Lepopäivä nro 2 meneillään ja tuntuu ihan oudolta. En pidä koskaan kahta tai enempää lepopäivää peräkkäin (muuten kuin nämä ennen kisoja pidettävät). Kisakauden päätteeksi pidämme monesti muutaman viikon tauon treeneistä ennen peruskuntokautta, mutta niissäkin tulee välillä fuskattua. Kuka jaksaa olla kolme viikkoa treenaamatta? Tai kyllä minä pystyn lajitreeneistä olemaan poissa sen aikaa, mutta jotain muuta tulee kyllä tehtyä.. Vähintään palauttavia treenejä.
Tuosta edellisestä postauksesta tuli mieleen eräs kisareissumme minne lähdimme isolla joukkueella. Kaikki olivat kärvistelleet painonvedon kanssa ja koko automatka haaveiltiin yhdessä, että mitä kaikkea syömme kisojen jälkeen. Toinen haaveili lakuista ja pizzasta, toinen kebabista ja irtokarkeista, yksi pullasta ja joku hampurilaisista; kaikilla oli jotain mistä haaveilla. Jos joku olisi ollut tuossa minibussissa kärpäsenä katossa, olisi se varmaan miettinyt tulleensa hullujen kevätreissulle (eikä tuo nyt niin kaukana varmaan totuudesta olekaan).
Jossain vaiheessa tätä reissua pääsimme sitten toteuttamaan tätä haaveilijapuolta itsestämme ja päädyimme R-kioskille. "Oooooh, katsokaa!! Täällä on näitä ja näitä karkkeja!" .. "Uuuu, pitäskö ottaa kaikkia???" .. "Voi ei, en osaa päättää mitä otan.. Otetaanko puokkiin näitä ja näitä?" Oltiin siis kuin jostain metsästä itsensä ihmisten ilmoille kammenneet luolaihmiset, ekaa kertaa mahdollisuuksien ja valintojen edessä, valitsemassa karkkia (ja kyllä, kaikki aikuisia). Sanomattakin selvää, että keräsimme kummastuneita katseita muilta asiakkailta, mutta hei.. Tällasta tää on ;)
Eilisestä lähtien on ollut sellainen olo, että flunssa saattaisi olla tuloillaan.. Jännitys tiivistyy, pääseeköhän sitä kilpailemaan vai ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti