Pikkuhiljaa..

Tänään aamutreeni tökki hieman, aloin epäillä etten vieläkään ollut selvinnyt "flunssastani" ja päätin että pidän vielä lepoa pari päivää. Itseasiassa minullahan olisi ollut keskiviikkonakin vielä lepopäivä, mutten tajunnut sitä kuin vasta tänään vilkaistessani kalenteria. Olin siis liian hätäinen! Tänään koko päivän tuntunut pahalta keuhkoissa ja muutenkin epämukava fiilis, sieltä se tulee kuulkaas pikkuhiljaa tämä flunssa! Lämmötkin olen saanut nousemaan yli 37:n, kun normilämpö on 36,6. Onneksi huomenna on vapaapäivä.

Jatkaakseni viime postauksen haaveiluteemaa täytyy sanoa, että nyt olisi hienot kelit hiihtää! Harmi vaan, etten omista suksia. Liekköhän löytyisi alennuksesta..? Minulle tulee joka kevät aina ikävä hiihtämään, kun nuorempana niin tykkäsin siitä. Sitten joskus pakollinen kouluhiihto tappoi sen kaiken ilon ja se jäi siihen. Oikeastaan minua ei edes harmittanut se kouluhiihto, vaan menin ehkä enemmänkin massan mukana... Kaikki inhosivat hiihtämistä, joten en minäkään siitä voinut tykätä. Ihailtava asenne ;)

Minä tykkäsin kouluaikaan oikeastaan kaikesta koululiikunnasta. Kaikki oli mukavaa. Ainoastaan joskus ala-asteella 3-4 luokilla vähän joskus tökki, kun meillä oli niin negatiivisen asenteen omaava liikunnanopettaja. En ole varma miksi, mutta minulle on jäänyt sellainen kuva, että hän ei pitänyt minua juuri minään. En muista mitään tiettyä tapahtumaa tai mitään mitä hän olisi sanonut, mutta tällainen tunne tästä opettajattaresta on jäänyt elämään. Hän on yksi niistä ihmisistä, joiden naamaan tekisi mieli käydä hieromassa SM-hopeamitaliaan ja edustusjoukkuekutsuaan.

Muuten minulla on ollut ihan mukavia liikunnanopettajia, yleensä vähän lihavamman puoleisia kylläkin, mikä on aika jännä juttu sinänsä. Onko tässä käytössä se "Tee niin kuin minä sanon, älä niin kuin minä teen"-ohje? Opettajat kannustavat lapsia/nuoria liikkumaan, mutta unohtavat tehdä niin itse. Lukioaikaan tosin minulla oli ihan liikunnallisen oloinen liikunnanopettaja, mutta se varmaan johtui siitä, että hän oli vielä melko nuori. Pikkuhiljaa opettajan mittoihin.

Hän oli kyllä ehdottomasti paras ja monipuolisin liikunnanopettaja mitä minulla on ollut. Hän myös ymmärsi ryhmämme kilpaurheilijoita, jotka joutuivat välillä (itseni mukaan lukien) soveltamaan niitä tunteja omien harjoitusohjelmiensa mukaan. Hän oli myös kannustava kaikkia kohtaan ja kuunteli ryhmää sen suhteen, mitä tunneilla tehtiin. Piristävä tapaus kaikkien työhönsä kyllästyneiden joukossa.

Lukioaikaan olin varma, että minusta tulee isona liikunnanopettaja.

- - -

Päivän piristykseksi voin kertoa, että lukioliikuntatuntien kohokohta oli minulle ehdottomasti se, että "voitin" (ei se mikään kilpailu ollut - eiPÄ) koko valinnaisen liikuntaryhmän (tyttöjä ja poikia) liikuntatesteissä. Sain joka osa-alueelta 10, eikä kukaan muu siihen pystynyt. In your face, succers!