Ihan naurattaa miten pohjamudissa käväisin eilen. Kaikki korjaantui sillä, että söin ruisleipää ensin maattuani sängyllä puolisen tuntia tuntien oloni paskemmaksi kuin aikoihin. Hiilarivaje, just like I said.
Tänään tein aamutreenin miss timbalandin kanssa, hyvin kulki. Vaikka tuntuukin hyvältä, alkaa olla kausi siinä vaiheessa, että ei vaan enää huvita. Tietenkin tuo painon kanssa taistelu tekee tähän oman osansa, kiristää pinnaa. Mutta kun kisoista on selvitty, tämä akka pitää lepoa ja unohtaa lajikuviot, sitten ei enää revitä. Olen leponi ansainnut.
Vielä vähän aikaa pitää vielä pitää henkinen puoli kasassa, tavoitteet mielessä ja olla hereillä. Päivä kerrallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti