Heleniuksen jalanjäljillä

Robben matsi eilen oli kyllä todella viihdyttävä! Pelotti välillä miehen puolesta, kun otti muutamia (täysin turhia) koppeja kovalyöntiseltä vastustajaltaan. Onneksi Robert ei ole lasileuka, joten pysyi hyvin pystyssä eikä kovilla lyönneillä näyttänyt olevan minkäänlaista vaikutusta. Lukuunottamatta epäurheilijamaista alakoukkua, jonka Samuel Peter päätti tarjota suoraan munille. Nice one, dude! Peterin tyyli oli aika vaarallinen (siis itselleen), sillä hän oli useaan otteeseen pää alhaalla ja vailla minkäänlaista suojausta. Siihen kun olisi vastapalloon saanut alakoukun, niin aijai. Robertin tekniikassa moittisin lähinnä ainoastaan sitä, että hän nostaa liikaa leukaa lyödessään etukäden suoraa. Välillä tuntui pahalta katsoa, mutta onneksi vastustaja ei saanut siihen kertaakaan kuitattua.

Nättiä.

Tänään vedin Heleniuksen inspiroimat tekniikkatreenit. Sisällytin tekniikkaan nuo molemmat viimeiset kombinaatiot eli: vasen suora - oikea uppari - vasen koukku, sekä vasen suora - oikea suora - vasen koukku. Loppuun jumppailtiin ja kokeilin itsekin miltä tuntuu nostella noita sykkeitä ja eihän se vaan vielä oikein hyvältä tuntunut. Pah. Kuitenkin olisi kohta puoliin pakko pystyä treenaamaan kunnolla, päästä sen oman "mukavuusalueen" ulkopuolelle, jos meinaa edes vähän kehittää itseään. Turha hiimailu voisi nyt loppua.

Tekniikkatreeni meni tänään omalta osalta ihan okei. Lyönnit ovat aina lähteneet pienen taukoilun jälkeen paljon paremmin kuin normaalisti, kun se kestojumi vähän hellittää hartioissa. Tekemisestä tulee rennompaa ja lyönnit tulevat nopeammin ja kovemmin - ja tänäänkin se oli huomattavissa taas. En voi kyllä kehua, etteikö pientä jumia olisi jo tältä viikolta hankittu, kun kroppa vasta totuttelee tähän normirytmiin taas. Perjantaina meinasi jäädä tavarat ylähyllylle, kun ei meinannut kädet taipua niinkin hurjaan suoritukseen.

Huomenna jos kävisi poikien kanssa rymistelemässä, katellaan missä kohtaa keuhkot sanoo sopparin irti.