Vedin sitten kivan pikkushow:n pojille, sekä koko salille, hyperventiloidessani matolla siihen tahtiin, että kuului perimmäiseen saliin asti. Ehkä pelottavinta ikinä. Valmentajani arvion mukaan tätä pahinta osaa kesti 7 minuuttia, hyi perkele. Puhuin 112-tädin kanssa puhelimessa, tai siis se puhui ja minä yritin hengittää ja sitten se kohtaus meni lopulta ohi. Ensihoitajat tulivat minun jo nojaillessani seinään (istuen toki) ja yrittäessäni hukuttautua kyyneliin. Siinä vaiheessa sykkeet oli vielä 98, kohtauksen aikaan varmaan 500, kuten arvioin 112-tädille puhelimeen. "Shykkheeethh -- onnhhh -- vhar- mhaanhh vhiis --- shathaaa"
Ensihoitajat tutkivat sitten kaikkea mahdollista, kuten sykkeitä, keuhkojen toimintaa, verenpainetta, ottivat verikokeita ja sydänfilmin. Mutta kaikki kuitenkin kunnossa. Sairaalassa lääkäri sanoi, että tällainen kohtaus voi johtua kolmesta asiasta; astmasta, keuhkoveritulpasta (?) tai vaan kovasta fyysisestä rasituksesta. Päädyimme viimeiseen, sillä tietääkseni minulla ei ole astmaa. Tuli kuitenkin motivaatiota tarkistaa asia. Lääkäri myös sanoi, että voin treenata ihan normaalisti ja että tämä ei tarkoita että sitä pitäisi kieltää.
Tajusin itse vasta kotona, että minähän olin siinä pienessä shokkitilassa valehdellut kaikille jotka olivat kyselleet tuosta. Sillä eihän tämä ole ensimmäinen kerta. Olen saanut vähän samankaltaisen mutta paljon lyhyempi kestoisen paniikkikohtauksen RMJ:ssä 2007, kun jäimme puristuksiin väkijoukkoon ja yksi kavereistani pyörtyili sinne ihmismassan keskelle. Myös seurustellessani narsistipoikaystävän kanssa noihin samoihin aikoihin sain pari kertaa minimaalisen paniikkikohtauksen yksin kotona. Niitä ei kyllä voi verratakaan tuohon eiliseen, sillä eilen luulin oikeasti kuolevani. Mutta voisin oikeasti kuvitella, että aiheutin itselleni paniikkikohtauksen säikähtäessäni sitä, että rintaa painoi ja hengitys oli vaikeaa.. Ja siis pahensin sen tuntemuksen tuollaiseksi kohtaukseksi. Itsehän en ole lääkäri, mutta diagnooseja kyllä löytyy ;)
Nyt tuntuu ihan hyvältä. Tänään olisi minun ohjausvuoro illalla, olen kai menossa.
kuvat: yle.fi, bytelove.com
Kun lääkäri sanoi, että voit reenata normaalisti, kerroitko sille pitkästä kuumesta ja muista mahdollisista fyysisistä ongelmista? Oli miten tahansa, niin jos kaikki olisi kunnossa, niin tollasta kohtausta ei olisi tullut.
VastaaPoistaMIKÄLI kyseessä on ylirasitusta, sen huomaat seuraavien viikkojen aikana varmasti, jos ei vain yksinkertaisesti lähde kulkemaan. Paha ylirasitus vaatii usein vähintään kuukauden, joskus puolikin vuotta rehellistä lepoa kropalle. Se myös voi oireilla lähes miten vaan, ja paremmin kuin kukaan lääkäri, sen tunnistat ite kun kuuntelet kroppaas. Omalla kohdalla pelottavin oire oli se, kun koko rintekehän rustot oli tulehtunut niin, ettei oikein voinut koskea ja hengittäminenkin sattu.
Huolestuttaa sun tilantees vaan :/
Juu, kerroin toki. Sen takia minulta otettiinkin sydänfilmit. Olen toki tietoinen ylikunnon/ylirasituksen mahdollisuuksista, mutten usko siihen mahdollisuuteen, koska minulla ei ole ollut mitään oireita. Paitsi (googlasin juuri oireita varmistaakseni) vähentynyt ruokahalu. Mutta olen treenannut kovaa viimeksi ennen viimeisimpiä kisoja, jotka käytiin 26.2.. Missä välissä olen hoitanut itseni ylirasitustilaan? Ja siis olisiko se oikeasti mahdollista?
VastaaPoistaSehän on selvää, ettei tuollainen kohtaus kerro siitä, että kaikki olisi kunnossa. Aion mennä astmatesteihin (kunhan selvitän, että miten moiseen pääsee) ja otan nyt varovaisesti. En missään tapauksessa halua kokea tuollaista uudestaan, ei ollut mitenkään miellyttävä kokemus.
Ja älä huoli, kyllä kaikki järjestyy :)
Ei sillä että mikään lekuri olisin :D
VastaaPoistaVastaavien oireiden ylirasitusta ei hankita viikossa eikä kahdessa, vaan kuukausien kuluessa. 1-3vkon ylivetämisellä saa aikaan lähinnä rehellisen taudin, loukkaantumisen tai jotain muuta nopeesti tulevaa. Kroonisempi ylirasitus taas kertyy helposti rasituksen ja muun elämän summana, eli työ-/parisuhde-/koulustressit edesauttaa semmosta. Kilpaurheilijapohjalla pelkällä reenillä sen aikaansaaminen on vaikeeta, varsinkin jos on valmentaja kattomassa perään.
Google on siitä hieno lääkäri, että sillä pystyy saamaan vaikka mitä diagnooseja :D Univaikeudet, noussut leposyke, ruokahalun meneminen, henkinen haluttomuus mihinkään yhtään mihinkään...
Minusta tällainen normaali-ihmisen diagnosointi on aina ollut toimivampi kuin esim. tk-läärien tekemä ;) Koskaan en ole apua saanut.
VastaaPoistaGoogle taas on oma juttunsa. Sieltä olen hankkinut luulotautia itselleni suuntaan jos toiseenkin välillä. Ihme että olen elossa ;)
Yritin tässä etsiä urheilulääkäriä, mutta eipä löydy koko kaupungista. Ainakaan en löydä. Ei ole ainakaan liian helpoksi tehty tämä omasta itsestä huolta pitäminen.