tiistai 15. maaliskuuta 2011

Doctor doctor won't you please prescribe me something

Oon tässä vähän mietiskellyt, että pitäs varmaan ruveta villiks ja käydä hakemassa sairauslomaa tähän väliin. Jos vaikka tämä lämpöily menisi ohi kun oikeasti lepäisi (myös työrintamalla). Minulla ei ole tapana yleensä pitää kovinkaan paljon sairaspäiviä ihan sen takia, että minusta se tuntuu ihan lusmuilulta jos ei ole oikeasti pää kainalossa, molemmat jalat poikki ja kädet paketissa. Toisekseen inhoan käydä lääkärissä ja välttelenkin sitä aina viimeiseen asti. Kohdalleni osuvat aina ne ei-niin-mukavat lääkärit sekä minulla on kai jonkinsortin lääkärikammo (johtunee siitä, kun joskus pentuna lääkäri vaurioitti tarkastuksessa toista korvaani siihen malliin, että siinä on nyt hieman heikentynyt kuulo ja lennoilla laskeutumiset sattuvat sen verran paljon, että luulen kuolevani).

Tk-lääkärit kuuluvat ehkä ahdistavimpaan joukkoon ihmisistä muutenkin.. Heitä ei tunnu koskaan kiinnostavan mikä on vikana ja tuntuu, että he vain haluavat päästä 'potilaasta' mahdollisimman nopeasti eroon. Tulee väkisinkin sellainen "anteeksi että tulin tänne"-fiilis. Viime vuoden puolella kaksi kuukautta kuumeessa ja kävin sitten lääkärillä ja ilman mitään tutkimuksia lääkäritäti vaan tokaisi: "Sinähän tulit sen saikkulapun takia? Tuossa se on valmiina." Sitten taas eräs venäläinen naislääkäri oli kiinnostunut lääkärikäynnillä ruokailutottomuksistani, lempiruuastani, mahdollisesta poikaystävästäni ja muusta yhtä tärkeästä, kun kävin valittelemassa polvessa esiintyvää viiltävää kipua. Ammattitaitoa ja kiinnostusta ihmiseen löytyy parhaiten yksityiseltä puolelta, mutta se taas maksaa aivan sairaasti. Voin kertoa, etten todellakaan kieriskele rahoissa, joten ne yksityisen puolen hinnat kirpaisevat ihan eri tavalla.

Mutta lääkärikäynti saa nyt kuitenkin odottaa ainakin torstaihin, sillä olen seuraavat pari päivää töissä yrittäjällä, joka ei saa itselleen vapaapäiviä ollenkaan jos en mene. Viikonlopun vuorot onkin helpompi järjestää muille jos tarvetta on.

Tänään nautiskelin tuoreesta ruisleivästä ja mietin, ettei parempaa voi ollakaan. Onni on tuore ruisleipä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti