Relax, take it easy

Vielä noin minuutti sitten minusta tuntui ihan täysillä siltä, että elämä voittaa ja alan olla todellakin vihdoin terve. Tsekkasin kuumemittarin ja minulla on kuin onkin vielä lämpöä! Oh well.. Tarvitseeko edes mainita, etten ole saikulla?

Oli muuten jännittävä päivä tänään töissä.. Joku mies suivaantui lauantaiaamupäivän jonoista niin paljon, että päätti hoitaa tilanteen kuten kuka tahansa uhmaikäinen pikkulapsi; heittelemällä tavaroita. Aika järkyttävää sinänsä, ettei aikuisella ihmisellä ole minkäänlaista itsehillintää... Onko tuo vastaus kaikkeen hänen elämässään, kun kaikki ei menekään juuri niin kuin hän on toivonut? Ja kuinka tuollainen ihminen selviää ylipäätään tässä elämässä, pitääkö niitä tantrumeita heitellä joka paikassa? Siis tokihan minuakin ärsyttää jonottaa missä tahansa ja inhoan muutenkin odottelemista, mutta eipä ole koskaan tullut tarvetta heitellä mitään...

Jännittävää oli myös se, että söin aamupalaa klo 5 aamulla ja seuraavan kerran vedin välipalaa klo 12:30. Ai miten niin kiire? Alkoi pinna kiristyä loppua kohden aikalailla ja lievää huimaamistakin alkoi olla havaittavissa; olisi varmaan pitänyt alkaa heittelemään kaikkea mitä käsiinsä sillä hetkellä olisi saanut. "MINUA KIUKUTTAA, SAAN KÄYTTÄYTYÄ JUURI NIIN KUIN HALUAN!"

 Minulla on ärsyttävä työstressi päällä tällä hetkellä. Isäni sanoi, että minun pitäisi opetella olemaan välittämättä kaikesta ja pitäisi opetella "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos"-tapainen ajattelu. Ja onhan se tottakin. En vain osaa. Tuolla työpaikassani pidetään yllä käytäntöjä jotka rikkovat lakia, mutta vaikka se miten olisi haitaksi kaikille työntekijöille, ei kukaan ilmeisesti ole tehnyt asialle mitään.. Kaikki ovat vain tyytyneet kohtaloonsa. Voisin kuvitella itseni meuhkaamaan oikeuksistani ja saamaan potkut hetimiten. Joo ei, ehkä ei kannata taistella yksin, ehkäpä minäkin tyydyn kohtalooni toistaiseksi. Kyllä tämäkin ikiteini vielä opiskelee itselleen oikean ammatin ja toivon mukaan ei tule tulevaisuudessa kenenkään tallomaksi.

Oikeastaan tekisi mieli ruveta yrittäjäksi.

Toisessa työpaikassani joku päivä tässä vanhat miehet päättivät arvostella ulkonäköäni kuuluvalla äänellä toisilleen, aivan kuin en edes olisi ollut siinä. Vihaan kaikenlaista esineellistämistä, ulkonäön kommentointia työympäristössä ja kaikkea limaista ääneenhaaveilua, mitä vanhemmat miehet harrastavat. Ällöttävää, kuvottavaa, inhottavaa ja todella loukkaavaa. Niin kauan kun "edustan" firmaa, en voi puolustautua ja se tekee siitä ahdistavan tilanteen. Tuohon ei vaan koskaan totu. Onneksi sentään nykyään ei vanhat mummot enää tule arvostelemaan, että ollaanko sitä lihottu/laihduttu, näytetäänkö sitä tänään väsyneiltä jne.

Liekköhän helpottaisi asiaa, jos töissä saisi pitää vaikka verkkareita..? Ja jonkinlaista takkia? Lisäksi olen miettinyt, josko ostaisin jotkut tosi löysät farkut. Olenhan melko joumääntsigaagou-tyyppinen pimatsu. En vaan jaksa kuunnella näitä puutteessa eläviä vanhoja miehiä enää, huh huh.

Nyt vähän alkoi harmittamaan, etten hakenutkaan sitä sairaslomaa... Luulin oikeasti että tää meni jo ohi. Liian optimistinen asenne tähän :D

Mulla oli oikeasti joku idea tähän postaukseen, mutta se näköjään katosi. Pahoittelen. Ensi kerralla paremmin!

Mulla on kyllä parempi fiilis kuin moneen päivään, (vaikka tää kuumeilu viekin mieltä matalaksi). Kiitos kuuluu mun ihanalle isälle, joka ei koskaan jätä pulaan.

"Kyllä isi liimaa", totesi pikku-tinde joka kerta, kun mikä tahansa lelu/lautanen/muki/you name it meni rikki. Ja kaikki tärkeimmät ja ihanimmat lelut se aina liimasikin. Isi tuli yöllä töistä kotiin ja töiden päälle vielä korjaili kaikki rikki menneet tavarat, joita saattoi olla keittiön pöydällä aina useampikin odottamassa. Mikään ei siis ole muuttunut tässä 10 vuoden aikana, edelleen isi liimaa <3