kun ensimmäisen työvuoron jälkeen kävin kotona, olin jo niin lopussa, että olisin voinut rojahtaa lattialle itkemään itsesäälissä omaa kurjaa oloani. Tuntuu ehkä jonkin verran pahalta, joo. Minusta tuntuu, etten selviä tästä viikosta, joka tällä hetkellä sisältää työtunteja 45,5 ja saattaa vielä lisääntyä vähintään yhdellä työtunnilla. Ei vaan pysty enää. Seuraava vapaapäivä olisi perjantaina ja tietenkin sitten viikonloppu töitä.
Aion sanoa tälle hullulle yrittäjälle, etten voi tehdä kesällä hänelle tunteja... Minä en vaan yksinkertaisesti jaksa enää.
Oikeastaan taidan nyt vaan rojahtaa lattialle itkemään itsesäälissä omaa kurjaa oloani. Eipä ole pitkilleen tuntunut näin toivottomalta oma elämä, huh huh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti