Juoksuaika

Nyt kun kevään tullen kaikki lehdet ovat  täynnä juoksu- ja lenkkeilyvinkkejä, olen mielenkiinnolla niitä lueskellut toiveissa saada intoa omaan lenkkeilyyn. Joskus yläasteella saatoin käydä lenkillä jopa joka päivä ja joka kerta se tuntui hyvältä, ei tuntunut yhtään epämiellyttävältä, eikä minun tarvinnut houkutella itseäni lenkille mitenkään erityisesti. Nykyään se tahmoo ja kovasti. Mikä siis on muuttunut? Kova treeniohjelma on tullut tilalle, johtuuko siis tämä lenkkeilyn vaikeus siitä? Voisin kuvitella tämän olevan osasyy. Yläasteella tuli myös tehtyä enemmän erilaisia juoksuharjoituksia ja juoksukuntokin oli parempi. Treenit koostuivat erityyppisistä harjoitteista joilla kaikilla oli sama päämäärä: tulla paremmaksi juoksijaksi.

Uusimmasta Sport-lehdestä luin juoksuaiheisen jutun ja tulin siihen tulokseen, että juoksen ehkä liian kovaa ja se tahmominen johtuukin siitä. Pitäisi ehdottomasti saada tuo sykemittari taas toimintakuntoon, jotta voisin seurata vähän sykealueita. (--> to do-listalle). Täytyy myöntää että tekee ihan hirmuisesti mieli lenkille. Tekee mieli tehdä intervalliharjoituksia, mäkijuoksua, kunnon vetoja... Tekee mieli vetää itsensä piippuun juoksemalla rappusia. Olen levännyt liian kauan, pää ei kestä.

Olisipa ihana päätä jonnekin lämpimään rentoutumaan. Tekisi terää. Sen sijaan lähdenkin kohta töihin narkkien ja sekopäiden sekaan. Yhdellä hurjalla onkin jo porttikielto ja minun on käsketty soittaa poliisit jos tämä sankari päättää ilmestyä paikalle. Odotan innolla. Minusta alkaa vähitellen tuntua, etten sovellu tuohon työhön... (jos mihinkään).

Oli vähän puhetta, että lähdettäisiin tyttöjen kanssa tänään METÄLLE. If you know what I mean ;) Tämä yleensä tarkoittaa meidän kohdalla juuri päinvastaista mitä luulisi, siksi tämä onkin niin hassun hauska juttu. Sarkasmia nääs.

Mutta nyt laitan eväät itselleni ja lähden nauttimaan tämän maailman hienoimmista ihmisistä.