Hear the hair whispering

Maanantaisen vapaapäivän (sekä lepopäivän) kunniaksi varasin itselleni kampaajan. Oooh, can't wait! Sellainen pikkujuttu vaan, etten tiedä yhtään mitä haluaisin. Ai miten niin tuuliviiri?

Vielä muutama viikko sitten himoitsin itselleni hiustenpidennyksiä (joita ei tietenkään voisi pitää kisakaudella ylimääräisen painonsa vuoksi). Nyt taas olen katsellut lähinnä kuvia lyhyistä malleista ja miettinyt, että kuinkahan rohkea sitä sitten olisikaan. Jos olisin oikein rohkea, niin vetäisin sellaisen lesbolookin, ettei järkeä.. Sitten en oikein tiedä, miten tulisin toimeen "poika-tytön-vaatteissa"-efektini kanssa. Lisäksi siinä esiintyy pelko, etten enää koskaan saa miestä ja kuolen yksin 50 kissan kanssa. (olen allerginen kissoille)

Ostin söpön pikkurahastuspokkarin hiusmalleista ja tässä lemppareita:

jos olisi pokkaa..

nro 11

tällaiseen kiharapehkoon tarvitsisin ne pidennykset..

Viime aikoina hiustenlaittorutiini on ollut joka päivä täysin sama: 1) harjaa hiukset 2) panta päähän 3) hiukset ponnarille 4) lakka. Tähän menee alle minuutti. Ihan jees. Tosi helppoa, mutta näytän juuri sellaiselta kiltiltä pikkutytöltä. Toisaalta kun aikatauluni on ollut niin tiukka, niin tämä on helpottanut aika paljon. Viime päivinä kun en ole oikeastikaan kerennyt tekemään paljon muuta kuin käydä töissä, treenata ja nukkua. Vaikka treenit tuokin helpotusta tähän rankkaan ajanjaksoon ja tuntuu pitävän henkisen puolen kasassa, on ollut ihanaa pitää lepoa tässä kaksi päivää. Lauantaina sain töiden jälkeen keskittyä vain ja ainoastaan leffan katseluun, ei tarvinnut repiä itseään salille. Tänään ei tarvinnut herätä ajoissa salille treenaamaan ennen työpäivän alkua. Nukuinkin viime yönä kevyet 11 tunnin unet, sekä torkuin vielä perään kaksi tuntia. Kyllä vaan teki terää ja kertoo ehkä jonkin verran tästä vallitsevasta stressitasosta.

 

Ei kun vaan pähkäilemään mitä oman pään menoksi saakaan aikaan vielä huomenna. En ole edes päättänyt vielä, että minkä väriset hiukset haluan omistaa. Toisaalta himottaisi kovasti värjätä hiukset ruskeiksi, toisaalta voisin pysyä tutussa ja turvallisessa vaaleassa. Vaalea väri vaan saa minut näyttämään niin nuorelta ja kiltiltä että ärsyttää. Eilenkin kaupassa eräs vanhempi mies epäili täysi-ikäisyyttäni ja kuvitteli minut aivan lapseksi. Onhan se tietysti ihan positiivista näyttää nuoremmalta, mutta se että näytän suurimmaksi osaksi aina joltain 15-vuotiaalta, ei ole kovin tavoittelemisen arvoista. Siitäkin hienosta hetkestä, kun pääsin osaksi täysi-ikäisten paheellista maailmaa, on jo kulunut yli viisi vuotta. Mieluusti näyttäisin edes sen 18wee.